1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Muinaisilla savitauluilla on tuhansia tarinoita – ellei varas vie

Babyloniaan paenneiden juudealaisten tarinaa kertovat ainutlaatuiset nuolenpäätaulut alleviivaavat tutkijoiden huolta antiikkiesineiden salakaupan seurauksista. Taitamattomasti maasta tongittu esine menettää mahdollisuutensa täydentää suurta kuvaa ihmiskunnan sivistyshistoriasta. Tällä sivulla sinäkin voit kurkistaa menneisyyteen: kirjoita nimesi tai nimikirjaimesi nuolenpääkirjoituksella!

Ulkomaat
Pieni savitaulu, joka on täynnä nuolenpääkirjoitusta, museotyöntekijän hansikoidussa kädessä.
Pieni savitaulu täynnä nuolenpääkirjoitusta on yksi Babylonin virtain rannalla -näyttelyn esineistä jerusalemilaisessa Bible Lands -museossa. Jim Hollander / EPA

Jerusalemilaisessa Bible Lands -museossa näytteillä olevat tuhansien vuosien ikäiset babylonialaiset savitaulut ovat osoittautuneet kipeäksi muistutukseksi siitä, miten sodat ja salakauppa vaikuttavat ihmiskunnan historian katoamiseen.

110 pikkuruista taulua noin 2 200 vuoden takaa ovat peräisin nykyisen Irakin alueelta. Pieni ja halkeillut ulkonäkö on vaatimaton, mutta sisällöltään taulut ovat hyvin arvokkaita kulttuuriaarteita: niissä on varhaisella nuolenpääkirjoituksella taltioituina vanhimmat tunnetut kirjalliset todisteet juudealaisten raamatullisesta paosta nykyisen Etelä-Irakin alueelle.

Taulujen toinen tarina kertoo tästä päivästä. Antiikkiesinekauppaa tuntevien mukaan ne on kaivettu Irakin maaperästä sodan kaaoksessa ja salakuljetettu kansainvälisille markkinoille. Tapaus ei suinkaan ole ainutlaatuinen, mutta näyttely on antanut tulta keskusteluun siitä, miten antiikkiesineiden salakauppaan tulisi suhtautua.

Mies, joka on lainannut taulut Bible Lands -museon Babylonin virtain rannalla -näyttelyyn, vakuuttaa kaupan olleen laillinen. Hän kertoo ostaneensa taulut Yhdysvalloissa mieheltä, joka hankki ne avoimista huutokaupoista jo 1970-luvulla eli paljon ennen kuin kulttuuriaarteiden hillittömät ryöstökaivaukset Irakissa alkoivat. Asiantuntijat suhtautuvat vakuutukseen hyvin epäilevästi ja arvelevat, että taulut on ostettu Lontoon mustilta markkinoilta 1990-luvulla.

Valtiot nihkeitä sitoutumaan

Antiikkiesineiden myymistä ulkomaiden salamarkkinoilla yritetään hillitä kahdella YK-sopimuksella. Vuoden 1970 sopimuksen mukaan maat voivat vaatia ulkomaiden museoilta esineiden palauttamista. Monet museot ovat tulkinneet sopimuksen niin, että ennen vuotta 1970 ostetut esineet ovat ikiomia alkuperästä riippumatta. Vuonna 1995 hyväksytty Unidroit (siirryt toiseen palveluun)-sopimus on vuoden 1970 sopimusta tukevampi lainopillinen keppi salakaupan lopettamiseen, mutta luultavasti juuri siitä syystä hallitukset ovat ottaneet sen nihkeästi omakseen.

Museoiden mieli sen sijaan on viime vuosikymmenten aikana muuttunut. Oman kokoelman hienouden lisäksi ajatellaan yhä enemmän myös maailman kulttuuriperinnön yleistä palapeliä. Jos esine tongitaan maasta laittomasti ja asiantuntemattomasti, samalla katoaa tieto löytöpaikasta ja yhteys suuriin kokonaisuuksiin. Museoissa yleinen nykykäytäntö on, etteivät ne ota näytteille saati osta esineitä, joiden alkuperä on epäselvä. Linjaus koskee etenkin esineitä, joiden voi epäillä olevan peräisin Irakista ja nyttemmin Syyriasta.

