Eniten ärsyttää valittaminen!

Toimittaja Marko Siekkinen lähti kadulle kysymään ihmisiltä, mikä heitä ärsyttää toisten tavoissa. Vastaukset muotoutuivat nopeasti siihen, mikä ärsyttää ylipäätään. Jäyhä suomalainen kaduntallaaja ei välttämättä ilmaise ärsyyntyneisyyttään ärsyttävissä tilanteissa, mutta kun asiaa heiltä kysytään, niin he vastaavat mielellään.

Ärsyyntyminen
Mikä ärsyttää eniten?

Ihan aluksi kadulla tulee vastaan kumara mies, joka näkee kädessäni olevan nauhurin ja saman tien väistää katsellaan. Kysyn häneltä kuitenkin kysymykseni. Mies jatkaa matkaansa ja tokaisee olkansa yli, että ei nyt. Häntä selvästi ärsyttää, kun tuppaudun kyselemään häneltä moista. Suoraan sanottuna, minuakin alkaa ärsyttää, kun joudun häiritsemään toisten päivää. Mieleni muuttuu, kun toinen herrasmies näkee minut nauhurini kanssa ja hän suorastaan tarjoutuu juttelemaan. Sama kysymys ja tuo itse rauhallisuuden perikuva saa letkeällä olemuksellaan ja pehmeällä naurullaan reggaerytmit soimaan korvissani.

– Ei mua ärsytä mikään. En mä ärsyynny mistään.

Tehtävä saa uuden käänteen. Olen varma, että tuotakin miestä joskus ärsyttää joku. Käännyn kannoillani, ja takanani seisoo kaksi tyttöä, jotka hihittelevät. Heillä on kysymykseeni selkeä vastaus.

– Valittaminen tosi turhista ärsyttää. Jos niille vois tehdä jotain, mutta ei kuitenkaan tehdä, valitetaan vaan.

– Saamattomuus. Se, että ei viitsitä tehdä juttuja, tai ei tulla ajoissa.

*Huomaan aiheeni olevan helppo. *Yhtäkkiä ihmiset avautuvat asiasta suorastaan vuolaasti. Eräs nainen katsoo minua tiukasti silmiin syvältä takin hupun sisältä ja hänen viivamainen suunsa suorastaan sylkee sanoja.

– Itsekkyys ja etuilu kaupassa. Jos ollaan töykeitä. Jos avataan ovi, niin ei voida edes kiittää. Tai jos hymyillään, niin ollaan silleen nyrpeesti takas, niin se ärsyttää. Eniten ärsyttää valittaminen.

*Gallupini osoittautuu hyvin nopeasti *myös hyvän- ja pahantuulenmittariksi. Siinä missä toinen on valmiina lataamaan kaikki ärsytyksensä tiskiin, toinen hykertelee suuressa lempeydessään. Muuan rouva laittaa pyöräänsä lukkoon ja kujertaa hymyssä suin valaisten tienoon pirteydellään.

– En minä ossaa sanua. Minä juttelen kaikkien kanssa. Se joka ei vastaa minulle kun rupian jostain höpöttämmään tällä lailla, kun yksinään assuu ja on, niin ei se haittaa. Se vaan, että ei tervehitä, vaikka samassa talossa assuu. Ja yrmeä ilme kasvoilla, että pitäis koittaa olla pirteä.

*Toinen sanoo ärsyyntyvänsä muiden kiireestä, toinen aamuista. *Joitain ärsyttää tyhmien kyseleminen, joitain vain ärsyttää yleisesti huonot tavat. Yhtä ärsyttää maanantaipäivä, toista välinpitämättömyys. Samassa näen silmäkulmassani miehen, joka uhkuu sanottavaa. Kiihdytän askeliani häntä kohti. Arvasin oikein, tätä miestä jokin ärsyttää ja paljon.

– Telekkarissa ärsyttää ne samat luuserit, jotka pitäis lyyvä tuonne kaatopaikalle. Eihän niissä oo mittään järkiä, ne matkii niitä naulapäitä, ei niitä pitäis matkia.

Kysyn vielä herralta, että jos puhutaan pelkästään toisten ihmisten tavoista, niin mikä häntä niissä ärsyttää. Mutta mies sanoo sellaisia asioita olevan niin paljon, että kysymykseen on kuulemma sula mahdottomuus vastata. Kun oikein tivaan, niin saan hänet sanomaan jotain.

- Ahneus tietenkin.

Tähän on hyvä lopettaa. Laitan nauhurini taskuun ja astelen sisään. Huomaan avaavani oven muille kohteliaasti ja hymyileväni. Kiitän, kun joku avaa minulle seuraavan oven ja mietin, että näin se hyvä kiertää.