Taide-elokuvat vetävät väkeä elokuvafestivaaleille

Kotimaiset elokuvafestivaalit elävät nyt hyvää vaihetta. Suurimmista festivaaleista Rakkautta ja anarkiaa, DocPoint sekä Sodankylän elokuvajuhlat ovat kertoneet yleisöennätyksistä.

elokuvat
Festivaaliyleisö jonottaa elokuvanäytökseen Lapinsuun elokuvateatterissa Sodankylässä.
Sodankylän festivaaliyleisö jonotti elokuvanäytökseen Lapinsuun elokuvateatterissa torstaina.YLE

Tunnelma DocPoint-elokuvafestivaalin toimistolla on väsynyt, mutta onnellinen. Festari on saatu kunnialla pakettiin ja kävijäennätykset ovat jälleen paukkuneet. DocPointissa ollaan totuttu kasvuun. Kaikki voi olla silti pienestä kiinni, huokaisee toiminnanjohtaja Ulla Bergström.

– Aina siinä on yllätysmomentteja. Jos tulee hirveä influenssa-aalto festivaaliviikolla, ihmiset ovat punkassaan nukkumassa eivätkä pääse festareille.

Pari viikkoa sitten päättyneellä DocPoint-festivaalilla kävi ennätykselliset 30 000 dokumenttielokuvan ystävää. Myös moni muu elokuvafestivaali on kertonut yleisöennätyksistä: suurin ja kaunein, Rakkautta & Anarkiaa, houkutteli syksyllä yli 61 000 kävijää, Sodankylän elokuvajuhlat teki toissa kesänä kaikkien aikojen ennätyksensä, Espoo Cine kasvatti kävijämääräänsä.

Samaan aikaan suurten taustalla syntyy ja kasvaa uusia festivaaleja. Kauhuelokuvaan keskittynyt Night Visions on viime vuosina kasvanut vauhdilla ja pyörii tätä nykyä sekä keväällä että syksyllä. Night Visions pääsi hiljattain myös Elokuvasäätiön tuen piiriin.

Osa kaupunkikulttuurin kukoistusta

Elokuvafestivaalin onkin menestyäkseen löydettävä oma, rajattu teemansa. Se voi olla dokumentti, kauhu tai vaikkapa tanssia käsittelevä elokuva. Yleisfestivaalien aika on ohi, arvioivat alaa tuntevat.

Ollaan porukalla hengailemassa.

Myös oheisohjelma on tärkeää. Festivaalikansa on tottunut vaatimaan keskusteluja, ohjaajavieraita, klubeja ja musiikkia. Pitkän linjan elokuvaihminen, Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin perustajajäsen ja nykyisin pientä aasialaiseen elokuvaan keskittynyttä Helsinki Cine Aasia -festivaalia vetävä Eija Niskanen näkeekin elokuvafestivaalien menestyksen osana kaupunkikulttuurin nousua.

– Helsingissä on kaikenlaista ravintolapäivää, siivouspäivää, milloin mitäkin kaupunginosatapahtumaa. Elokuvat näytettyinä tapahtumahenkisesti, jossa on muutakin kuin elokuva, yhtenä tiiviinä jaksona - se vetoaa ihmisiin. Ollaan porukalla tapahtumassa hengailemassa.

Kansa kaipaa myös taide-elokuvaa

Elokuvafestivaalien menestystä selittää tietysti myös itse elokuva. Festivaalit eivät pelkästään täydennä muuta elokuvatarjontaa, vaan valtaosa Suomessa nähtävistä elokuvista on festivaalien maahantuomia.

DocPointin toiminnanjohtajan Ulla Bergströmin mukaan peräti 80 prosenttia elokuvateattereissa näytetyistä elokuvista on festivaalielokuvia. Kertooko festivaalibuumi siis myös muun elokuvatarjonnan kapeudesta?

– En näe sitä negatiivisena. Elokuvalevittäjät ovat kaupallisia toimijoita. He pyrkivät löytämään laadukkaita elokuvia, joita mahdollisimman moni suomalainen haluaa nähdä. Ja se on ihan ok, koska he haluavat tavoittaa isoja yleisöjä, sanoo Bergström

Maximin kohtalo huolettaa

Synkkänä pilvenä elokuvaväki näkee hyvien esityspaikkojen katoamisen. Vanhat elokuvateatterit ovat lopettaneet yksi toisensa jälkeen ja jäljellä olevienkin tulevaisuus on hämärän peitossa.

Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevan Maxim-elokuvateatterin tulevaisuus on herättänyt poikkeuksellista huolta ihmisissä. Eija Niskasen mukaan kyse ei ole pelkästään reaktiosta yhden teatterin puolesta, vaan taustalla on pitkään jatkunut trendi.

– Festarit sekä arthouse-levittäjät näyttäisivät enemmänkin elokuvia, jos meillä olisi tällaisia Maximin kaltaisia teattereita. Toivotaan, että Maxim molempine saleineen säilyy pitkään.