D-vitamiinin vähyys lapsuudessa saattaa suurentaa aikuisiän sydänriskejä

Suomalaiset saavat liian vähän D-vitamiinia. Varsinkin syksyisin ja talvisin määrät jäävät suosituksista.

terveys

Liian vähän D-vitamiinia lapsena saavat saattavat suomalaistutkimuksen mukaan sairastua sydän- ja verisuonitauteihin muita todennäköisemmin. Riskit näkyvät valtimoissa jo 30–45-vuotiaana, tulokset osoittavat. Tutkimuksessa lapsuuden D-vitamiinipitoisuuksien ja aikuisiän sydänriskien yhteyttä tutkittiin 2 100 suomalaisaikuisen avulla. Osallistujilta oli kerätty verinäytteet 13–18-vuotiaina. Sydänriskit tutkittiin kaulavaltimoista ultraäänellä osallistujien ollessa 30–45-vuotiaita. Vähiten D-vitamiinia lapsena saaneista 22 prosentilla oli kaulavaltimoiden sisäkerroksissa merkkejä paksuuntumisesta ja kehittyvästä ateroskleroosista, ultraäänikuvaukset paljastivat. Sama todettiin vain 13 prosentilla osallistujista, jotka olivat saaneet runsaasti D-vitamiinia lapsuudessa. Tarvitaan lisää tutkimuksia ennen kuin selviää aiheuttaako D-vitamiinin vähyys valtimoiden sisäpintojen paksuuntumista vai liittyvätkö muutokset johonkin tässä tutkimuksessa huomiotta jääneeseen seikkaan. Yhteys havaittiin kuitenkin riippumatta monista perinteisistä sydänriskitekijöistä kuten verenpainetaudista, tupakoinnista, kolesteroliongelmista ja ylipainosta. Aiemmissa tutkimuksissa D-vitamiinin vähyys on yhdistetty mm. suurempaan riskiin sairastua aivohalvaukseen ja sydänkohtaukseen.

Suomalaiset saavat D-vitamiinia liian vähän

Suositusten mukaan veren D-vitamiinitason olisi hyvä olla vähintään 50 nmol/l ja mielellään selvästi enemmän. Suomalaiset saavat kuitenkin liian vähän D-vitamiinia etenkin syys- ja talvisaikaan, jolloin veripitoisuudet jäävät keskimäärin tasolle 45 nmol/l.

Kesällä auringon valo riittää turvaamaan D-vitamiinin saannin, mutta muulloin se pitää hankkia ruoasta, kuten kalasta ja vitaminoiduista margariineista ja maitotuotteista tai vitamiinilisistä. Suomessa lapsille suositellaan D-vitamiinivalmisteen ympärivuotista käyttöä kahden viikon ikäisestä kaksivuotiaaksi 10 μg (400 IU) vuorokaudessa ja 2–18-vuotiaille 7,5 μg (300 IU) vuorokaudessa. Tulokset julkaistiin lääketieteellisessä Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism -lehdessä. (siirryt toiseen palveluun)Tutkimusryhmässä oli tutkijoita Turun, Tampereen, Helsingin ja Oulun yliopistoista, Kuopion yliopistollisesta sairaalasta, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksesta sekä Melbournen Royal Children’s Hospital -sairaalasta.

Lähteet: Uutispalvelu Duodecim