"15 sekunnin odottaminen riittää ärsyyntymiseen" – nykyarki nakertaa odottamisen taitoa

Välillä se on ihanaa, toisena hetkenä se ajaa hulluuden partaalle. Ihmisen elämässä on lukemattomia odottamisen hetkiä. Digikulttuuri on nopeuttanut arkea monella tavoin ja myös vähentänyt odottelua.

ilmiöt
Ihmiset jonottivat lentoasemalla.
Tannen Maury / EPA

– Odottaminen on sen tyyppinen asia, että sitä on vaikea saada napattua kiinni.

Näin kommentoi odottamista Tilastokeskuksen tutkija Riitta Hanifi. Hän viittaa odottamisen nappaamiseen tieteellisin, tilastollisin menetelmin.

Tilastokeskus kartoittaa suomalaisten ajankäyttöä kymmenen vuoden välein. Ajankäyttötutkimuksessa ihmiset kirjaavat ylös kahden viikonpäivän tapahtumat 10 minuutin välein. Näin selvitetään muun muassa työhön, kotitöihin, nukkumiseen ja ruokailuun kulunutta aikaa, vapaa-ajan harrastuksia sekä yhdessäoloa. Lisäksi tutkitaan ajankäytön rytmejä vuorokauden, viikonpäivän ja vuodenajan mukaan.

– Ihminen voi odottaa esimerkiksi bussia työmatkalla, mutta lopulta tutkimukseen hän kirjaa vain tehneensä työmatkan. Odottaminen voi tuntua pitkältä tapahtuessaan, mutta se ikään kuin häviää lopulta.

Odotusvalo sairaalassa.
Heikki Haapalainen / Yle

Kännykkäaika, uusi digitaalinen arki on vähentänyt odottelua monessa asiassa kuten viestien kulussa, tiedon etsinnässä, ihmisten ja palveluiden saavutettavuudessa. Mutta ajankäyttötutkimuksessa meidän arkemme aikarakenne on suurilta olin pysynyt itsepintaisesti samana.

– Usein kysytään, miksi tutkimusta ei tehdä tiuhempaan kuin 10 vuoden välein. Mutta tosiasia on se, että ihmisten arki, ajankäyttö muuttuu todellisuudessa paljon hitaammin kuin miten se muuttuu heidän mielikuvissaan, Riitta Hanifi napauttaa.

– Esimerkiksi työelämän muutokset, yhdessä vaiheessa ajateltiin, että työ muuttuu etätyöksi ja koko työpäivän käsite uudistuu. Mutta mitä tapahtui – edelleen perinteinen virka-aika on hyvin yleinen. Työpäivän aikarakenne on pitänyt pintansa.

Jonotuspaikka terveyskeskuksessa.
Jaana Polamo / Yle

Mutta takaisin odottamiseen.

Eräällä suomalaismiehellä on humoristinen tarina suomalaisten järjestyksenhalusta ja odottamisesta. Hän oli opiskeluaikoinaan osallistunut Helsingissä nuorten järjestämään mielenosoitukseen. Opiskelijat marssivat iskulauseita huutaen koti eduskuntataloa – kunnes yhtäkkiä joukon kärjessä kävellyt mies huomaa kävelevänsä yksin, muu joukko on kaukana takana. Mielenosoittajat olivat jääneet odottamaan liikennevalojen vaihtumista punaisesta vihreäksi.

Tositarina kertoo jotain meistä odottajina. Järjestystä rakastavat suomalaiset odottavat kärsivällisesti ja järjestäytyneesti. Jonottaminen on erityisosaamisalueemme.

– Jono on yksi ilmentymä "odottamisen koreografiasta", kertoo kulttuuritalouden professori Anu Valtonen Lapin yliopistosta.

Joulupukki Kemijärvi junajuhla
Yksi vuoden odotetuimpia miehiä ympäri maailman.Jorma Korhonen / Yle

Anu Valtonen on sivunnut odottamista tutkimuksissaan, mutta kaiken kaikkiaan odottaminen on vähän tutkittu asia.

– On oikeastaan yllättävää, että sitä on tutkittu niin vähän. Olen tutkinut nukkumista ja tuolloin tullut usein esille, miten tuskallista on unen tai aamun odottaminen. Odottaminen on tutkimuksellisesti hyvin mielenkiintoinen kohde, Valtonen pohtii.

