Krishna-munkki jätti temppelin ja ryhtyi kulkuriksi – nyt voi taas huudattaa heviä

Entinen Krishna-munkki Miro Sarola, 40, elättää itsensä pitämällä kokkauskursseja ja filosofisia luentoja. Omaa kotia, saati sohvaa hän ei kaipaa, mutta tulevaisuudessa mielessä siintää oma korpitönö, johon voisi asettua pidemmäksi aikaa.

ilmiöt
Miro Sarola joogaa
Miro Sarola

Miro Sarola, munkkinimeltään Muniraja Dasa, kiinnostui intialaisesta Krishna-liikkeestä (siirryt toiseen palveluun) jo lukioaikoina. Silloin hän tajusi, etteivät 8–16-elämä, asuntolaina tai muut länsimaisen oravanpyörän tunnusmerkit ole häntä varten.

Lukion ja armeijan jälkeen kasvissyöjä päätti mennä vuodeksi suomalaiseen Krishna-temppeliin, mutta vuosi venähti seitsemäksitoista. Elämäntapaan kuuluivat kello neljän aamuherätykset, yhteislaulu, mantrameditaatio, filosofian opiskelu sekä kokkaus, joka on merkittävässä osassa krishnalaisuudessa. Kokkauksesta tulikin Sarolalle myöhemmin leipäpuu, mutta sitä hän ei vielä parikymppisenä tiennyt.

– Temppelielämään kuului myös isona osana tien päällä oleminen, olimme liikenteessä ympäri Suomea ja maailmaa. Se oli aika aktiivista elämää, mikä on monelle yllätys, Miro sanoo.

Miro Sarola haaveilee.
Kainuuseen Miro tuli pitämään kokkauskurssia bengalilaisen keittiön saloista.Heli Sirviö / YLE

Temppelissä elämäntapaan kuuluu päihteettömyys ja selibaatti, eikä ruokalistalta löydy kalaa eikä lihaa. Samaten uhkapelit eivät kuulu krishnalaiseen henkisyyteen. Miro oli jo ennen temppeeliin muuttamista kasvissyöjä, alkoholin hän oli myös jättänyt kokonaan jo aiemmin, joten hän ei kokenut luopuvansa mistään.

– Ideologian mukaan ajattelemme aina positiivisesti, ei niinkään luopumisen kannalta, vaan sitä, että saamme paljon tilalle.

Tiukan etiketin mukaan eläminen sai Sarolan kaipaamaan itsenäisyyttä 17:n temppelissä vietetyn vuoden jälkeen.

Kuuntelen paljon Slayeria ja Amon Amarthia. Perjantaina aion mennä (punk-yhtye) Pää Kiin keikalle. Tykkään myös Goa-trancesta.

Miro Sarola

– Halusin tiettyä sooloiluvapautta ja tuntui, että minulla on muitakin, maallisia mielenkiinnon kohteita kuten musiikin kuuntelu ja elokuvat. Ajattelin, että on parempi kokeilla välillä elämää omillaan, vaikka seuraankin yhä ideologiaa ja teen harjoituksia, nykyään soolojoogina seikkaileva Sarola tunnustaa.

Hän seuraa nykyisinkin ideologiaa ja tekee harjoituksia, mutta jos mieli tekee katsoa leffa tai huudattaa death metallia, niin senkin hän sallii itselleen.

– Kuuntelen paljon Slayeria ja Amon Amarthia. Perjantaina aion mennä (punk-yhtye) Pää Kiin keikalle. Tykkään myös Goa-trancesta, Miro kertoo maallisista musiikkimieltymyksistään.

Yökukkujaksi tunnustautuva Miro saattaa myös nukkua jopa kahdeksaan asti aamulla, koska hän ei ole niitä kaikkein säännönmukaisimpia joogeja.

