1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Suomalaisnainen vapaaehtoistyössä Israelin armeijassa – terrorismin uhka huolestutti

Sonja Utriaisen unelma oli lähteä vapaaehtoistyöhön Israeliin, eikä mihinkään kibbutsille vaan armeijaan. Vuodenvaihteessa hän vietti kolme viikkoa viestintätukikohdassa lähellä Tel Avivia.

Kuva: Sonja Utriainen

”Saimme olkamerkit. Paidan ylin nappi pitää olla auki. Jos laitat sen kiinni, kaikki luulevat, että läheisesi on kuollut terrorismin uhrina.”

Näin lukee lahtelaisen Sonja Utriaisen Facebook-päivityksessä 23. joulukuuta 2014.

Israelin armeijassa sotilaat sulkevat paitansa ylimmän napin vain viestittääkseen läheisen menettämisestä, muuten ylin nappi on kaikilla sotilailla auki.

Tämä on vain yksi esimerkki säännöistä, joita vapaaehtoistyöhön Israelin armeijaan matkustava kohtaa.

Utriainen matkusti juuri ennen joulua Israeliin vapaaehtoistyöhön armeijaan Israelin valtion omistaman Sar-El-organisaation kautta.

– Yksi syy oli se, että halusin ilmaista tukeni Israelin valtiolle ja sen olemassaololle. Ihmettelen, miksi kaikki kristityt eivät ole tästä samaa mieltä, koska oma ajatukseni lähti suoraan Raamatun kirjoituksista, toteaa Sonja Utriainen, jonka omaan kristilliseen vakaumukseen haave vapaaehtoistyöstä Israelissa pohjautui.

Sar-El on perustettu juuri siksi, että ihmisillä eri puolilta maailmaa olisi mahdollisuus päästä tekemään vapaaehtoistyötä Israelin armeijan (IDF) tukikohdissa yhdessä sotilaiden kanssa.

Vapaaehtoistyön ohjelmaan voivat osallistua 16-vuotiaat ja sitä vanhemmat niin kauan kuin terveyttä riittää. Yläikärajaa ei ole. Vapaaehtoisilta edellytetään hyvää fyysistä ja psyykkistä terveyttä.

Lentomatkat ja osallistumismaksun vapaaehtoistyöhön lähtijä kustantaa itse, mutta perillä majoitus ja ruoka kuuluvat hintaan.

Sijainti salainen

Tarkempaa tietoa tukikohdan sijainnista Utriainen ei kerro, koska kyse on oikeasta armeijan tukikohdasta. Myös vapaaehtoistyössä olleita kiellettiin paljastamasta tarkkaa sijaintia.

Tukikohdassa oli palvelustaan suorittavien sotilaiden ja kantahenkilökunnan lisäksi vapaaehtoistyöntekijöitä eri puolilta maailmaa.

Tukikohta ei ulkonäöltään juuri eronnut esimerkiksi Lahden Hennalan varuskunta-alueesta.

Sonja Utriainen

Sonja Utriaisen ryhmässä oli kahdeksan naista ja kahdeksan miestä. Heitä oli muun muassa Yhdysvalloista, Kanadasta, Iso-Britanniasta ja Saksasta.

– Tukikohta ei ulkonäöltään juuri eronnut esimerkiksi Lahden Hennalan varuskunta-alueesta. Se oli aidattu alue, jossa oli rakennuksia ja armeijan ajoneuvoja. 

Majoitus oli parakeissa sotilasleirioloissa. Yleensä suihku ja wc sijaitsevat tukikohdissa eri parakeissa kuin nukkumatilat.

Facebookiin päivitetyissä kuvissa kaikilla tukikohdassa on ruskea armeijan univormu. Joissakin kuvissa näkyy aseita.

Ei viinaa, huumeita, seksiä tai politiikkaa

Kuri ei ollut täysin sotilaallinen, mutta vapaaehtoisiltakin odotettiin täsmällisyyttä ja tiettyjen sääntöjen noudattamista.

