Brittiprofessori: Vanhuspolitiikka on viime vuosisadalta

Väestö ikääntyy, mutta sen ei tarvitse olla sellainen taloudellinen ja sosiaalipoliittinen katastrofi, joksi monet poliitikot sen kuvaavat. Brittiläinen väestötutkimuksen ja sosiaalipoltiikan professori Jane Falkingham pitää julkisuudessa esitettyä huolta väestön ikääntymisestä ylimitoitettuna.

Ulkomaat
Kiinalainen hoitaja hoitaa vanhusta hoitokodissa Frankfurtissa
Kiinalainen hoitaja Song Xi hoitaa 92-vuotiasta Anna Wagneria frankfurtilaisessa hoitokodissa.Daniel Reinhardt / EPA

Väestöennusteet ovat heittäneet häränpyllyä. Vielä 1980-luvulla uumoiltiin väestöräjähdystä. Väkimäärä nousi maapallolla yhdestä kahteen miljardiin 123 vuodessa, mutta lisäys esimerkiksi viidestä kuuteen milljardiin kesti enää 12 vuotta.

Kuitenkin viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kiihkeä kasvu on laantunut. Kun naisilla vielä 1970-luvun alussa oli keskimäärin 4,5 lasta kullakin, vuonna 2014 luku oli enää 2,5 lasta.

YK:lla on kolme eri ennustetta, joista keskimääräisellä kasvuvauhdilla 10 miljardin raja ohitetaan vuosisadan puolivälissä ja 11 miljardin raja vuosisadan lopussa. Sen jälkeen väestömäärä lakkaa kasvamasta.

Samaan aikaan, kun syntyvien määrä pienenee, keskimääräinen elinikä on noussut 1990-luvun alun vajaasta 65 vuodesta nykyiseen 70 vuoteen.

"Politiikkaa on muutettava"

Brittiläisen Southamptonin yliopiston väestötutkimuksen ja kansainvälisen sosiaalipolitiikan professori ja väestömuutosta tutkivan ESRC-keskuksen johtaja Jane Falkingham arvioi, että Euroopassakin - jossa vähenevän syntyvyyden ja pitenevän eliniän yhtälö on ollut näkösällä jo viitisenkymmentä vuotta - hallitukset eivät ole osanneet sopeutua muutokseen.

– Politiikka on vielä kotoisin ehkä 1900-luvulta. Politiikkaa on muutettava, koska ikääntyvä väestö on tosiasia, joka ei ole muuttumassa miksikään, sanoo Falkingham. Elämänkaarta on opittava tarkastelemaan toisin. Tiedättekö: nyt syntyvistä eurooppalaisista lapsista joka kolmas elää satavuotiaaksi!

Jane Falkingham.
Professori Jane Falkingham.Jane Falkingham.

Professori Falkingham peräänkuuluttaa ajattelutavan muutosta aivan tavallisiltakin ihmisiltä. Sen sijaan, että kaikki pitää elämässä saavuttaa ja suorittaa ensimmäisten 40 vuoden aikana - perhe, omaisuuden keruu ja ura - tahtia voisikin hidastaa.

– Haluammeko kiirehtiä ja yrittää ehtiä kaiken 20- ja 30-vuotiaana, yhdistäen perheen perustamisen ja työuralla etenemisen? Vai pitäisikö tahtia hidastaa ja hankkia perhe 20-30 -vuotiaana, mutta jakaa uratavoitteita pidemmälle ja työskennellä jopa 70-vuotiaaksi asti, ehdottaa professori Falkingham.

Hallituksien vastaisku: etuuksien leikkaukset, eläkeiän nosto

Tähän asti väestön vanhenemiseen on reagoitu lähinnä leikkaamalla sosiaalietuuksia ja nostamalla eläkeikää. Suomessa eläkeikää nostetaan 65 vuoteen, Britanniassa 67 vuoteen ja senkin yli. Professorin mielestä eläkeiän nosto on vain järkevää, kun elinikäkin nousee.

– Tiedän että eläkeiän nosto on herättänyt kovaa vastustusta esimerkiksi Ranskassa, mutta täällä Britanniassa siitä on kiistelty vähemmän. Ihmiset hyväksyvät sen.

Tukien leikkauksiakin professori Jane Falkingham ymmärtää:

– Kakun voi jakaa vain rajallisella määrällä tapoja. Jos etuudet pitää jakaa isommalle joukolle väkeä, pitää joko leikata etuuksia tai vähentää etuuksiin oikeutettujen määrää. Toki voi lisätä verotulojakin - teillä siellä Pohjois-Euroopassa lienee enemmän halukkuutta nostaa veroja kuin meillä täällä Britanniassa!

Kuka tekee työt - lisää maahanmuuttajia?