Arkeologien mukaan ääri-islamistinen Isis ja muut militanttiryhmät saavat aimo osan rahoituksestaan laittomasta antiikkikaupasta. Lähi-idän sotien runtelemien, antiikkiantimiltaan rikkaiden alueiden menneitä ja nykyisiä satelliittikuvia vertailleet arkeologit kuvailevat nykynäkymiä rokonarpisiksi kuin kuumaisema.

Nuolenpääkirjoitukset ovat museoille poikkeus

Vaikka maailman museoissa suhtaudutaankin viime vuosikymmeninä ihmisten ilmoille tulleiden muinaisesineiden hankkimiseen nyt kielteisesti, nuolenpääkirjoitusta sisältävät esineet ovat poikkeus. Monien mukaan niiden sisältämä tieto uhkaa hävitä iäksi, jos ne katoavat salamyhkäisiin yksityiskokoelmiin eivätkä päädy tutkijoiden käsiin, vaikka olisivatkin alkujaan varastettuja.

Myös jerusalemilaisen Bible Lands eli Raamatun maat -museon johtaja Amanda Weiss sanoo, ettei museo ole kiinnostunut hankkimaan salakuljetettuja esineitä, mutta sen tehtävä on suojella savitauluja.

Nuolenpäätaulujen aaltoon havahduttiin ensi kerran vuoden 1991 Persianlahden sodan jälkeen. Sotaa seuranneina vuosina markkinoille tulvehti satoja tuhansia pieniä savitauluja. Monissa oli vielä kuivunutta maata, mikä viittasi siihen, että ne olivat vastikään olleet maan syvyyksissä, sanoo Robert Englund kansainvälisestä digitaalikirjastosta CDLI:stä, jonne talletetaan nuolenpääkirjoituksia.

Maailman museoissa ja yksityiskokoelmissa niitä arvioidaan olevan yli puoli miljoonaa; CDLI:iin niitä on digitoitu toistaiseksi 175 000. Niiden joukossa Bible Lands -museon esittelemät taulut ovat erityinen helmi.

Taulut kattavat 130-vuotisen aukon juudealaisten historiassa. Joissakin tauluissa on jopa vuosiluvut. Vanhimmat ovat peräisin ajalta, jolloin Jerusalemin ensimmäisen juutalaistemppelin hävittämisestä oli kulunut vain 15 vuotta.

Kirjoitusten perusteella vaikuttaa siltä, että Babyloniaan paenneet juutalaiset sulautuivat yhteiskuntaan oletettua nopeammin, sanoo kokoelmaa tutkinut Kalifornian yliopiston asiantuntija Laurie Pierce. Kirjoitusten joukossa on myös maankäyttöä koskevia asiakirjoja, jotka vahvistavat käsitystä juudealaisten sujuvasta asettumisesta Babyloniaan, Pierce sanoo.

Kirjoita oma nimesi historiallisilla merkeillä

Tällä yhdysvaltalaisen Pennsylvanian yliopiston verkkosivulla voit kokeilla, millaiselta oma nimesi tai nimikirjaimesi näyttävät nuolenpääkirjoituksella (siirryt toiseen palveluun), yhdellä maailman vanhimmista tunnetuista kirjoitusjärjestelmistä. Tietokoneita kun ei vielä tuhansiin vuosiin ollut, mesopotamialainen kirjuri paineli kirjainmerkit kosteaan savitauluun puikolla, josta jäi teräväkulmainen jälki – siitä nimi kiilakirjoitus, suomeksi nuolenpääkirjoitus.

Ensimmäiset nuolenpääkirjoitukset Mesopotamiassa neljännen vuosituhannen lopulla ennen ajanlaskumme alkua olivat kuvakirjoitusta, mutta vuosisatojen varrella merkit yksinkertaistuivat ja vähenivät. Kirjurilla oli silti muistamista: trimmattunakin järjestelmässä oli satoja merkkejä, ja niiden merkitys riippui myös ympäröivistä merkeistä.

Nuolenpääkirjoitus oli niin käyttökelpoinen keksintö, että mesopotamialaisilta sen omaksuivat myös babylonialaiset ja assyrialaiset. Se oli käytössä kaikkiaan kolmisen tuhatta vuotta. Sitten se kuitenkin unohtui niin perusteellisesti, että tekstit, joihin on talletettu lukemattomia tietoja ja tarinoita menneisyydestä – suuria ja pieniä – olivat tutkijoille arvoitus aina 1800-luvulle asti.

Lähteet: AP, Yle Uutiset

Lue seuraavaksi