D-vitamiini kuohuttaa tunteita – ketä kannattaa uskoa?

D-vitamiini herättää erittäin voimakkaita tunteita ja vitamiinin sopivasta annostelusta käydään kiihkeää kädenvääntöä. Ravitsemustieteen professori tyrmää neuvot 100 mikrogramman syömisestä, kun taas lääkärikunnassa on suurten D-vitamiiniannosten puolestapuhujia.

terveys
Vitamiinipurkkeja kaupan hyllyssä
Antti Tuominen / Yle

Vitamiinisota käy Suomessa kovilla kierroksilla ja nettipalstoilla isketään sanan säilällä eri mieltä olevia. Tunteita herättää erityisesti D-vitamiinin sopiva määrä.

Ravitsemussuositusten (siirryt toiseen palveluun) mukaan terveen työikäisen aikuisen kannattaa syödä talvisin 10 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä, jos vitamiinia ei saa ruuasta riittävästi. Kesäaikaan vitamiinia saa auringosta.

Täysin toisenlaisia ohjeistuksia löytää nettisivuilta, joilla useat lääkärit jakavat omia ohjeitaan. Sopivaksi annostukseksi kerrotaan näillä sivuilla jopa 100 mikrogrammaa päivässä, ja osa kuluttajista jakaa omia kokemuksiaan suurempien annosten syömisestä.

Arka uutisaihe

D-vitamiini uutisaiheena on myös erittäin kuuma peruna. Yle Satakunta julkaisi alkuviikosta uutisen nuoresta, joka oli saanut yliannostuksen D-vitamiinista.

Aiheesta tulvi toimitukseen palautetta enemmän kuin mistään viime vuosien uutisaiheesta. Palautteesta iso osa oli hyvin vihaista, ja toimitusta syytettiin väärän tiedon levittämisestä.

D-vitamiinilla (siirryt toiseen palveluun) on kiistatta laajoja terveysvaikutuksia, jotka on todettu monissa tutkimuksissa. Vitamiinin puute heikentää luustoa ja vaikuttaa moneen sairauteen.

"Ravitsemussuosituksiin voi luottaa"

D-vitamiinin sopivaa annostusta pitkään tutkinut professori Christel Lamberg-Allardt pitää valtion ravitsemussuositusten mukaista määrää aivan riittävänä: 10–20 mikrogrammaa päivässä on sopiva taso ja 50 mikrogrammaa jo turhaa. Hän pitää vastuuttomana, että osa lääkäreistä markkinoi paljon suurempia D-vitamiiniannoksia.

– Nykyisen tieteellisen tiedon perusteella suositukset ovat oikeita. Suuri osa suomalaisista saa riittävästi D-vitamiinia ravinnostaan. Suuremmat suositukset eivät ole erityisen vastuullisia. Emme tiedä, mitä seurauksia on, jos joku syö pitkään korkeita annoksia, Lamberg-Allardt sanoo.

Suuri osa suomalaisista saa riittävästi D-vitamiinia ravinnostaan.

Professori Christel Lamberg-Allardt

"Ravinnosta ei saa tarpeeksi"

Naistentautien erikoislääkäri Hannu Vierola on yksi suurten D-vitamiiniannosten puolesta puhuvista lääkäreistä. Vierola arvostelee ravitsemustieteen edustajia siitä, että nämä eivät usko D-vitamiinin suurten annosten hyötyihin esimerkiksi diabeteksen torjunnassa.

– Lääkäripiireissä ei ole aiheesta erikoista riitaa. Suomalaiset lääkärit taitavat itse syödä 50–100 mikrogrammaa. Ravitsemustutkijat haluaisivat, että vitamiiniasia saataisiin kuntoon maataloustuotteilla.

Vierola sanoo seisovansa ehdottomasti suurempien vitamiiniannosten takana.

– Minä puhun potilaiden puolesta, joilla matala D-vitamiinitaso aiheuttaa runsaasti ongelmia. On pötypuhetta, että ravitsemussuosituksia suuremmat vitamiiniannokset olisivat vaarallisia. Ravinnosta tulee vain noin 10 mikrogrammaa eikä siitä saa ikinä riittävää määrää D-vitamiinia, Vierola sanoo.

Minä puhun potilaiden puolesta, joilla matala D-vitamiinitaso aiheuttaa runsaasti ongelmia.

Naistentautien erikoislääkäri Hannu Vierola

Hän kertoo brittitutkimuksesta, jonka mukaan dementiaan ja Alzheimerin tautiin sairastuminen jopa tuplaantuu vanhuksilla, joiden D-vitamiiniarvot ovat alhaiset.

"Keskustelu suomalainen erityispiirre"

Professori Christel Lamberg-Allardtin mukaan suomalaisten kannattaa luottaa tutkimuksiin ja laajaan tieteelliseen konsensukseen, joka hänen mukaansa vallitsee D-vitamiinin tarpeesta ja annostelusta. Hän uskoo, että suurten D-vitamiiniannosten suosiminen on ohimenevä ilmiö kuten karppauskin.

– Keskustelu suuremmista annoksista on tullut Suomeen Amerikasta. Vastaavaa intohimoista keskustelua D-vitamiinin osalta ei nähdä muissa Pohjoismaissa, Lamberg-Allardt sanoo.

Tutkija sanoo olevansa hämmentynyt siitä, miksi nimenomaan D-vitamiini herättää suomalaisissa niin suuria intohimoja.

– En ole psykologi, mutta ehkä tähän vaikuttaa se, että meillä ei ole monia asioita, joihin voimme itse vaikuttaa. Ravitsemuksessa voi tehdä omia valintoja, Lamberg-Allardt sanoo.