Sananen – Unia tämänpuoleisesta

Lähellä on aika, että unessa oleminen on ihmisen tärkeintä hommaa. Valveilla huojuminen vain välttämätön paha. Unet ovat meille SE keino selvitä.

Näkökulmat
Mies ja pieni muna.YLE Keski-Suomi / Sanna Pirkkalainen

Moni meistä on syntynyt unelmista. Harvaviiksinen kaveri on nähnyt autounien välissä unen, että tulee isäksi, hymyillyt. Pissaliisa on nähnyt äitiunen, aniliininpunaisen. Vauva on ollut tekemistä vaille valmis. Kaikki kauhea, kuten elämä, on unohtunut hetkeksi. Unet ovat ihmisyyttä kauneimmillaan.

Järisyttävä tutkimus meinasi jäädä huomaamatta! Syrjäytynyt ihminen ja kunta on Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimus siitä, miten köyhä ihminen pärjää elollisena olentona. Mullistava paperi. Se kertoo, että köyhä kaipaa kuolemaa. Ja unet ovat keino selvitä hengissä.

Unet ovat ihmisyyttä kauneimmillaan.

Heikki Hiilamo ja kaverit huomasivat todella, että 150 syvähaastateltua köyhää puhuivat paljon kuolemasta. Kaipuu tuonpuoleiseen puski päälle kuin mantteli. Poliitikkojen indeksitarkistukset ovat kaukana tästä maailmasta. Ne ovat lukuja rasvaisessa paperissa eduskuntatalon kahvilan huutonauruisessa nurkkapöydässä.

Tosi köyhä on rikas. Hänellä ei ole mielikuvitusta tahraavaa tavaraa. Hän voi tulla rikkaaksi suuressaihmisyydessään: käyttää mielikuvitusta, nähdä huimia unia ja selviytyä elossa, tästäkin päivästä. Juuri tämän Hiilamo ja kaverit huomasivat. Unet ovat köyhän selviytymisstrategia. Ne pitävät kiinni tämänpuoleisessa. Uniin tulee vanha lapsuuskaveri, mato-onki piiskaa aurinkoista järvenpintaa. Työkaveri Rautaruukilta tarjoaa jo kohta tupakan. Jos hänkin on vielä elossa, niin nähdä pitäisi. Ja sehän onnistuu ainoastaan elossa.

Unet ovat köyhän selviytymisstrategia.

Näkeekö köyhä eri kaliiberin unia kuin aivokuollut keskiluokkainen uuden television omistaja? Köyhälle siis unet ovat selviytymiskeino elämässä! Moni palkansaaja taas, jolla kaikki on paperilla ihanasti, pelkää käydä nukkumaan. Kun huonot unet ovat yhtä tuskaa. Vaimo jättää, maksa pettää, jättimäinen paperirulla mankeloi sisäelimet ja hyeenannäköinen puoskari tekee vielä ennen aamua sinulle sukupuolenvaihdosleikkauksen. Aamulla, juuri ennen kuorsauksen katkeamista, koko Ikean sänky lainehtii epätoivosta. Ja yhdeksältä on palaveri sisäilmaongelmista.

Onko tarkoitettu näin, että tuskan määrä on ihmisotuksella vakio? Toinen pärjää päivät, valitsee leikkeleet, mutta yö on vaikea. Toinen taas kituu kaiken vajeessa, mutta näkee ilon kirkkaat pilkahdukset yön tunteina unessa.

Maailma on kokolailla pilalla. Ydinsota uhkaa ja Putin on autisti.

Jos onkin niin, että meidän pitäisi keskittyä vihdoin uniin, lyyrisiin uninäytelmiin. Jos onkin niin, että evoluutio pukkaa meitä siihen suuntaan, että valveilla olo on turhaa, välttämätön paha. Unessa saamme kaiken kivan.

Ydinsota uhkaa ja Putin on autisti.

Katsokaa tarkemmin, mitä päivällä tapahtuu. Täällä on tuskaista aika monilla. Köyhillä, joiden määrä lisääntyy. Älykkäillä, ehdottomasti. Lapsilla, jotka ovat tänne liian viisaita ja tarkkoja. Lihavilla on vaikeaa. Erityisherkillä vaikeampaa. Vakuutusmyyjillä itku nenässä.

En tiedä millä saamme hyvät unet. Mielellään vähäpainajaiset. Lääketeollisuuteen en halua uskoa, uskon, että meidät armahdetaan täällä Telluksen vauhtipyörässä.

Minäkin nauroin unelmahötölle. Nyt suorastaan toivon, että joku puolue lupaisi hyviä unia. Ja pitäisi lupauksensa. Että oikein saisi odottaa joka ilta uneen pääsemistä.

Hyviä unia.

Maallikkosaarnaaja Maasola