"Aina ku karjalainen kohtaa karjalaisen, nii myö halataa"

Kun karjalainen kohtaa karjalaisen, juttua piisaa. Puolikarjalaiseksi voi tulla siitäkin, että puolison juuret ovat Karjalassa. Keminseudun Karjalaseuran puheenjohtaja Erkki Alatalo on elävä esimerkki siitä, että karjalaisuus voi tarttua naimallakin.

Kotimaa
Erkki Alatalo ja Päivi Melin, Kemin seudun karjalaisten aktiivit
Jari Vesa / Yle

– Mulla on syntymäjuuret Tervolassa, mutta tuo minun rakas Anneli-vaimo on Karjalasta, Lumivaaran tyttöjä. Voipi sanoa, että minut on siis naitu karjalaiseksi, Erkki Alatalo naurahtaa.

Alatalo on yksi Keminseudun Karjalaseuran aktiivijäsenistä. Alatalon lisäksi seurassa häärää Päivi Melin, jonka äiti on kotoisin Viipurista ja isä Säiniöltä. Päivi on syntynyt Lappeenrannassa, mutta rakkaus toi naisen Lappiin.

– Tulin miehen perrää, mut se mieskin on häipynt jo. En mie ennää mihinkää täält lähe, tää on hyvä paikka assuu, Päivi kertoo.

– Se henkii se karjalaisuus sieltä omast lapsuudekodist ja se on tullt miun mukkaa tänne miukii kottii Kemmii. Ei siitä pääse erroo ikinä, Päivi sanoo. Ja herkistyy.

Lenkkimakkaraa ja kuohuviiniä lapsuuskodin raunioilla

Erkki kertoo käyneensä vaimonsa kanssa Karjalassa lähes vuosittain rajan aukeamisen jälkeen, vuodesta 1991.

– Meillä on voimakkaasti aina vaalittu juuria. Olemme käyneet lähes joka vuosi Annelin isän kotipaikassa Lumivaaran Myllykylässä. Sieltä löytyy kivinavetan pohja, piharakennuksen pohjia ja päärakennuksen kivijalaka, Erkki kertoo.

– Kaikista liikuttavin ja paras tapahtuma oli kun Anneli piti 60-vuotispäivänsä hänen isänsä rakentaman talon kotipihalla. Sielä oli karjalaisten laulua niin paljon, että se vieläkin soi korvissa ja muistoissa. Annelin lähisukulaisia oli linja-autolastillinen, noin 30 henkeä. Sielä me lenkkiä paistettiin ja viiniä juothiin, Erkki muistelee.

Myös Päivi on käynyt rajan tuolla puolella.

– Mie kävin äitin ja siskon kans Viipuris ja mie muistan ku äiti ain sano, ett mikkään muu paikka maailmas ei oo niin hyvä paikka ku tää Viipur.

Kuinka saada lastenlapsetkin kiinnostumaan juuristaan?

– Kyll myö ollaa tehty kovast töitä, että saatais nuoriiki mukkaa meijä toimintaan. Ollaa myö yks lapsenlaps jo saatukii jäseneks, mutt lissää nuorempii haluttais mukkaa kuuntelemmaa meijä muistoi ja murretta, Päivi Melin toivoo.

Päiville juurien tunnustaminen ja niiden vaaliminen on tärkeä osa omaa identiteettiä.

– Meill karjalaisill juuret on niin tärkeet, et aina ku karjalainen kohtaa karjalaisen, nii myö halataa, Päivi rävähtää nauramaan ja halaa toimittajaakin.

Varmuuden vuoksi. Tiedä vaikka olisi tietämättään karjalainen.