Näkökulma: Fixit vai Grexit? – siinä yhä kysymys

Kreikan ja sen kansainvälisten lainoittajien/velkojien kokous Brysselissä päättyi lyhyeen. Nostalginen tunne, kuin mitään ei olisi tapahtunut viiteen vuoteen, oli väistämätön. Ongelmat olivat samat, mutta pelaajat vaihtuneet! kirjoittaa Ylen EU-erikoistoimittaja Susanna Turunen.

Ulkomaat
Susanna Turunen
Yle

Jos lähdetään siitä, että _Grexit _eli Kreikan irtautuminen eurosta on poissuljettu vaihtoehto monista syistä, kuten euroalueen voimahahmot sinnikkäästi viestittävät, pelaa Kreikka peliään toistaiseksi oikein. Aikaa on, mutta se, että lähtee nostelemaan ja viittaa vastapuolen tarjouksiin kintaalla toistuvasti, kärsii tietysti jossain vaiheessa inflaation.

Peliteoreetikkona Kreikan valtiovarainministerin Giánis Varoufakisin täytyy nähdä, että toisen auton sijaan eteen voi tulla myös seinä. Luottamuksen rapautuminen on yksi syy huonoon neuvottelutulokseen kaikkien kannalta.

Euromaat luottivat Kreikan edelliseen ja sitä edelliseen hallitukseen niin paljon, että maat olivat valmiit luotottamaan Kreikan talouden jälleenrakennuksen. Siitä vastineeksi hallitukset lupasivat allekirjoitetuilla sopimuksilla viedä läpi vaaditut uudistukset. Aikataulusta ja toimista on livetty, mutta sitä on ymmärretty konsensushengessä. Vararikkoon vajonnut Kreikka ei muutamassa vuodessa pysty korjaamaan vuosisatojen vääristymiä ja poliittista kulttuuriaan.

Syrizan päätös lopettaa uudistukset, jotka liikkeen mukaan ovat johtaneet ihmislaboratorioon ja muuttaneet Kreikan velkasiirtomaaksi, on ymmärrettävä, mutta vastapuolen näkökulmasta epäluottamusta herättävä teko. Mitä jos euromaat suostuisivat myöntämään Kreikalle vapautuksen kaikista sopimusvelvoitteista puoleksi vuodeksi, kunnes Kreikan hallitus on piirtänyt sille mieleisen tiekartan – voisiko euroryhmä luottaa siihen, että nykyhallitus pitäisi sanansa eikä vaatisi syksyllä toista puolta vuotta harkinta-aikaa? Kreikkalaiset odottavat kärsimättöminä helpotuksia, eikä ole sekään poissuljettu vaihtoehto, että maassa vaihtuu hallitus jollain aikavälillä.

On siis ymmärrettävää, että euromaat, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Euroopan keskuspankki vaativat vastinetta avulle, jonka tarpeelle ei tunnu edes tulevan loppua. Nykyisen lainaohjelman pidentäminen ja neuvottelujen aloittaminen Kreikan mielestä tarvittavista muutoksista ohjelman sisällä on lainoittajien kannalta järkevä tarjous eikä suoralta kädeltä voi olla huono Kreikalle.

Kreikka olisi voinut koska tahansa jättää velat hoitamatta, jos se katsoo, että siltä vaaditut säästöt ja uudistukset ovat täysin kohtuuttomia. Silloin Kreikka itse olisi irrottautunut eurosta, sitähän edes Syriza ei halua. Siirtyminen omaan valuuttaan, devalvointi ja hintojen nousu johtaisivat joka tapauksessa tilanteeseen, jossa Kreikka tarvitsisi ulkopuolista apua.

Törmäsin Brysselin kokouksessa kreikkalaisen Newspaper of the Editors -lehden toimittajaan. Edellisvaalien jälkeen perustettu lehti nojaa vasemmalle. Toimittaja Nikos Sverkos teki selväksi, että Kreikka ei halua apua Kiinasta eikä se neuvottele Venäjän kanssa. Tietäisikö Sverkos?

Yhdysvaltain valtiovarainministeri neuvoi viime viikolla pääministeri Tsiprasia sopimaan Euroopan kanssa. Nato-maa Kreikka on sidottu länteen. Sen lipuminen idän vaikutuspiiriin heiluttaisi itäisen Välimeren geopoliittisesti herkkää tilannetta, eikä Yhdysvallat varmasti sallisi Venäjän läsnäolon kasvua Syyriaa pidemmälle, erityisesti nyt kun idän ja lännen suhteet ovat heikoimmat sitten kylmän sodan. Tavoite hyödyntää alueen mittaamattomia öljy- ja kaasuvaroja on Kreikan lisäksi Israelilla ja Turkilla. Muuttaakseen öljyn rahaksi Kreikka tarvitsee investointeja. Sitä ennen sen on palautettava luottamus, eli kun jotain sovitaan, se pitää. Jos sopimuksia muutetaan, se tehdään yhdessä.

Valtiovarainministerin ulkoinen olemus kuvissa euroryhmän kokouksesta on kuin Eteläranta 10:n yöstä: pikkutakki tuolinnojalle ja hihat ylös!

Rinteen kommentti lyhyeen jääneen kokouksen jälkeen, ”Se syö ihmistä, kun istutaan iltatolkulla ilman ratkaisua”, on sekin kuin suoraan työmarkkinaneuvotteluista. Vähään väsähtää, jos jo muutama ylimääräinen kokous turhauttaa Rinteen. Takavuosina kokouksia oli viikoittain ja ne kestivät usein aamuun, mutta tulosta syntyi pikkuhiljaa, välillä hyvää välillä huonoa.

Se on menneestä opittua, että politiikassa ei ole deadlineja. Sekin on hyvä muistaa, että EU:lla on pohjaton mielikuvitus, kun tarve vaatii.

Susanna Turunen
Ylen EU-erikoistoimittaja