1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

"Teen kaikkea mitä osaan, tai neuvotaan" - ympäristöneuvos renkinä Sompiossa

Ympäristöneuvos Timo Helle pestautui pororengiksi Suomen suurimpaan paliskuntaan, Kemin-Sompioon. Tuloksena syntyi kirja, joka on yhtä aikaa perusteos poronhoidon maailmasta sekä runollinen dokumentti vuotuiskiertoon perustuvan elinkeinon historiasta ja nykypäivästä.

Kuva: Timo Helle

Nykypäivä on tullut poronhoitoonkin jo aikaa sitten. Puolessa vuosisadassa suksien ja ajoporojen tilalle ovat tulleet autot, moottorikelkat, mönkijät ja helikopterit.

Motorisaatio ja keinoruokinta eivät ole kuitenkaan tehneet porotaloudesta siistiä sisätyötä, vaan maastossa ollaan vuoden ympäri.

"Sisällä istujat säälittää"

– Pääsisipä sisätöihin, jupisee nuori poromies moottorikelkan sarvissa, kun pakkasta on yli 30 astetta.

Mutta kun seuraavana päivänä on pakkasta muutaman pykälän alle, on kellossa jo toinen ääni.

– Kyllä sisällä istujat säälittää.

Suomen suurin poronhoitoyhteisö, Kemin-Sompion paliskunta on viimeisiä, joissa vielä tehdään vuoden kiertoon liittyviä porotöitä väliaikaismajoitustiloina toimivilta porokämpiltä.

Tähän maailmaan tohtori Helle sukelsi sisään jäädessään vuorotteluvapaalle ja pestautuessaan lokkalaisten tokkakunnan pororengiksi.

Vanha ja uusi kohtaavat niin Helteen kirjassa kuin Lamminharjun porokämpällä tavalla, joka on käynyt nyky-Suomessa harvinaiseksi. Yhtä aikaa ovat läsnä suksipelin ajan vanha poronhoitokulttuuri sekä nuorten poromiesten digitaalinen maailma älypuhelimineen ja läppäreineen.

– Saitko erotusviestin?

– Sain

– Että Naltiossa huomenna?

– Eikun tyttökaverilta: lähit päiväks, ollu viikon. Enää ei tartte tulla.

Kokemukseen perustuva dokumentti

Timo Helteen kirjaPorovuosi – Tutkija pororenkinä Sompiossaon historiallinen dokumentti jo syntyessään. Helteen piti vuokrata mönkijä ja moottorikelkka sekä hankkia radiopuhelin yhteydenpitoa varten. Älypuhelimet eivät tahdo pelittää erämaassa.

Ajettuaan pororenkiuransa alkuvaiheessa yhdentoista tunnin työpäivän aikana 160 kilometriä ja kasteltuaan samalla kelkkansa sekä itsensä, tohtorismies tietää mitä reuhtomisen hintana on seuraavana aamuna.

– Kari Kavakalla oli tähän lohdullinen kommentti. Jos kelkkamiehellä ei oo aamulla joku paikka kipiä, se on kuollu, Helle naurahtaa.

Kaksi syytä kasvuun

Helteen kirja kertoo myös Sompion Lapin poronhoidon historian. Poromäärä kymmenkertaistui lyhyessä ajassa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.

Parikymmentä perhettä Norjasta ja Enontekiöltä muuttivat Sompioon suurine porokarjoineen vuosina 1872-1910. Liikkeelle lähdettiin Norjan, ja myöhemmin myös Ruotsin rajojen sulkeutuessa. Samaan aikaan metsäsaamelainen kantaväestö ja heihin sekoittuneet suomalaiset uudisasukkaat alkoivat kasvattaa porokarjojaan.

Porotalouden yhtälö on vaikea. Lihan tuotantokustannukset ovat nousseet useista syistä. Samalla lihan tuottajahinnan reaaliarvo on pudonnut puoleen 1980-luvulta. Pakastealtaissa ja ravintoloissa poron kanssa kilpailee Uuden-Seelannin vihreillä nummilla vuoden ympäri laiduntava saksanhirvi, jonka tuotannossa ei kelkkoja saatikka keinoruokintaa tarvita.

Ukkoutuminen ei uhkaa – moni muu asia kylläkin

Uhkia porotaloudella riittää niin Sompiossa kuin muuallakin.

Ilmastonmuutoksen tuomat vaikeat olosuhteet, tuotantokustannusten nousu, pedot, laidunten kuluminen ja hupeneminen muuhun käyttöön pistävät miettimään. Myös Soklin fosforikaivoksen tulo arveluttaa. Pelkästään tulossa oleva ympärivuorokautinen rekkaralli riittää viemään yöunet.

Ukkoutuminen ei poronhoitoa Kemin-Sompiossa uhkaa. Pohjoisessa halutaan pysyä.

– Poromiehen ammatti vetää, mutta sen rinnalle hankitaan yleensä myös toinen leipäpuu. Sellainen, jota voi harjoittaa kun porohommissa on hiljaista, toteaa Helle.

Porovuosi on tyylikäs kirja, jonka epätavallisen viimeistelty ulkoasu on tasapainossa näennäisen yksinkertaisen, mutta pohditun ja asiantuntevan sisällön kanssa. Kirja on kuin luonnon itsensä taideteokseksi hioma kivi.

Kirjan lopun sanasto avaa pohjoisen poronhoidon elävän kielimaailman. Lähdeluettelosta voi havaita, että tohtori Helle on kirjoittanut poroista monta kertaa aiemminkin.

Porokopterin bensakuskina

Suomen suurin paliskunta polveutuu Keminkylän ja Sompion vanhojen metsäsaamelaisten lapinkylien kulttuurista.

Sieltä on tultu pitkä matka legendaarisen Moskun aikojen miehisen poronhoitokulttuurin kautta nykypäivän vasanleikkoon Epovaarassa Vintilänkairan tuntumassa ja porojen kokoamiseen helikopterin avulla.

Osan renkiajastaan Helle oli porokopterin bensakuskina.

– Laskin että kerosiinia kului 0,8 litraa poroa kohden, eli kyllä se kannattavaa on, sanoo Timo Helle.

Kopterin avulla porot saadaan koottua aiemmin kuin pelkän kelkkapelin aikana. Näin myös laitumia pystytään säästämään.

Pitkä ura porojen ja peurojen tutkijana

Filosofian tohtori Timo Helteen tutkijan ura alkoi porotutkimuksen parissa Oulangan biologisella asemalla vuonna 1970. Ura jatkui metsäpeurojen parissa Kuhmossa. Vuodesta 1975 lähtien Helle toimi Rovaniemellä Oulun yliopiston Pohjois-Suomen tutkimuslaitoksessa. Vuodesta 1984 Helle työskenteli Metsäntutkimuslaitoksessa aina vuoteen 2011 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Helteen vuonna 1981 ilmestynyt väitöskirja käsitteli metsäpeuran ja metsäalueella elävän poron ekologiaa. Metsien monikäytön ja käyttömuotojen yhteensovittamisessa Helteen erikoisala ovat olleet poroa ja poronhoitoa koskevat kysymykset.

Timo Helle on ansioitunut monipuolisena tieteen popularisoijana sekä itse kirjoittaen, että suosittuna luennoitsijana ja haastateltavana. Hän on toiminut myös Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana 1995-2000. Helteelle myönnettiin ympäristöneuvoksen arvonimi vuonna 2007.