Onnettomuusuutisen lukija haluaa todeta olevansa itse turvassa

Miksi onnettomuudet, vahingot ja rikokset kiinnostavat? Ihminen on kautta aikojen seurannut gladiaattorien usein huonosti päättyviä taisteluja, hirttäjäisiä ja raipparangaistuksia, sittemmin väkivaltaviihdettä ja kauhuelokuvia. Joku lukee kaikki onnettomuusuutiset. Miksi?

ilmiöt
Paloauto ja ambulanssi hälytysvaloissa kahden henkilöauton kolaripaikalla risteyksessä.
Anssi Leppänen / YLE

Onnettomuusuutiset ovat luettuja ja klikattuja. Aika moni meistä on joskus jäänyt pällistelemään onnettomuus- tai palopaikalle. Joku jopa seuraa hälytysajoneuvoa, etenkin paloautoa tai savua, joka johdattaa palopaikalle.

Ilmiö ei sinänsä ole uusi. Kautta aikojen ihmisiä ovat kiinnostaneet toisten onnettomuudet ja vahingot. Muutaman vuosisadan takaiset mestaus- tai raippaustapahtumat olivat suuria kyläjuhlia. Mestauksia tultiin katsomaan pelonsekaisin tuntein, mutta väliin ei jätetty. Toisaalta esivalta halusikin ihmisten näkevän. Kidutettu tai mestattu oli varoittava esimerkki, jonka uskottiin pitävän ihmiset tukevammin kaidalla polulla.

Uteliaisuus tyydytetään netissä

Pelastusjohtaja Harri Setälä ja asemamestari Eerik Kaltiaisenaho Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitokselta myöntävät, että kyllä ihmisiä onnettomuudet kiinnostavat edelleen. Kun jossain savuaa, palopaikalle ilmaantuu yleensä aina ylimääräisiä silmäpareja.

– On ollut tilanteita, että on jouduttu raivaamaan tilaa paloautolle, kun henkilöautot ovat tukkineet tien, sanoo Kaltiaisenaho.

Kiinnostus on kuitenkin viime vuosina muuttanut muotoaan. Internet tyydyttää monen uteliaisuuden.

– Moni seuraa netistä tilannehuonetta ja joidenkin lehtien nettisivuille tulee tieto hyvin nopeasti, joten se on saattanut vähentää perässäajelua, arvioi Setälä.

Hälytysten määrä on myös kaupunkien kasvaessa lisääntynyt, joten hälytyksiin ei juuri kiinnitetä huomiota.

– Ennen kun palopillit soivat tornissa ja paloauto lähti, niin lähdettiin perään. Nyt hälytysten määrä on niin iso, että se on vähentänyt kiinnostusta, miettii Kaltiaisenaho.

Tietoa ja turvallisuutta

Dosentti ja psykologi Salli Saari arvioi, että onnettomuuksien kiinnostavuudessa on kyse ainakin uteliaisuudesta.

– On kyse ihmisen perusluonteesta, ollaan uteliaita ja halutaan oppia. Ilmiö näkyy esimerkiksi suuronnettomuuksien yhteydessä, että on hirveä tarve saada tietoa ja kaivetaan kaikki lähteet.

Tiedon tarve liittyy myös turvallisuuteen.

Siinä on jotain vangitsevaa, ettei pysty tekemään päätöstä olla katsomatta

Salli Saari, psykologi

– Tietoa tarvitaan, että voidaan sulkea pois, että tämä ei koske minua. Luodaan etäisyys tapahtumaan ja lisätään samalla omaa turvallisuuden tunnetta, sanoo Salli Saari.

"Jotain vangitsevaa"

1600-1800-lukujen hirttäjäiset ja kaulankatkojaiset olivat suuria yleisötapahtumia. Kaikki tulivat paikalle katsomaan, kauhistelemaan ja ehkä samalla tuntemaan helpotusta, että itse on tilanteessa ulkopuolinen katselija. Ehkä vähän samaan tapaan nykyään katsotaan väkivaltaviihdettä tai kauhuelokuvia.

Psykologi Salli Saari kertoo esimerkin eräältä tulipalopaikalta:

– Eräs sairaanhoitaja kertoi olleensa kerrostalon palopaikalla. Siellä nuori tyttö sai surmansa, kun hyppäsi alas. Sairaanhoitaja sanoi, että olisi pitänyt kääntää katse pois, mutta ei pystynyt. Siinä on jotain vangitsevaa, ettei pysty tekemään sitä päätöstä olla katsomatta, analysoi Saari.