Minskissä pelataan suurin panoksin

Itäisen Ukrainan yhä kiivaampana raivoavaan konfliktiin haetaan ratkaisua keskiviikkona Minskin huippukokouksessa. Suomen Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkady Moshes on neuvottelujen suhteen varovaisen optimistinen.

Ulkomaat
Ukrainalaisnainen tutkii kotinsa raunioita ukrainalaisten sotilaiden kanssa Sartanan kylässä Mariupolin alueella 5.2.2015
Sergey Yaganov / EPA

Itäisessä Ukrainassa taistelut ovat jatkuneet kiihkeinä, joten panokset ovat kovat, kun Venäjän presidentin Vladimir Putinin, Ukrainan presidentin Petro Porošenkon, Saksan liittokanslerin Angela Merkelin ja Ranskan presidentin François Hollanden on määrä istua neuvottelupöytään keskiviikkona Minskissä.

Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-ohjelman johtaja Arkady Moshes suhtautuu neuvottelujen mahdollisuuksiin varovaisen optimistisesti. Ellei jonkinlaisia sopimishaluja olisi, neuvottelupöytään ei ylipäätään istuttaisi.

– Toiseksi olen optimistinen, koska neuvotteluja käydään Normandian formaatissa, ei siis ole tarvetta enää sukkuladiplomatialle ja kasvokkain istuvat Putin ja Porošenko, Moshes sanoo.

– Se tarkoittaa, ettei sopimusta tehdä Ukrainan selän takana vaan on tehtävä sopimus, jonka on oltava Ukrainan hyväksyttävissä.

Taistelukentältä ei ratkaisua

Ukrainan presidentti Petro Porošenko sanoi Saksassa, että Ukrainassa olisi mahdollisuus vakauteen "parissa viikossa", jos tulitauko saataisiin pitämään.

Arkady Moshes katsoo, että tilanne taistelukentällä suosii sopimista, sillä Venäjän tukemat separatistit eivät ole kyenneet saavuttamaan toivomaansa yliotetta.

– Huolimatta separatistien varsin massiivisesta hyökkäyksestä viime viikkojen aikana Ukrainan joukot ovat osoittaneet kykenevänsä puolustukseen paljon paremmin kuin 5–6 kuukautta sitten, Moshes sanoo ja toteaa Ukrainan joukkojen kyenneen joihinkin menestyksiinkin.

UPI:n ohjelmajohtaja katsookin, että Ukrainan puolustus ei ole romahtanut.

– Muistakaamme, että kaksi viikkoa sitten herra Zahartšenko [Donetskin separatistijohtaja] huusi, että DNR voi hyökätä neljällä suunnalla yhtäaikaisesti, mutta sitä ei tapahtunut, se ei onnistunut.

Rajavalvonta on avainasia

Neuvotteluiden keskeisiä kysymyksiä ovat vastakkaisia joukkoja jakavan tulitaukolinjan uusi sijainti, Ukrainan ja Venäjän rajan valvonta ja Donetskin ja Luhanskin separatistialueiden asema.

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkady Moshes katsoo, että avainasia on Ukrainan ja Venäjän rajan saaminen jonkinlaiseen kansainväliseen kontrolliin.

Syyskuisessa Minskin sopimuksessa rajatilanteen valvonta sälytettiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin harteille, mutta nykyoloissa Etyj ei todellisuudessa ole kyennyt valvomaan pitkää rajaa.

Ukraina ja länsivallat syyttävät Venäjän vyöryttävän rajan yli Ukrainaan separatistien tueksi kalustoa ja sotilaita.

Kaiken pohjana on Minskin sopimus

Arkady Moshes sanoo, että Ukrainan suvereniteetin säilyttämiseksi läntisten neuvottelijoiden on syytä pitää kiinni Minskissä viime syyskuussa sovitusta 12-kohtaisesta ohjelmasta.

Keskeinen kiistakysymys on separatistien hallitsemien Donetskin ja Luhanskin osien tuleva asema.

Venäjä on konfliktin aikana toistuvasti esittänyt Ukrainalle federalisaatiota, liittovaltiomallia. Ukraina ja länsivallat pitävät tätä lähinnä yrityksenä pitää Ukrainan itäosat Venäjän vaikutusvallan alla.

Moshes katsookin, että neuvotteluissa ei pidä alkaa vääntää Ukrainan perustuslakia uusiksi vaan on syytä pysyttäytyä Minskin sopimuksessa määritellyissä rajoissa ja puhua separatistialueiden paikallisesta itsehallinnosta.

Sopimuslista.
Maiju Hakalahti / Yle Uutisgrafiikka

Tulitaukolinjaan haetaan selvyyttä

Kiperä kysymys on uusi linjaus joukkojen väliseksi tulitaukorajaksi. Tilanne taistelukentällä on syyskuun jälkeen muuttunut, ja separatistien on arvioitu kasvattaneen kontrolloimaansa aluetta noin 500 neliökilometrin verran.

