Pohjoismainen elokuva porskuttaa omalaatuisuudella

Skandinaavisia elokuvia yhdistää arkirealismi, itseironia ja omalaatuinen huumori. Arktisen Upeeta -festivaali tarjoilee kirjavan kattauksen uusia tuulia ja vanhoja helmiä.

elokuvat
tyttö karhuntaljan sisällä
Jaana Rannikko

Jyväskylässä tänään alkava, 16. järjestettäväArktisen Upeeta -elokuvafestivaali (siirryt toiseen palveluun)tukee ja vaalii pohjoismaista elokuvakulttuuria. Pohjolassa tuotetaan vuosittain elokuvia vain murto-osa siitä määrästä, mitä Hollywoodissa tai muun maailman filmitehtailla.

Kiinnostus ja arvostus pohjoismaista tuotantoa kohtaan on kuitenkin jatkuvasti kasvanut. Se näkyy muun muassa Cannesissa ja muilla maailman elokuvajuhlilla.

Huumori näyttäytyy pieninä pilkahduksina.

– Ruotsalainen ja tanskalainen populaarimpi elokuva on muuttanut ihmisten käsitystä 15-20 vuoden takaisesta. Nykyään pohjoismainen elokuva on laadukasta ja tarinat ovat yleisöystävällisempiä, kuvailee ohjelmistokoordinaattori Tero Uuttana.

Myös pohjoismaisten tv-sarjojen voittokulku on osaltaan tehnyt myös elokuvia tunnetuksi.

– Viime vuosina tv-sarjat ovat olleet todella kysyttyjä ja luulen, että elokuvat kulkevat vähän siinä sivussa, sanoo vastaava tuottaja Heidi Anttonen.

Pohjoismaita yhdistää vakavuus ja huumorin twist

Arktisen Upeeta -festivaalin ohjelmistoon on koottu uutta ja vanhaa pohjoismaista elokuvaa. Yleisö halutaan yllättää. Aiheita on laidasta laitaan, Islannin talouskriisistä koulukiusaamiseen.

– Kattaus on todella kirjava, mutta aiheet tiukasti maanpinnalla. Realistisuus on tyypillistä meille suomalaisille, mutta myös yhdistävä tekijä pohjoismaissa, Heidi Anttonen sanoo.

Arktisen upeeta -elokuvafestivaalin logo.
Jarkko Riikonen / Yle

Ohjelmiston elokuvilla ei ole yhtä teemaa, mutta yhteisiä piirteitä niistä Anttosen mukaan löytyy.

– Pohjoismaiset elokuvat ovat usein vakavamielisiä, mutta huumori näyttäytyy pieninä pilkahduksina. Surunkin hetkistä löytyy huumoria jollain twistillä. Ja pohjolassa osataan nauraa itselle, mikä on ihan tervettä.

Tero Uuttanan mukaan pohjoismainen elokuva on amerikkalaista tuotantoa uskaliaampaa teemoiltaan.

– Yleisöä haastetaan enemmän. Tietysti on myös vähemmän räjähdyksiä ja tietokone-efektejä, mutta yleistää ei voi.

Suomalaiset jäävät vielä ruotsalaisten ja tanskalaisten taakse elokuvien määrässä, mutta laadussa ei hävitä.

– Suomessakin tehdään rohkeita elokuvia, kuten palkitut Betoniyö ja He ovat paenneet. Myös dokumenttipuolella Suomi on pohjoismaista huippua.

Tero Uuttanaa ja Heidi Anttosta haastatteli Titta Puurunen.