Vuosikymmenten kaipaus vei perheen isän munkiksi luostariin: "Rakastan jumalanpalveluksia ja kaipaan elokuvia"

Teatterissa ja televisiossa uraa luoneesta Timo Mertasesta tuli kaksi vuotta sitten veli Timoteus. Kahden lapsen isän koti on nyt Valamon luostari.

Kotimaa
Valamon luostarin veli Timoteus
Valamon luostarin veli Timoteus.Yle

– Ok. Tavataan huomenna, veli Timoteus tekstaa sopiessamme tapaamista haastattelua varten.

Tekstaamme, sillä Valamon luostarin pääopas ja tiedottaja ei nyt ennätä puhua puhelimessa. Timoteuksen viestin lopussa on hymiö: vihreä, tuntosarvet pystyssä hymyilevä avaruusörkki. Valamon luostari ei selvästikään pakota elämään otsa rypyssä.

– Kun minut vihitään täydeksi munkiksi, toivon, että veljestön johtaja antaa minulle nimen Iisakki. Se tarkoittaa häntä, joka nauraa, Timoteus hymyilee.

Veli Timoteus on kahden vuoden luostarielonsa jälkeen viitankantajamunkki. Se tarkoittaa, että vuosi noviisina, oppipoikana on ohi, mutta ihan vielä Timoteus ei ole varsinainen munkki.

– Olen vähän niin kuin puolimunkki. Veljestön johtaja arvioi, milloin aika on oikea siihen, että minut vihitään munkiksi. Silloin saan uuden nimen, jonka hän valitsee.

Munkiksi vihkimyksessä veli Timoteus antaa lopulliset luostarilupauksensa. Hän lupaa elää loppuelämänsä naimattomuudessa, kuuliaisuudessa ja ilman henkilökohtaista omaisuutta.

Teatterin äänittäjästä luostarin hiljaisuuteen

Vielä kaksi vuotta sitten Timoteus oli Timo, Mertasen Timo. Tuolloin 56-vuotias ortodoksisen kirkon tiedottaja oli ehtinyt hakea paikkaansa elämässä sieltä ja täältä.

– Olen ollut töissä teatterissa ja televisiossa äänittäjänä, olen opettanut uskontoa ja ollut tiedottajana. 80-luvulla kävin Valamon luostarissa asumassa kaksi vuotta, mutta läksin kuitenkin takaisin maailmaan. Perustin perheen, olin naimisissa ja minulla on kaksi lasta. Kolmenkymmenen vuoden ajan olen jollain tavalla tiennyt, että päädyn takaisin tänne, hengelliseen kotiini.

Muutos Timosta Timoteukseksi vei aikaa. Timo Mertanen tiesi jo kahdeksan vuotta ennen luostariin tuloaan, että Valamo on se paikka, missä hänen kuuluu olla. Asioita piti kuitenkin järjestellä, elämää ”maailmassa” ei voinut hylätä noin vain. Halu ryhtyä luostarin veljeksi ei kummunnut maailman kurjuudesta.

Veli Timoteus

– Tänne tuloon pitää olla positiivinen syy. Jos on negatiivinen syy ja pakenee jotain, niin tänne ei kannata tulla, koska ne ongelmat tulevat perässä ja ne kummitukset, joita kantaa mukanaan, suurenevat täällä ja niiden kanssa on kahdestaan. Munkki-sana tulee kreikankielen sanasta joka tarkoittaa yksin asuvaa. Vaikka meillä on veljestö, niin silti täällä ollaan viime kädessä yksin.

– Olen yrittänyt kovasti jäsennellä sitä, mikä on se positiivinen syy, minkä takia minä olen tänne tullut. Ollessani oppaana yhdelle ruotsinkieliselle ryhmälle koetin kertoa heille siitä, ja eräs mies tarjosi sanaa ”längtan”, kaipaus. Se kolahti heti. Elin tuolla maailmassa, mutta kaiken aikaa luostari oli kaipauksena mielessä.

Läheisille Timon halu luostarielämään ei ollut yllätys.

– Lapset sanoivat, että ”kiva”. Kun kysyin, onko outoa kun isä on munkki niin molemmat aivan vilpittömästi ihmettelivät, että miksi ihmeessä olisi. Lapset käyvät täällä pitkän viikonlopun kerran kuukaudessa ja kesällä pitempään.

Munkkikin saa treffi-ilmoituksia

Veli Timoteus

– On meillä pienempiäkin koppeja, missä voitte olla. Vaikka tuo siivouskomero tuossa, ohi kulkeva munkki vitsailee naurua suupielissäänkun veli Timoteus esittelee toimittajalle työhuonettaan.

Huone on todella pikkuruinen. Siellä haisee vanhalle paperille, pölylle ja arkistoille. Kolme seinää on täynnä pahvisia arkistomappeja. Neljännellä seinällä on ikkuna, jonka edessä on Timoteuksen tärkeä työkalu: tietokone.

– Väittävät, että Google oppii tuntemaan käyttäjänsä ja räätälöi sisältöjä sen mukaan, mutta ei se taida kovin hyvin toimia, kun munkille tulee sähköpostiin treffipalstojen mainoksia, Timoteus hekottelee koneen äärellä.

Huumori on suuressa roolissa veljestön arjessa. Viime vuonna veljet saivat odottamatonta julkisuutta humoristisella kuvalla munkeista munkkikahvimainoksen äärellä.

