Neuvostoliiton huippuunsa hiottua propagandakoneistoa on verrattu muun muassa natsi-Saksan vastaavaan. Neuvostoliitto oli kuitenkin olemassa paljon pidempään kuin Saksan Kolmas valtakunta.

Yli 60 vuoden ajan neuvostovaltio ohjaili taidetta ja käytti sitä tehokkaasti propagandansa välineenä. Työkaluksi taiteilijoille luotiin oma tyylisuunta, sosialistinen realismi.

1917: Lokakuun vallankumous

Monet taiteilijat ovat kiihkeitä ”vallankumouksen lapsia”. Taiteilijat valjastettiinkin heti rakentamaan proletariaatin diktatuuria.

Suuri osa vielä sekasortoisen valtakunnan kansalaisista oli luku- ja kirjoitustaidotonta. Taiteilijoiden valistusjulisteiden avulla heille kerrottiin uusista arvoista ja käytännönkin toimista.

Runoilija, teatterin- ja elokuvantekijä Vladimir Majakovski oli myös kuvataiteilija. Hänet värvättiin tekemään sarjakuvamaisia propagandajulisteita, niin sanottuja ROSTA-ikkunoita (Rossiiskoe Telegrafnoe Aganstvo, Venäjän uutispalvelu Moskovassa).

Majakovski kuoli oman käden kautta 1930. Itsemurhan syystä on kaksi tulkintaa. Virallinen selitys olivat sydänsurut, mutta ystäväpiiri oletti hänen pettyneen neuvostoyhteiskuntaan.

1922: Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto perustetaan

Rauhattomista oloista huolimatta taide oli kukoistanut Venäjällä. Sen uusimmat suuntaukset kuten konstruktivismi tai abstrakti taide eivät kuitenkaan tyydyttäneet bolshevikkijohtajia. Taiteen asemaa ryhdyttiin pohtimaan. Jo heti vallankumouksen jälkeen alkanut henkilökultti vahvistui.

Ennen jokaisessa venäläiskodissa oli ollut ikoninurkkaus. Nyt ikonin tilalle asetettiin kuva vallankumousjohtajasta Vladimir Iljitš Leninistä.

Leninin kuville oli siis paljon tilausta ja taiteilijat ryhtyivät toimeen.

1924: Lenin kuolee

Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 1. pääsihteeri Josef Stalin keskittää vallan itselleen. Lenin oli yhä läsnä taiteessa, mutta keskiöön nousi Stalin.

Pian Stalin-kultti läpäisi kaikki taiteenalat musiikista elokuviin, kirjallisuudesta kuvataiteeseen.

Samaan aikaan osassa Neuvostoliittoa oli nälänhätä. Pahimman sadon nälkä korjasi Ukrainassa, jossa kuoli arvioiden mukaan jopa yli 10 miljoonaa ukrainalaista. Silti Stalin esitettiin maalauksissa notkuvien pöytien äärellä tarkastamassa kolhoosien runsasta satoa.

1934: Neuvostoliiton kirjailijaliiton historiallinen kokous

Muutama vuosi aiemmin perustetun liiton kokousta johtivat kirjailija Maxim Gorgi ja Leningradin kommunistisen puolueen johtaja ja keskuskomitean sihteeri Andrei Ždanov.

Kokouksessa julistettiin sosialistisen realismin perusperiaatteet. Samalla sosialistisesta realismista tuli Neuvostoliiton taiteen ainoa hyväksytty suuntaus.

Sosialistinen realismi määriteltiin taiteeksi, jonka tulisi kertoa Neuvostoliiton menestyksestä. Sen tuli olla optimistista, realistista ja samalla sankarillista.

Myöhemmin kuvataiteelle asetettiin lisää vaatimuksia. Teosten tuli olla muun muassa monumentaalisia ja pateettisia. Taiteilijat olivat koulutettuja ja ansaitsivat yleensä hyvin. Virallisesta ilmaisutavasta poikkeavia kuitenkin vainottiin.

1944: Neuvostoliiton kansallishymni ensiesitetään

Stalin värvää lastentarinoistaan, runoistaan ja näytelmistään tunnetun kirjailija Sergei Mihalkovin kirjoittamaan sanat uuteen kansallishymniin, joka otettaisiin kansainvälisen tilalle. Neuvostoliiton hymnin sävelsi Aleksandr Aleksandrov.

1953: Stalin kuolee

Ennen kuolemaansa Josef Stalin ehti kylvää kuolemaa paitsi nälän myös puhdistusten kautta. Stalinin puhdistuksissa arvellaan kuolleen jopa 20 miljoonaa ihmistä. Myös monia ei-toivottuja taiteilijoita joutui vankileireille, maanpakoon ja heitä teloitettiin.

