Äiti ja anoppi saavat odottaa – vauvojen sukupuolta ei kerrota

Vaikka lähipiiri kihisee uteliaisuudesta, moni lasta odottava pariskunta pitää salaisuutena tulevan lapsen sukupuolen. Torniolaisessa Kostianderin perheessä raskausuutinen löi lähipiirin ällikällä, mutta varsinainen riemu repesi siitä, että vauvoja tuleekin kaksi.

Kotimaa
Kätilö odottavan äidin luona.
Kätilö Jaana Ikonen seuraa Niina Kostianderin vatsassa olevien lasten sydänääniä.Riikka Rautiainen/ Yle

Tavallista tiheämpää seurantaa, vuodelepoa ja kaksi eri reissua keskussairaalan osastolle, kun flunssa iski rajusti odottavaan äitiin. Tätä on ollut torniolaisen Niina Kostianderin raskausajan loppupuoli.

Somasti pyöristyneessä vatsassa elintilasta taistelee kaksi vauvaa, joita kutsutaan tyypeiksi. Nelikymppisenä ja kaksosten odottajana Niina on erityisseurannassa siten, että käyntejä on sairaalassa kahden viikon välein.

Äidin mielestä vauvoille ei voi ostaa vaatteita valmiiksi, jos ei tiedä sukupuolta.

Niina Kostiander

Muruista tuli tyyppejä

Ensin ne olivat murusia, mutta kun nimi joidenkin ystävien mielestä viittasi aivan selvästi tyttöihin, Niina ja Kaj-aviomies nimesivät vauvat tyypeiksi.

Tulevat vanhemmat tietävät lasten sukupuolen, muille se pidetään salaisuutena lasten syntymään saakka. Niinan omalle äidille ja anopille tilanne tuntuu olevan kestämätön, muut ovat hyväksyneet tilanteen.

– Äidin mielestä vauvoille ei voi ostaa vaatteita valmiiksi, jos ei tiedä sukupuolta. Eniten on kuitenkin jännässä anoppi, koska kahden pojan äitinä hän toivoo, että nämä olisivat tyttöjä, naurahtaa Niina.

Naistentautien ja synnytysten erikoislääkärille Mehmet Altinörsille tilanne on tuttu. Valtaosa pariskunnista haluaa tietää vastaanotolla vauvan sukupuolen etukäteen, mutta muille asiasta ei hiiskuta.

– Lähes kaikki haluavat pitää asian omana tietonaan eivätkä halua, että sukulaiset tai ystävät kuulevat asiasta etukäteen, myöntää Altinörs.

Vaikka äitiyspoliklinikalla vauvan sukupuoli halutaan tietää ultraäänikuvien perusteella, tärkeämpää tuleville vanhemmille on kuitenkin tieto siitä, miten tulokas voi.

– Vielä kun nämä pysyisivät viisi viikkoa vatsassa, niin se olisi hyvä, naurahtaa Altinörs vastaanottokäynnin päätteksi.

Mitä meistä jää jäljelle

Teini-iästä yhdessä ollut torniolaispariskunta on ison elämänmuutoksen edessä. Tämän piti olla kahden aikuisen liitto, mutta viime talvena Niina pyörsi päätöksensä ja alkoi toivoa lasta.

Mies on säännöllisin väliajoin kysellyt, eikö meille sittenkin voisi tulla lapsia, mutta minä olen ollut sitä mieltä, että kahdestaan mennään.

Niina Kostiander

– Mies on säännöllisin väliajoin kysellyt, eikö meille sittenkin voisi tulla lapsia, mutta minä olen ollut sitä mieltä, että kahdestaan mennään.

Mieli muuttui ukin saattomatkalla. Niina istui suruväen joukossa ja kuunteli miten lämpimästi sukulaiset muistelivat edesmennyttä ja erityisesti hänen suhdettaan lapsiin.

– Siellä tuli vahvasti semmoinen tunne, että haluan sittenkin lapsia. Mietin, että onhan se ihan kauheaa, kun meillä ei ole lapsia, mitä meistä jää jäljelle. Saman tien iski kyllä paniikki, koska lapsen saaminen ei ole mitenkään itsestäänselvyys, muistelee Niina.

Kun pariskunta myöhemmin kuuli, että perheeseen on tulossa kaksoset, niin asiasta on riemuittu yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa.

– Me olemme tosi onnellisia, että lapsia on tulossa kaksi. Meidän sisaruksilla ei ole lapsia, joten kaksosilla tulee aina olemaan seuraa toisistaan.