Kokkauskursseja Borneossa ja Ämmänsaaressa

Kun Miro syksyllä 2013 sulki temppelin oven takanaan, hän pakkasi reppunsa ja suunnisti ensiksi Intiaan. Sieltä matka jatkui Suomen kautta Malesiaan.

– Tuttavapariskunta opettaa joogaa Borneossa, ja menin sinne pitämään luentoa ja sain sitä vastaan asumuksen. Heidän tuttavillaan taas on pieni retriittikeskus Balilla, jossa minulla oli sama diili: sain majoituksen ja vastalahjaksi pidin kokkauskursseja. Suurin osa ajasta oli kuitenkin lomailua. Vietin aikaa myös Uudessa-Seelannissa ja Hongkongissa.

Seuraava kohde olisi Puerto Rico, jonne matka on suunnitteilla loppuvuonna. Sitä ennen Miroa työllistää kasvisruokakurssien ja filosofisten luentojen ja retriittien pitäminen. Oman toiminimen hän pani pystyyn viime kesänä.

– Moraaliini ei oikein sovi, että istuisin vain sohvallatekemättä mitään ja nostaisin rahaa Kelasta, hän selvittää.

Miro Sarola seisoo suuren puun vieressä.
Miro on matkustanut paljon sekä ennen että jälkeen temppelielämän. Tässä mies seikkailee Queenstownissa Uudessaseelannissa viime huhtikuussa.Miro Sarola

Raha tuli tarpeeseen, sillä vaikka hän asuu melkein aina ulkomailla reissatessaan ilmaiseksi ystäviensä luona, rahaa kului ja velkaakin syntyi. Vaikka Krishna-ideologiaan kuuluu keskittyminen tähän hetkeen, Miro ei voi elää vain päivää kerrallaan. Sen verran pitkälle ensi kesällekin on varauksia ja työprojekteja sovittuina.

– Nyt olen liikkunut Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän, Oulun ja Rovaniemen välillä. Kainuuseen tulin pitämään Suomussalmelle kasvisruokakurssia, suoraan Kittilästä Kainuuseen matkustanut Miro kertoo.

Haaveissa on oma korpitönö

Mirolla ei ole ollut siis omaa asuntoa kahteenkymmeneen vuoteen. Eikä hän sellaista aio hankkia nytkään. Tarvittaessa tukikohta löytyy Järvenpäästä, missä asuvat Miron äiti ja sisko.

– Syksyllä yksi ystäväni lähti Nicaraguaan ja olin hänelle matkan ajan kotimiehenä. Nyt siskoni muutti ja hänen entinen kämppänsä on minulla käytössä tarvittaessa toiset puolitoista kuukautta, joten ainakaan nyt minun ei kannata hommata omaa vuokrakämppää. Eikä ennen ensi syksyä, niin paljon olen reissussa työn vuoksi, kursseillaan bengalilaisen keittiön saloihin ihmisisä opastava mies selittää.

Jos nyt olen viisi päivää tai kaksi viikkoa samassa osoitteessa, niin kyllä jo alkaa tuntua että minun pitäisi jatkaa matkaa.

Miro Sarola

Vaikka hän ei nyt kaipaakaan omaa sohvaa saati omaa asuntoa, hän on haaveillut omasta korpitönöstä.

– Se on pitkäntähtäimen suunnitelma. Jos nyt olen viisi päivää tai kaksi viikkoa samassa osoitteessa, niin kyllä jo alkaa tuntua että minun pitäisi jatkaa matkaa. Sen verran liikkuvaan elämään totuin jo ashramissa eläessäni, Miro naurahtaa.

Hän pohtiikiin samaan hengenvetoon sitä, miten elo korpimökissä luonnistuisi kaupungeissa viihtyvältä ihmiseltä.

– Tykkään olla kaupungeissa ja olen aika sosiaalinenkin, niin miltähän se tuntuisi elämä jos muutamankin kuukauden viettäisi yksin jossain korvessa, hän nauraa.