– Luostarin tiedottajana minulla on aina kamera mukana ja nappasin kuvan herkullisesta tilanteesta. Laitoin sen Valamon ystävien Facebook-sivulle, koska ajattelin, että luostarin sivuille se olisi vähän liian epävirallinen. Sitä jaettiin yhtäkkiä joka paikassa.

Munkkeja munkkikahvimainoksen edessä
Timoteus Mertanen/Valamon luostari

"Aamu-unisuus on elämäni tragedia"

Luostarissa Timoteus on opas ja tiedottaja. Arkisin rytmi kulkee tasaisena, melko muuttumattomana päivästä toiseen. Herätys on kello 5.20, mikä on Timoteuksesta kamalaa.

– Olen toivottaman aamu-uninen ja sen on elämäni tragedia. Ensimmäinen jumalanpalvelus on kello kuusi ja se kestää vajaat puolitoista tuntia. Sitten syödään aamiainen ja mennään töihin. Kello 11 on lounas ja sitten mennään taas töihin. Työt loppuvat neljän-viiden aikaan ja kuudelta on taas jumalanpalvelus, joka kestää puolitoista tuntia.

– Rakastan jumalanpalveluksia. Niitä on kolme tuntia päivässä, mikä tarkoittaa sitä, että jos niitä ei rakasta, niin eihän täällä kestä. Me ei olla mitenkään sen hurskaampia ihmisiä kuin muut, mutta meillä keskittyminen hengellisyyteen on helpompaa täällä kuin se olisi maailmassa, missä kaikki muut asiat sotkevat keskittymistä.

Munkeilla on vapaa-aikaa arkipäivinä illalla puoli kahdeksasta eteenpäin. Valvoa saa vaikka yömyöhään, mutta herätys on silti aamulla kukonlaulun aikaan. Niinpä vapaa-aikaa on todellisuudessa pari tuntia.

– Kannattaa miettiä mitä sillä vapaa-ajallaan tekee. Henkilökohtainen rukouselämä pitää hoitaa ja mahdollisesti jotain harrastaa. Monet meistä lukevat ja kuuntelevat musiikkia, yksi veljistä harrastaa lenkkeilyä. Televisioita meillä ei ole, mutta kaikilla on tietokoneet ja kyllähän sieltäkin se televisio näkyy jos sitä haluaa katsoa. Mutta esimerkiksi jonkun sarjan seuraaminen on ihan mahdotonta, koska koko vapaa-aika menisi siihen.

Veli Timoteus kieltäytyy kohteliaasti tiedusteltaessa mahdollisuutta päästä hänen keliaansa, omaan huoneeseensa luostarissa.

– Se on hyvin yksityinen tila. Kun elämme muuten tiiviissä yhteisössä täällä, niin jokaisen kelia on yksin hänen tilansa. Edes me veljet emme vieraile toistemme huoneissa.

Luostarista lähteminen olisi hirveä pettymys

Luostarista veli Timoteus on löytänyt mielenrauhan. Yksinkertainen yhteisöelämä sopii hänelle eikä niitä asioita, joista hän ei pidä, ole montaa.

– Luostarielämään kuuluu kuuliaisuus, mikä tarkoittaa, että aika monista asioista johtaja päättää yksin. Tämä on hyvin hierarkinen järjestelmä ja kun meidät on lapsesta asti kasvatettu olemaan itsenäisesti ajattelevia ja aktiivisia kansalaisia, niin on haastavaa sopeutua siihen, ettei ole oman itsensä herra.

– Kaipaan kyllä elokuvia ja entisenä teatterilaisena teatteria. Nämä aiheet eivät ole meille täysin kiellettyjä, mutta ei sitä nyt ilkeä kovin usein kysyä pääsisikö käymään teatterissa.

veli Timoteus

Pelkistetty ja koruton luostarielämä on aiheuttanut sen, ettei ulkopuolinen maailma näytä enää siltä kuin ennen.

– Asuin Helsingissä 20 vuotta ja nyt kun käyn siellä, ihmettelen oliko minullakin näin hirveä kiire. Se kiire oudoksuttaa sitä enemmän, mitä pitempään olen ollut pelkästään luostarissa käymättä ulkopuolella. Kuitenkin se elämä, mitä maailmassa eletään, on minusta yhtä hienoa kuin elämä täällä. Ei meidän elämä täällä ole sen parempaa kuin maailmassakaan.

Timoteus ei koskaan tosissaan mieti luostarista lähtemistä. Pahasti hierarkiaan sisuuntuessa matkalaukku on käynyt mielessä, mutta paluu entiseen elämään olisi tosiasiassa hirveä pettymys.

– Se tarkoittaisi, etten ole pärjännyt täällä. Sanoin tänne muuttaessani veljille, että seuraavan muuton saatte hoitaa te: puulaatikossa salmen toiselle puolelle hautausmaalle. Tämä on minulle sydämestäni rakas paikka, kotini.

Timoteus on löytänyt tarkoituksen elämälleen.

– Jos nyt pyydät minua sanomaan mikä se on, niin en osaa sitä sanoa. Mutta jossain sisälläni tiedän sen ihan selkeästi. Elän tällä hetkellä sitä elämää, mikä on elämäni tarkoitus. Se on mielenrauhan peruslähtökohta, jota täällä toivoo saavansa. Ja saakin.