Tukikohdasta ei saanut poistua arkisin lainkaan. Viikonloppuvapaa kesti torstai-illasta lauantai-iltaan. Sunnuntai on Israelissa työpäivä.

Joskus tunteet kuohahtivat ja keskustelu oli aika tiukkasävyistä, koska ihmiset kokevat asioita eri tavalla.

Sonja Utriainen

– Kiellettyjen asioiden listalla olivat alkoholi, huumeet, seksi ja politikointi.

Muut säännöt liittyivät lähinnä juutalaisuuteen. Tukikohdassa esimerkiksi kaikki ruoka oli kosher, joka tarkoittaa vapaasti käännettynä "kelvollista, puhdasta", eli valmistettu uskonnollisten määräysten mukaan. 

Ruoka-aineet jaettiinviiden Mooseksen kirjan eli Tooran lakien mukaan kolmeen pääryhmään: basari eli lihatuotteet mukaan lukien lintujen liha, halavi eli maitotuotteet sekä parve eli neutraalit tuotteet, kuten kasvikset, hedelmät, kala, munat ja hunaja.

– Oli vähän outoa, kun on tottunut laittamaan leivälle sekä juustoa että makkaraa, ja aamupalalla tai illalla ei saanut lainkaan lihaa. Maitotuotteet ja liha myös säilytettiin eri jääkaapeissa ja niitä käsiteltiin eri välineillä. 

Tarkat päivärutiinit

Aamupala oli arkisin kello 7.30 ja lipunnosto 8.15. Sen jälkeen ryhmän oma sotilasopas kertoi aamun uutiset maailmalta.

Työpäivä alkoi kello 9. Työ oli antennien korjaamista. Rikkinäiset osat korvattiin uusilla ja käyttökelpoiset maalattiin.

– Jos osasi ruuvin avata, pärjäsi hyvin, naurahtaa Utriainen.

Työpäivä päättyi noin kello 16.30. Illalla oli tunnin mittainen iltakokous, johon osallistuminen oli pakollista. Sotilasoppaan johdolla tapaamisissa keskusteltiin rankoistakin aiheista kuten antisemitismistä, exoduksesta ja holokaustista.

– Joskus tunteet kuohahtivat ja keskustelu oli aika tiukkasävyistä, koska ihmiset kokevat asioita eri tavalla.

Terrorismin uhka on läsnä

Eräs ryhmän vapaaehtoistyöntekijöistä oli vanhempi mies, Saksassa asuva lentokoneohjelmoija, joka suunnittelee muuttoa Israeliin. Juutalaisen muuttoa Israeliin kutsutaan nimellä alíyah.

Pelätä ei mielestäni pidä, mutta kannattaa varautua siihen, että emme voi tietää missä seuraavaksi tapahtuu jotain.

Sonja Utriainen

Matkan aikana Israelissa sattui ainakin yksi siviileihin kohdistunut terrori-isku, jossa uhreina olivat äiti ja tämän kaksi lasta. Pariisin terrori-iskuissa tammikuussa toinen kohde oli kosher-kauppa.

Iskut tapahtuivat vasta, kun Sonja Utriainen oli palannut Suomeen, mutta juutalaisiin eri puolilla maailmaa kohdistuva kasvava uhka herätti keskustelua vapaaehtoistyöntekijöiden keskuudessa jo ennen Pariisin tapahtumia.

– Kyllä se huolestutti. Monet kertoivat huomanneensa antisemitismin voimistuneen omassa kotimaassaan.

Ajatuksia herättää myös Tanskassa synagogaan tehty hyökkäys.

– Mietityttää, milloin Suomessa sattuu vastaavaa. Terrorin ajatus on pelon kylväminen. Pelätä ei mielestäni pidä, mutta kannattaa varautua siihen, että emme voi tietää missä seuraavaksi tapahtuu jotain, Sonja Utriainen sanoo.