Odottamisen koreografian Valtonen muistaa ruotsalaistutkimuksesta, jossa odottamista on tutkittu useasta eri näkökulmasta.

– Ruotsalaistutkijat pohtivat, kuinka meidän kulttuurissamme odottaminen järjestäytyy. Meillä on eräänlainen "odottamisen koreografia", siis esimerkiksi jono ja erityisiä tiloja odottamiseen. Ja mitä tapahtuu jonottaessa tai odotustiloissa, miten ihmiset tekevät odottamista. Tutkijat nostavat myös odottamiseen liittyvät tunteet vahvasti esille – on ärsytystä ja hermostuneisuutta, mutta myös miellyttäviä tunteita.

Pieni ahven pyristelee ongenkoukussa pikkupojan mato-ongessa.
Odottaminen on palkittu.Sini Salmirinne / Yle

Valtonen huomauttaa, että odottaminen voi muodostaa omanlaisensa yhteisön.

– Jos jonotetaan pitkään elokuvaan, johonkin tapahtumaan, uutta kännykkämallia, yövytäänkin jonossa, niin siitä muodostuu omanlaisensa väliaikainen yhteisö.

Rapautuuko odottamisen taito?

Odottaminen on läsnä meidän ihmisten arjessa, ihmissuhteissa, tietynlaisena elämän orientaationa tai ammatissa.

– Me odotamme bussia, liikennevaloja, tietokoneohjelman latautumista, ruoan valmistumista, puhelinpalveluun läpi pääsemistä. Odotamme lomaa, kesää. Ihmissuhteissa odotetaan oikeaa, vanhempia kotiin, syntyvää lasta, Anu Valtonen luettelee.

Meillä on eräänlainen "odottamisen koreografia", siis esimerkiksi jono ja erityisiä tiloja odottamiseen.

Anu Valtonen

Eri maiden tapakulttuureiden erot ovat karikatyyrisiltä piirteiltään useimmille suomalaisillekin tutut. Suomalainen on maltillinen odottaja, joka pysyy jonossa omalla paikallaan, menee ylipäätään jonoon, eikä ryntäile. Me etsimme jalankulkijoille tarkoitetun tienylityspaikan ja odotamme liikennevalojen vaihtumista, siinä missä esimeriksi ranskalainen säntää tien yli juuri siinä ja silloin kun haluaa. Suomalainen on ajallaan sovitussa paikassa ja pahoittaa mielensä, kun pahaa tarkoittamaton toisen kulttuurin edustaja saapuu muodikkaasti myöhässä.

– Varmasti odottamisessa löytyy eroja eri alueilta, eri kulttuureista. Mutta siihen, miten odottamiseen suhtaudutaan, löytyy eroja myös eri ikäryhmistä, eri tilanteista. Joissakin ammateissa odottaminen on osa ammattitaitoa. Esimerkiksi päivystystyyppisessä työssä odottamisen taito on olennainen osa. Ja on sanonta, miten armeijassa on kiire odottamaan, kulttuuritalouden professori Anu Valtonen kuvailee.

Puolustusvoimien varusmiehiä.
Laura Tolonen / Yle

Odottamiseen liittyy myös vallankäytön tilanteita.

– Kenellä on pokkaa olla myöhässä eli kenellä on niin sanotusti oikeus laittaa muut odottamaan – tässä puhutaan vallankäytöstä, Anu Valtonen toteaa.

Television ääreen istuttiin ennen tiettynä päivänä, tietyllä kellonlyömällä, mutta nykyään harva suostuu enää odottamaan suosikki tv-sarjaansa. Se katsotaan etukäteen nettipalveluiden kautta. Kännykät ja tietokoneet ovat opettaneet ihmiset yhä nopeamaan rytmiin. Ihmiset ja tieto voidaan tavoittaa nopeasti, palvelut ovat siirtyneet odotusauloista nettiin ja ympärivuorokauden saavutettaviksi. Tarkoittaako tämä kehitys, että odottamisen taitomme on heikentymässä?

– Kyllä tämä on yksi mahdollinen kehityskulku. Huomaahan omassakin arjessaan, että jos tietokoneohjelma latautuu 15 sekuntia, niin siinä ehtii jo suutahtaa. 15 sekunnin odottaminen riittää ärsyyntymiseen. Voisi naurahtaa ja miettiä, kuinka paljon 15 sekuntia on meidän elämästämme. Ei mitään. Mutta koko ajan totutaan toisenlaiseen aikarytmiin, Valtonen myöntää.