"Ennen puhetta meillä oli laulu" – äiti kirjoitti autistitytön arjen runokirjaksi

13-vuotiaan autistitytön omaishoitaja, muusikko Heli Luokkala-Nevalainen on julkaissut ensimmäisen runokirjansa Metsätähtiseppele. Kirja on omaelämäkerrallinen ja sen tähtenä tuikkii Milka-tytär.

milka
Heli Luokkala-Nevalainen
Risto Koskinen / Yle

Facebookin runoilufoorumilla ja omilla sivuillaan hengentuotteita julkaissut Heli Luokkala-Nevalainen myöntää, että netin kautta tullut kannustus rohkaisi runokirjan tekemiseen, mutta siihen oli myös pakottava tarve.

– Runot lähtivät kirjoittamaan itse itseään, aivan kuin päähän olisi asennettu joku automaattikirjoitin. Tuli ihan kipeä olo, jos ei saanut kirjoittaa niitä ulos. Se on yhdenlainen pakkomielle, nainen naurahtaa.

Heli kirjoittaa elämästään ja arjestaan, jota elää miehensä kanssa ja 13-vuotiaan autistitytön omaishoitajana.

– Kirja perustuu löyhästi ja välillä tiukemmin omaan elämään. Tässä on sellaisia osioita kuin lapsuus, sinä, minä, me ja Milka. Kirja kilpistyy tähän metsätähtiseppeletyttöön.

"Poimimme metsätähtikukkia valkoiselta tähtiniityltä
viime yönä syttyneitä
hiljaisuudessa
kerron kolmetoistavuotiaalle autistiprinsessalleni
että hän saa
morsiusaikanaan
melassin värisille hiuksilleen metsätähtiseppeleen
hänen poskissaan jo nyt
vaaleanpunervaa roosaa
tähtien hohteessa."

– Kyllähän kaikista tärkein on tuo tyttö, ei siitä pääse mihinkään, Luokkala-Nevalainen sanoo hellyyttä äänessään.

Hän sanoo tyttärensä kasvattaneen äitiään, tuota aikanaan vapaata rokkielämää viettänyttä laulajatarta.

– Milka aina välillä sanoo sillä omalla tavallaan, että "äläpä äiti hösyä siinä, kyllä tämä tästä".

Musiikista ilmaisuvoimaa

Sanoja Milka ei käytä kuten muut ikäisensä ja Heli kertookin, että perheenjäsenten musikaalisuus on auttanut yhteisen kielen löytämisessä.

– Ensimmäiset yhteiset sanat löytyivät musiikin avulla. Ennen puhekieltä meillä oli laulukieli. Aloin kertoa asioita laulaen ja rytmissä taputtaen, sanoo Heli ja heläyttää esimerkin saunaan kutsusta.

Heli on laulaja ja lauluntekijä ja pienellä paikkakunnalla myös hänen miehensä tunnetaan innokkaana levyjen keräilijänä. Kotona onkin muun muassa tuhatmäärin vinyylilevyjä.

Ensimmäiset yhteiset sanat löytyivät musiikin avulla.

Heli Luokkala-Nevalainen

– Tyttökin tuntuu elävän musiikille. Hän käy isänsä tarkasta järjestyksestä poimimassa päivän suosikkinsa ja kuuntelee niitä illan. Kun soitan kitaraa ja lauleskelen, niin Milka tulee heti tanssimaan.

Runokirjan päätähdeksi pääsyä Milka ei ole varsinaisesti kommentoinut.

– Kyllä hänellä silmät vilkkuu, kun kerron, että tässä on tämmöinen kirja ja tämä kertoo sinusta. Hän katsoo jännästi ja hymyilee ja sitten jo poistuu omiin touhuihin, musiikkia kuuntelemaan.

Tieto lisää ymmärrystä

Milka on vielä lapsi, mutta kuten muutkin vanhemmat, on Helikin miehensä kanssa miettinyt tulevaisuutta.

– Kyllä Milka muutaman vuoden päästä voisi asua palvelutalossa tuetusti vaikka koko ajan, mutta ei yksin tai niin että siellä kävisi joku kodinhoitaja vain silloin tällöin.

Ylen TV-kakkosen teemailta kysyi provosoiden katsojiltaan, haluaisivatko suomalaiset kehitysvammaista naapurikseen. Heliä kysymyksenasettelu kummastuttaa. Hän uskoo, että ennakkoluulot poistuvat, kun tieto lisääntyy.

– Ottaisimme luonnollisesti kehitysvammaisia asumaan viereemme, naapuriimme. Yksihän jo asuu kotonamme, joten tunnemme heidän maailmaansa ja tiedämme, että parempia naapureita ei voi ollakaan.

Heli Luokkala-Nevalaisen runokirja Metsätähtiseppele julkaistiin Kemissä tiistaina.