Valtava propagandakoneisto sai ihmiset silti suremaan suurta johtajaa. Myös Suomessa surtiin. Eduskunnan puhemies K.A. Fagerholm muisteli Neuvostojohtajaa eduskunnassa: ” Monissa yhteyksissä on saatu todeta, että generalissumus Stalin tunsi ystävyyttä ja kunnioitusta Suomea ja sen kansaa kohtaan”.

Stalinin kuoleman jälkeen neuvostoarkkitehtuuri ja asuntosuunnittelu uudistuivat. Kommunalkoista ja niiden yhteiskeittiöistä pyrittiin pääsemään eroon ja kodit pyhitettiin perheille.

Keittiöistä tuli tapaamispaikkoja, joissa myös toisinajattelijoiden taide pääse kukoistamaan. Runoja luettiin, pieniä teatteriesityksiä näyteltiin, monistettuja kirjoja kulki kädestä käteen. Myöhemmin länsimusiikkia äänitettiin ensin kelanauhoille ja sitten c-kaseteille.

1957: Leningradin katujen musta pörssi pyörähtää uuteen vauhtiin

Kaduilla myytiin muun muassa luulevyjen eli röntgenkuvien päälle kopioituja rocklevyjä. Boris Pasternak julkaisi romaaninsa Tohtori Živago.

1967: Kirjailija Ilja Erenburgin teos, Suojasää, julkaistaan

Ilja Ehrenburgin romaanista Suojasää napattiin käsite, joka kuvasi Neuvostoliiton ilmapiiriä Josef Stalinin kuoleman jälkeen. Ehrenburg oli itse 1940-luvulla tunnettu propagandisti ja avoimen saksalaisvihamielinen.

Modernimpaan suuntaan liikahtaneessa Neuvostoliitossa suhtautuminen erilaisiin taiteen tyylisuuntiin liberalisoitui. Sosialistinen realismi oli kuitenkin valtakunnan virallinen taiteen ydin.

1974: Ilja Glazunov maalaa Kekkosen muotokuvan

Taiteilija Ilja Glazunov on ristiriitainen henkilö ja persoona, jonka taiteesta ja ideologiasta oltiin ja ollaan montaa mieltä. Glazunov nousi Neuvostoliitossa kunnioitettuun asemaan kansallismielisillä maalauksillaan. Hänet tunnettiin muotokuvamaalarina myös maan rajojen ulkopuolella.

1973 Paasikivi-seura tilasi Glazunovilta muotokuvan presidentti Urho Kekkosesta. Lopputulos sai nihkeän vastaanoton, eikä Kekkonenkaan tiettävästi ollut lopputulokseen täysin tyytyväinen.

Suomessa ja Suomen yhteydessä keskusteltiin suomettumisesta.

1974: Neuvostoliittolaisen taiteen näyttely avataan Helsingissä

Helsingissä oli keväällä 1974 esillä kaksi suurta taidenäyttelyä. Toinen, ARS-74 Ateneumissa, esitteli länsimaisten nykytaiteilijoiden näkemyksiä todellisuudesta. Taidehallissa oli samaan aikaan esillä Neuvostoliittolaisen taiteen näyttely, joka edusti sosialistisen realismin tyylikirjoa.

Vertailulta ei voinut välttyä.

1991: Neuvostoliitto hajoaa

Neuvostoliiton kaatuessa kaatuivat myös patsaat. Erityisesti Leniniä ja Stalinia kuvaaville monumentaalisille veistoksille kävi huonosti kansan kuohuessa.

Venäläiset purkivat vuosikymmenten patoutumiaan patsaisiin. Osa patsaista siirrettiin pois, varastoon. Neuvostoaikaista taidetta myös keräillään.

Muun muassa Viron KUMU-museolla on suuri kokoelma Viron Neuvostotasavallan aikaista taidetta.

2000: Vladimir Putin valitaan venäjän presidentiksi

Vuoroin presidenttinä ja pääministerinä toimineen presidentti Putinin suosio on saanut henkilöpalvonnan piirteitä. Internet-meemeissä Putin on nähty ja esitetty teräsmiehenä, joka ratsastaa milloin karhulla, milloin sukellusveneellä.

Putinin kunniaksi on järjestetty myös taidenäyttelyitä. Niistä viimeisimmät järjestettiin vuoden lopulla presidentin syntymäpäivän tienoilla. Toisessa niistä Putin esitettiin antiikin jumaltarustoon kuuluvan Herkuleksen hahmossa.

Leninin patsaita riittää kaadettavaksi tänäkin päivänä. Kaatamisesta on tullut entisissä neuvostotasavalloissa kapinan symboli. Viimeksi patsaat ovat kaatuneet Ukrainassa.