Moshes ei usko, että separatistit ovat valmiita palaamaan syyskuussa Minskin sopimuksessa määritellyille linjoille.

Hän pitää epärealistisena myös Ranskan presidentin esittämää ajatusta, että Ukrainan hallituksen ja separatistijoukkojen väliin luotaisiin 50–70 kilometrin levyinen demilitarisoitu vyöhyke.

– Pelkään, että herra Hollande ei katsonut karttaa, koska tälle vyöhykkeelle päätyisivät myös Donetskin ja Luhanskin kaupungit. Se tarkoittaisi, että Donetskista ja Luhanskista tulisi demilitarisoitua vyöhykettä, Moshes muistuttaa.

– En usko, että separatistit suostuvat tähän.

Ukrainan kartta.
Maiju Hakalahti / Yle Uutisgrafiikka

Moshesin mukaan Venäjä tavoittelee Donetskin ja Luhanskin separatistialueille käytännössä itsenäistä asemaa Venäjän tuella Moldovasta irrottautuneen Transnistrian malliin.

Moshes katsoo, että Minskin sopimuksen periaatteiden vahvistaminen olisi diplomaattinen tappio Venäjän johdolle, sillä Minskin sopimuksessa alueille luvattiin vain väliaikainen paikallisitsehallinto.

– Jos Minskin sopimukset vahvistetaan, se on diplomaattinen tappio Moskovalla. Jos niitä ei vahvisteta, se on hirvittävä diplomaattinen tappio lännelle, Moshes summaa.

Separatistien liikekannallepano osin uhittelua

Separatistijohtaja Aleksandr Zahartšenko on ilmoittanut, että separatistit ryhtyvät laajaan, jopa 100 000 miehen mobilisaatioon.

Ohjelmajohtaja Moshes arvioi, että tämä voi tarkoittaa sitä, että vapaaehtoisia ei ole enää riitä, mikä olisi separatisteille vakava ongelma.

Moshes arvioi, että kyse voi olla myös informaatiokamppailusta – vastustajaa pelotellaan joukkojen kasvattamisella. Viesti voi olla tarkoitettu myös Venäjän johdolle.

– Heidän täytyy töniä myös Moskovaa, jotta heille annettaisiin enemmän apua.

Yhdysvaltain aseapu pelimerkkinä  

Saksalaistutkija Volker Perthes arvioi uutistoimisto AP:n haastattelussa, että Yhdysvaltain mahdollinen aseapu on yksi neuvottelujen taustakysymyksistä ja Ukrainan kriisin tulevaisuutta linjaavista kysymyksistä.

Yhdysvaltain aseapu johtaisi pikemminkin vain uuteen eskalaatioon, uskoo Arkady Moshes. Hän pitää asetoimituksia epätodennäköisenä tässä vaiheessa, kun on vielä toiveita päästä jonkinlaiseen sopimukseen.

– Sanotaan niin, että ei ole välttämätöntä toimittaa aseita, voidaan alkaa valmistella tykistö- ja panssarivaunumiehistöjä sitä varten, Moshes sanoo.

– Lyhyellä aikavälillä näiden aseiden toimitukset eivät muuttaisi mitään. Se muuttaisi tilannetta kuukauden tai jopa puolen vuoden kuluessa mutta ei päivissä.

Sotarumpu soi kotimarkkinoille

Ohjelmajohtaja Arkady Moshes sanoo, ettei ryhdy omaperäiseksi pohtiessaan, mitä seuraa siitä, että Minskissä ei sopua synny.

– Yksi skenaario on lisääntyvä eskalaatio, joka alkaa amerikkalaisten aseiden toimituksista ja Venäjän vastauksesta siihen. Suuren sodan riski on yhä olemassa, tähän mennessä suurissa kaupungeissa ei ole juuri taisteltu. Se on seuraava aste, miljoonakaupungit itäisessä Ukrainassa olisivat suuri humanitaarinen katastrofi.

Moshes pohtii toista skenaariota, jossa juuri Ukrainan suvereniteetin tiukka puolustaminen auttaa kaikkia osapuolia ymmärtämään, että konfliktiin ei ole sotilaallista ratkaisua.

– Kun nyt aivan oikein eurooppalaiset puhuvat, että Ukrainan kriisiin ei ole sotilaallista ratkaisua, se on viesti ennen kaikkea ukrainalaisille ja amerikkalaisille. Mutta itse asiassa myös toisen osapuolen pitää ottaa tämä viesti vastaan. Jos jatkuvien taistelutoimien tuloksena tulee pattitilanne ja osapuolet käyttävät loppuun mahdollisuutensa jatkaa sotatoimia, he ovat taipuvaisia uusiin neuvotteluihin ja sopimaan.

Ukrainan sodassa on YK:n varovaisen arvion mukaan kuollut yli 5300 ihmistä sitten viime 2014 huhtikuun. Ainakin 1,5 miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan sodan jaloista Venäjälle ja muualle Ukrainaan, ja taisteluiden keskelle jääneiden asukkaiden tilanne on erittäin vaikea.