Valtion hiihtäjä voitti omilla säännöillä

Kyläpersoonallisuudet olivat ennen kaikkien tuntemia. Iissä Valtion hiihtäjänä tunnetulle Kalle Paakkarille on jopa pystytetty pieni muistomerkki hautausmaalle.

ilmiöt
Kotiseutuyhdistys on pystyttänyt kylän persoonalle eli  Valtion hiihtäjä Kalle Paakkarille muistomerkin
Tuomo Tokoi / Yle

Kotiseutunsa historiaa tutkinut Pertti Huovinen on törmännyt Kalle Paakkarin nimeen muuallakin kuin kotipaikkakuntansa Iin tarinoissa.

– Valtion suurhiihtäjä oli tunnettu hahmo myös Oulun hiihdoissa sata vuotta sitten. Silloin hiihdot olivat suuri tapahtuma ja niinpä Kalle sai urakoinnistaan kovat suosionosoitukset. Itse asiassa hän sai kovat suosionosoitukset jo lähdössä kun hän jäi rupattelemaan yleisön kanssa muiden hiihtäjien porhaltaessa matkaan, kertoo Huovinen.

Valtion hiihtäjä muistuttaa kirjallisuudesta tuttua urheilusuuruutta eli Elmoa siinä, että hän otti alun rauhallisesti, jutteli yleisön kanssa ja saapui ensimmäisenä maaliin. Tosin hän ei koskaan hiihtänyt koko kisalenkkiä vaan oikaisi välillä paluuladulle ja otti jälleen suosionosoitukset vastaan maaliin tullessaan.

– Kyllä hän oli tuttu järjestäjille ja hänelle oli jopa varattu oma numerolappu, jossa oli numero 100. Ja ainakin kerran hänet on mainittu myös lehden tuloksissa. Lehdessä luki, että 32. oli herra Kalle Paakkari Iistä. Ilmeisesti hiihtäjiä ei ollut silloin enempää, arvioi Huovinen.

Hiihtäjänä Paakkari oli sikäli edellä aikaansa, että hän jatkoi hiihtoharjoittelua myös kesällä. Rullasuksia ei ollut mutta harjoittelu sujui tavallisilla suksilla.

– Yksi sellainen sanonta on jäänyt elämään, että kelit on maita myöten sanoi Paakkarin Kalle kun juhannuksena hiihti, muistelee Huovinen.

Dallape kuunteli Kallen puheita

Pertti Huovinen on törmännyt Kallen nimeen myös muun muassa Dallape-orkesterin historiasta kertovassa kirjassa.

– Kalle oli ilmeisesti paikalla jos Iissä jotakin tapahtui ja Dallape kävi keikalla paikkakunnalla useampaan kertaan. Kun yhtye kerääntyi takahuoneeseen Kalle piti heille puheen, joka alkoi sanoilla: Tervetuloa herrat suunsoittajat ja linja-automiehet, Helsingin herrat ja kiiltävät torvet. Palkkioksi puheestaan Dallape tarjosi Kallelle kahvit, kertoo Huovinen.

Toisinaan valtion hiihtäjä tarjosi yhtyeelle myös tanssiesityksen, jonka Huovinen arvioi olleen lähellä Breakdance -tyyliä. Sen jälkeen palkkiona oli jälleen kahvit.

Hiihtäjän elämä oli myös rankkaa

Jälkeen jääneistä mukavista tarinoista huolimatta Valtion hiihtäjän elämä ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Huutolaispojan tie vei talosta toiseen ja toisinaan kohtelu oli melko raakaa.

Pertti Huovinen arvioi, että sata vuotta sitten erilaisuutta suvaittiin siten, että erikoisia persoonia ei yritetty samankaltaistaa eikä välttämättä myöskään ohjata hoitoon. Silti myös huonoa kohtelua ja ihan kiusaamistakin oli.

– Kyllä varsinkin lapset ja sellaiset aikuiset, jotka eivät häntä tunteneet kiusasivat Kallea. Mutta kyllä hänellä oli myös oma paikkansa kyläyhteisössä. Siitä kertonee tämäkin pieni muistokivi, jonka kotiseutuyhdistys on pystyttänyt kansalaiskeräyksellä saatujen varojen avulla.