1. yle.fi
  2. Uutiset

Uskonnon lehtori: "Penkkarit on väsyneen, kiitollisen ja iloisen ihmisen haikea jäähyväispäivä"

Penkkaripäivä on ainutlaatuinen siirtymäriitti koulumaailmasta melkein aikuisuuteen. Vuosittain toistuvista perinteistä huolimatta se on jokaiselle erilainen ja synnyttää erilaisia muistoja. Muusikot Siru Airistola ja Pauli Hanhiniemi kokevat penkkaripäivän eri tavoin. Omanlaisensa päivä se on myös uskonnon lehtori Jaana Tahvanaiselle, vaikka hän osallistuukin juhlintaan vuosittain.

viihde
Penkkarit
Senni Männistö/Yle

Penkkariajelu, laulut ja kuvat opettajille, abiristeily. Penkinpainajaisiin eli penkkareihin liittyy vahvoja perinteitä, jotka toistuvat vuodesta toiseen. Silti kokemus päivästä on erilainen sekä jokaiselle abiturientille, opettajalle että myös päivän juhlintaa sivusta katsoville.

Siru Airistola, muusikko

Muusikko Siru Airistolan penkkaripäivästä on yhdeksän vuotta. Vaasan yhteislukiosta kirjoittanut Airistola muistaa penkkaripäivän yhtenä kouluajan kohokohdista.

– Fiilis oli aika katossa silloin. Oltiin odotettu penkkareita pitkään ja se oli semmoinen lukion päätös. Kirjoitukset oli sitten asia erikseen, Siru Airistola muistelee.

Vaasan yhteislukiossa abiturientit järjestivät muulle koululle ohjelmaa koulun oman perinteen mukaisesti.

– Pilalauluja ja näytelmiä, joissa pilailtiin opettajien kustannuksella. Pukeuduttiin hassusti ja ajeltiin ja heiteltiin karkkia. Aika railakasta meininkiä, Airistola naurahtaa.

– Olin Minni ja muistan, miten laitoin sen puhun alle villavaatetta ja kaikkea. Ajelulla oli äärettömän kylmä.

Näin penkkaripäivänä oman penkkarijuhlan muistot tulevat monesti mieleen.

– Oikeastaan ehkä mieleen tulevat parhaiten ne kaverit, joita oli silloin ja joita harvemmin enää tapaa, Siru sanoo.

Jaana Tahvanainen, uskonnon lehtori

Penkkaripäivän perinteisiin kuuluu se, että lukiosta lukulomalle lähtevät abiturientit tekevät lauluja, runoja, videoita tai vaikka kuvia opettajistaan.

– Julkisessa työssä pitää kestää myös arvostelua, mutta nuoret ovat niin fiksuja, että osaavat hienovaraisesti heittää palautetta opettajasta. Saadaan olla onnellisia, että koulutus on päässyt tavoitteeseensa – että on kasvettu aikuiseksi, toteaa jalasjärveläinen uskonnon lehtori Jaana Tahvanainen, joka on jo useita vuosia ollut penkkaripäivässä opettajana vastaanottamassa palautetta opetuksestaan.

– Tänä päivänä penkkarit on lämminhenkinen karnevaalipäivä. Väsyneen, kiitollisen ja iloisen ihmisen haikea jäähyväispäivä. Sellainen, jossa aikuistuva nuori tajuaa, mikä koulun merkitys on ollut hänen kasvulleen ja elämälleen, Tahvanainen miettii.

Tahvanainen on ollut myös mukana abiristeilyillä, valvojana.

– Kyllä nekin on olleet kivoja. Siellä se juhlapäivä jatkuu ja saa kohdata nuoria sekä jutella heidän kanssaan.

Erityisen mieleenpainuvia ovat olleet oman valvontaluokan penkkarit.

– Me tehdään yhteisesti töitä nuorten tulevaisuuden eteen, ja se välittyy päivässä, Tahvanainen sanoo.

Pauli Hanhiniemi, muusikko

Abiturienttien penkinpainajaisia seuraavat myös pienet koululaiset, joille abiajelut tarjoavat sekä hupia että herkkuja. Penkkareita seurasi aikanaan sivusta myös muusikko Pauli Hanhiniemi, jonka oma lukioura loppui ennen kuin penkkarit tulivat ajankohtaisiksi.

Hanhiniemi muistelee kuitenkin Alavuden lukion 1980-luvun alkupuolen abitapoja.

– Muistan, että oppilaat teki toisistaan kuvia ja traktorilla kiertelivät pitkin kirkonkylää. Näyttivät elävän jonkinsorttista elämänsä kevättä, Hanhiniemi muistaa.

– Minulla on monta sisarusta ja kaveria, jotka ovat ylioppilaita ja olen autellut laulujen väsäämisessä, kun opettajista tehtiin lauluja. Osa oli vähän purevampia ja osa lempeämpiä.

Pauli Hanhiniemi toteaa parhaiden koulumuistojensa olevan ala-asteajoilta ja motivaation koulunkäyntiin hiipuneen puberteetin myötä.

– Kun olen jo 50-vuotias, voin kai avoimesti jo myöntää, että olisin enemmällekin yleissivistykselle keksinyt käyttöä. Olisi ollut hyvä käydä lukio ja opiskella muutakin kuin käytännön maantietoa keikkabussin ratissa.

Arvostusta koulunkäyntiin ja opiskelemiseen siis löytyy, vaikka koulunkäynti ei Pauli Hanhiniemen mukaan ollutkaan "hänen juttunsa".

– Kyllähän täällä eläneeksi tulee tavalla tai toisella. Mutta siihen, mitä elämästä saa irti, vaikuttaa se, kuinka paljon ymmärtää asioitten syy- ja seuraussuhteita. Se nyt vaan on niin, että jos ei mitään tiedä, niin ei tässä pysty paljon elämästä nauttimaan.

Lue seuraavaksi