Parhaassa työiässä olevien määrän väheneminen ja ikääntyneiden määrän kasvu nähdään yleensä isona huolenaiheena. Muun muassa Elinkeinoelämän valtuuskunnan tammikuisessa analyysissä (siirryt toiseen palveluun) ollaan huolissaan taloudellisen huoltosuhteen heikkenemisestä. Taloudellinen huoltosuhde tarkoittaa sitä, kuinka paljon ei-työssäkäyviä on työllisiä kohden. Vuonna 1987 sataa työllistä kohden oli 114 elätettävää, lapsista vanhuksiin, työttömistä kotiäiteihin. Vuonna 2013 luku oli noussut 137:ään.

Työikäisistä vain noin 69 prosenttia on töissä, kun työllisyysasteen pitäisi EVA:n mukaan olla 75 prosentin tasolla.

EVA:n mukaan työllisten määrää ei juurikaan kyetä nostamaan opiskelijoista, kotiäideistä tai eläkeläisistä. Työttömistäkin liki kolmannes on vaikeasti työllistettäviä alhaisen koulutustason, korkean iän tai pitkäkestoisen työttömyyden vuoksi. Koska Suomi EVA:n mukaan tarvitsee lisää työvoimaa ja työikäisiä, maahanmuutto pitäisi liki kaksinkertaistaa.

"Maahanmuutto on kuin domino-ilmiö... aukkopaikkojen siirtelyyn maasta toiseen on löydettävä ratkaisu"

professori Jane Falkingham

Samaan aikaan liki kaikissa Euroopan maissa kasvaa maahanmuuttovastaisten puolueiden suosio. Jos maahanmuuttajia otetaan lisää, heidän pitäisi olla maahanmuuttokriitikkojen mielestä ainakin mahdollisimman hyvin koulutettuja ja mieluiten etnisesti samanlaisia.

Mistä maahanmuuttajat, kun väestö vanhenee kaikkialla?

Kuitenkin väestö ikääntyy myös muualla. Osaavasta työvoimasta kilpaillaan.

– Maahanmuutto on iso vaalikysymys myös Britanniassa ja meillä on paljon työntekijöitä Itä-Euroopasta. Tilanne on mielenkiintoinen: jos nyt menet Puolaan, näet siellä maahanmuuttajia entisen Neuvostoliiton alueelta. Ja jos menet Venäjälle, siellä on työvoimaa Keski-Aasiasta. Joten kyse on ikäänkuin domino-ilmiöstä, sanoo professori Jane Falkingham.

Iso osa esimerkiksi vanhustenhoitajista Britanniassa on kotoisin Itä-Euroopasta. Itä-Euroopassa vanhukset sinnittelevät maaseudun kylissä yksin, kun työikäiset omaiset ovat lähteneet kaupunkeihin - tai vaikkapa Britanniaan hoitamaan brittivanhuksia.

– Aukkopaikkojen siirtäminen maasta toiseen on seikka, johon jollain aikavälillä on löydettävä ratkaisu, mutta nyt se vain on.... elämän tosiasia, sanoo professori Falkingham.

Huoltosuhteen muutokseen professori suhtautuu vähemmän huolestuneesti kuin EVA.

– Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ajatus ikääntymisestä jonkinlaisena väestön aikapommina on yliampuva. Tuottavuudessa on ollut muutoksia viimeiset sata vuotta ja se tulee jatkumaan. Kyse on nyt kakun jakamisesta: kuka saa siitä ja kuinka paljon.

Falkinghamin mielestä vanhusten tekemän palkattoman työn arvoa aliarvioidaan, kun keskitytään huoltosuhteeseen.

– Monet vanhukset antavat hyvin tärkeän panoksen yhteiskuntaan, vapaaehtoisina ja vaikkapa hoitajina. Itse asiassa enemmistö vanhusten hoitotyöstä on toisten ikääntyneiden ihmisten tekemää! Joten minusta pitää olla hiukan tarkempi, kun arvioidaan taloudellista toimeliaisuutta verrattuna sosiaaliseen toimeliaisuuteen.

Vanhusten tuet hyödyttävät myös lapsia ja lastenlapsia

Vanhukset on hoidettava tavalla ja toisella. Jos yhteiskunta ei tue vanhustenhoitoa etuuksin ja palveluin, työikäisten on paitsi vastattava itse omista vanhemmistaan ja isovanhemmistaan, mutta myös varauduttava omaan vanhuuteen säästämällä. Kaikki tämä on poissa palkkatyön teosta ja kulutukseen käytettävästä rahasta.

Professori Jane Falkingham muistuttaa, että vanhusten tuet ja eläkkeet eivät ole myöskään tukea pelkästään vanhuksille itselleen.

– Esimerkiksi Etelä-Afrikassa otettiin muutama vuosi sitten käyttöön vanhuuseläke. Tutkimusten mukaan se on mahdollistanut perheille lasten kouluttamisen pidemmälle. Eli isovanhempien eläkkeiden ansiosta lastenlasten koulutustaso nousee, mikä nostaa seuraavan sukupolven mahdollisuuksia saada hyvin palkattua työtä. Se on siis tavallaan win-win -tilanne, kaikki koko sukupolviketjussa voittavat, kun eläkkeiden taso on hyvä. Useimmat ihmiset eivät elä eristyksissä muista, vaan perheiden ja sukupolvien sisällä kulkee valtavasti vaihtoa.