Kun koti paloi poroksi – ”Onneksi oli talvi, että oli sentään ulkovaatteet”

Harva pysähtyy miettimään mitä omassa elämässä tarkoittaisi, jos kaikki maallinen omaisuus haihtuisi savuna ilmaan. Asiaa eivät olleet miettineet myöskään kauhavalaiset Antti ja Heidi Mäki. Eivät ennen joulukuista pysäyttävää puhelua.

ilmiöt
Antti ja Heidi Mäki saivat joulukuussa 2012 puhelun, jossa kerrottiin, että heidän talonsa on tulessa.
Antti ja Heidi Mäki saivat joulukuussa 2012 puhelun, jossa kerrottiin, että heidän talonsa on tulessa.Antti ja Heidi Mäen albumi

Joulukuun seitsemäs päivä vuonna 2012 on piirtynyt kauhavalaisten Antti ja Heidi Mäen mieleen ikuisiksi ajoiksi. Nelihenkinen perhe sukuloi pääkaupunkiseudulla, kun pelastuslaitokselta soitettiin: Teidän talonne palaa.

– Kyllähän se sellainen shokki oli, että jalat menivät veltoksi. Se on sellainen asia, mitä ei koskaan ajattele sattuvan omalle kohdalle, sanoo Antti Mäki.

Vaimo Heidi istui vieressä.

– Seuraava vuorokausi oli tyhjää täynnä. Ei osannut ajatella muuta kuin että äkkiä kotiin, muistelee Heidi Mäki.

Shokkitilanteessa ihmisten toimintakyky on erilainen. Myös Antin ja Heidin kohdalla reaktiot olivat lähes päinvastaiset.

– Mietin koko matkan käytännön asioita, mitä pitää tehdä että saadaan homma eteenpäin. Heidi taisi itkeä koko matkan ja seuraavankin päivän, kertoo Antti.

Seuraava viikko menikin käytännön asioita järjestellessä. Vaikka vuokra-asunto löytyi käden käänteessä, kaikki muu oli mennyt.

– Onneksi oli talvi, että oli sentään ulkovaatteet. Ei ihan paitahihasilla jouduttu olemaan. Vuokrakämpässä ei ollut mitään. Piti tehdä äkkiä kartoitus, mitä ihminen tarvitsee selviytyäkseen.

”Tarvitsenko sukat vai kahvinkeittimen?”

Ystävät tarjosivat apua tuoreeltaan. Aluksi sitä ei osannut oikein ottaa edes vastaan.

Heidi ja Antti Mäki esittelevät kuvia, jotka on otettu palon tuhonneesta talosta.
Heidi ja Antti Mäki esittelevät kuvia, jotka on otettu palon tuhonneesta talostaBirgitta Vuorela/Yle

– Ystävät kysyivät tarvitaanko pyyhkeitä vai mitä tarvitaan, sitä en hahmottanut. Ei siinä tajua tarvitseeko sukat vai kahvinkeittimen. Melkein teki mieli sanoa, että palaan asiaan ensi viikolla, kertoo Heidi.

Matkalla kohti Kauhavaa tapahtuneen hahmottamista hankaloitti sekin, että vielä ei ollut täyttä varmuutta siitä, onko jäljellä mitään käyttökelpoista. Lähtökohtaisesti molemmat kuitenkin valmistautuivat siihen, ettei mitään jäänyt jäljelle. Kovin kauas ennakkoaavistus ei osunut. Kuitenkin esimerkiksi talossa ollut työhuone säästyi pahimmilta vaurioilta ja onnekkaasti siellä olivat mm. perheen valokuvat.

– Se on tärkeää. Esimerkiksi lasten vauva-aikaiset valokuvat, omat luokkakuvat ovat sellaisia mitä ei saa mistään takaisin, sanoo Heidi Mäki.

Tulipalo muokkasi haaveita unelmakodista

Kun ensijärkytyksestä oli toivottu, asiat etenivät nopeasti. Onneksi vakuutukset olivat kunnossa ja pian käynnistyi uuden talon suunnittelu.

– Normaalisti ihmiset suunnittelevat talon rakentamista pari vuotta, me suunniteltiin kuukaudessa, naurahtaa Heidi Mäki.

Antti ja Heidi Mäen albumissa on kuvia palossa tuhoutuneesta kodista.
Antti ja Heidi Mäen albumissa on kuvia palossa tuhoutuneesta kodista.Antti ja Heidi Mäen kotialbumi

– Seuraava vuosi oli raskas, eikä työnteko ollut läheskään yhtä tehokasta kuin normaalisti, muistelee Antti.

Vanhan puutalon tilalle nousi uusi puutalo. Pari asiaa oli kuitenkin muuttunut: lämmitysjärjestelmästä haluttiin sellainen, ettei siinä ole tulipesää ja talo yhteen kerrokseen.

– Aina oli haaveiltu kahdesta kerroksesta, mutta se kävi selväksi, että enää ei lapsia yläkertaan laiteta. Kun palokunta tuli paikalle, siellä oli kovat savukaasut. Palokunnasta arveltiin, että jos olisitte täällä olleet, niin kaikki olisitte hengettömiä, sanoo Antti

Lämmitysjärjestelmästä alkanut palo oli kytenyt pitkään ja yläkerrassa lämpötila oli 200 astetta jo ennen kuin palo roihahti täyteen liekkiin.

Tulen kanssa ollaan tarkkoja

Palon muistot haalenevat hiljakseen, mutta koko Mäen perhe on edelleen varovainen tulen kanssa. Esimerkiksi joulun aikana perheessä ei paljon kynttilöitä polteltu.

– Sen kerran kun meillä oli kynttilä palamassa, minä piipahdin pihalla. Niin poika oli pahana, että miten tuon kynttilän jätit tänne.

– Tavallisesti 6-vuotiaat lapset eivät kierrä taloa ja katso, että kaikki on sammutettu eikä kahvinkeitin ole päällä. Aluksi se kierros tehtiin joka kerta kun lähdettiin. Nyt on jo vähän höllätty, tuumii Heidi.

Ehkä kaikella sittenkin oli tarkoitus?

– Olen huomannut etten ole niin materialisti kuin olin kuvitellut. Ei tavaralla ole merkitystä. Se, että kaikki ollaan tässä, on tärkeintä, kiteyttää Heidi Mäki.