Tuleeko digimaailman lapsista heinäsirkkoja vai huippuosaajia?

Miten kännykkää tai taulutietokonetta purulelunaan käyttävän diginatiivin aivot kehittyvät? Kehittyykö taaperoistamme keskittymiskyvyttömiä heinäsirkkoja vai tietoteknologian huippuosaajia? Monilla vanhemmilla on syvä huoli siitä, että kännykät, tabletit ja tietokoneet pilaavat lapsen aivot. Onko tälle pelolle katetta? Paljon puhutaan, mutta vähän tiedetään, toteavat aivotutkijat Minna Huotilainen ja Mona Moisala.

kulttuuri
Pelimaailma koukuttaa lapsen helposti taaperoikäisestä lähtien.
Pelimaailma koukuttaa lapsen helposti taaperoikäisestä lähtien.Yle

Monet suomalaisvauvat oppivat taulutietokoneen käytön ennen kuin oppivat edes kävelemään. Tutkimusten mukaan alle yksivuotiaista jo joka toinen käyttää joskus internetiä. Vuonna 2010 alle kaksivuotiaista vain neljä prosenttia pelasi digitaalisia pelejä edes joskus, mutta vuonna 2013 heidän osuutensa oli jo viidennes.

Vanhemmat ovat hämmentyneitä. Annanko tabletin taaperolle, jottei hän putoa kehityksen kelkasta vai pilaanko tällöin lapseni aivot? Mitä, missä, milloin ja paljonko lapseni voi tapittaa ruutuja?

– En ole törmännyt tutkimuksiin, joissa selvitettäisiin nimenomaan digitaalisen median käytön vaikutusta lapsen aivojen kehitykseen. Keskustelunavaukset perustuvat pitkälti mielipiteisiin, vaikutelmiin ja omiin kokemuksiin, eivätkä varsinaiseen tutkimustietoon, sanoo Helsingin yliopiston psykologian tohtorikoulutettava Mona Moisala.

– Olen syntynyt 1960-luvulla. Meidän aivojemme piti mennä pilalle telkkarin katsomisesta. Varoiteltiin, ettemme esimerkiksi enää lainkaan lue kirjoja. Nyt tämä tuntuu hupaisalta. Digipelaamisen tai netin käytön kanssa ollaan nyt aivan samanlaisten kysymysten äärellä, naurahtaa professori Minna Huotilainen Työterveyslaitokselta.

Tabletti vastaan nukkumatti

Uni on lapsen aivojen kehitykselle elinehto. Pahimmillaan pelaaminen häiritsee lapsen unen määrää ja laatua.
Uni on lapsen aivojen kehitykselle elinehto. Pahimmillaan pelaaminen häiritsee lapsen unen määrää ja laatua.Yle

Norjalaistutkimus kertoo, että jos lapsi viettää koulun jälkeen enemmän kuin kaksi tuntia jonkin elektronisen laitteen ääressä, hänellä on todennäköisemmin nukahtamisvaikeuksia ja hänen unensa laatu huononee.

– Jos unen laatu on heikkoa tai unen määrä jää liian vähäiseksi, aivoilla ei ole mahdollisuutta kypsyä normaalilla tavalla. Univaje heikentää oppimista, keskittymiskykyä ja lyhytkestoisen muistin toimintaa, kertoo Mona Moisala.

– Päivän aikana tapahtunut oppiminen siirtyy yöllä lapsen pitkäkestoiseen muistiin. Tämä prosessi on herkkä ja voi häiriytyä unen lyhyyden tai katkonaisuuden vuoksi, jatkaa Minna Huotilainen

Osa peleistä on hyvin vauhdikkaita ja nostaa lapsen vireystilaa. Jotta unen saavuttaminen olisi mahdollista, vireystilaa on saatava laskettua. Huotilainen toteaa, että osalla lapsista tämä vaatii rauhoittumisrutiineja jopa parin tunnin ajan joka ilta.

Haastavimmat digipelit ovat kognitiivisesti vaativia, sillä ne edellyttävät nopeaa toimintaa, monimutkaisen ärsykevirran tarkkailua ja suunnitelmallisuutta. Kognitiivisesti vaativat tehtävät kuormittavat pitkittyessään erityisesti aivojen etuosia.

Psykologian tohtorikoulutettava Mona Moisala on mukana Helsingin yliopiston vuonna 2013 käynnistämässä Mind the Gap–nimisessä hankkeessa. Siinä tutkitaan mm. tietoteknologian käytön vaikutusta nuorten aikuisten aivoihin.
Psykologian tohtorikoulutettava Mona Moisala on mukana Helsingin yliopiston vuonna 2013 käynnistämässä Mind the Gap–nimisessä hankkeessa. Siinä tutkitaan mm. tietoteknologian käytön vaikutusta nuorten aikuisten aivoihin.

– Aivojen etuosat aktivoituvat voimakkaasti esimerkiksi silloin, kun ihminen yrittää tehdä useaa asiaa samanaikaisesti. Jos aktivaatio on kovin voimakasta ja tehtävä liian haastava, suoritus epäonnistuu. Jos suoritukseen liittyy myös stressin elementti, se on haitallisempaa kuin jos se tapahtuu nautinnollisemmassa flow-tilassa, kertoo Mona Moisala.

Pitävää tutkimustietoa ei ole siitä, aiheuttaako paljon pelaaminen lapselle stressiä. Se kuitenkin tiedetään, että stressillä voi olla vakavia vaikutuksia aivotoimintaan.

– Stressi muuttaa koko hormoni- ja välittäjäainepitoisuutta sekä aivoissa että verenkierrossamme. Stressillä on pitkään jatkuessaan kauaskantoisia seurauksia ja osa seurauksista on myös somaattisia. Syöpäsairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, metabolinen oireyhtymä ja diabetes ovat esimerkkejä somaattisista sairauksista, joihin pitkään jatkuva stressi on yhteydessä, toteaa Minna Huotilainen.

Keskittymiskyky heikkenee?

- Alle kolmivuotiaan ei todellakaan tarvitse pelata digipelejä, sanoo professori Minna Huotilainen.
- Alle kolmivuotiaan ei todellakaan tarvitse pelata digipelejä, sanoo professori Minna Huotilainen.

Professori Minna Huotilainen kertoo, että palkkion odottaminen on aivoihin ja oppimiseen liittyvä perustoimintamalli. Pelissä palkinnot tulevat nopealla tahdilla ja ovat sitä kautta aika pieniä. Palkkion nopea tuleminen saa etsimään nopeasti seuraavaa palkkiota. Moni on huomannut, että pelaamisen jälkeen on hetken aikaa vaikea keskittyä mihinkään hidastempoiseen.

– On tärkeää, että lapsi oppii pitkäjänteistä työskentelyä ja työn tulosten mukanaan tuomaa iloa. Tätä voi oppia myös peleistä, esimerkiksi strategiapeleistä tai vaativammista pulmapeleistä, mutta esimerkiksi räiskimiseen ja nopeisiin reaktioihin keskittyvät pelit eivät tue tämänsuuntaista oppimista, sanoo Huotilainen.

Psykologian tohtorikoulutettava Mona Moisala kertoo, että tietokonepelaaminen on yhteydessä suurempiin avaruudellista tietoa käsitteleviin aivoalueisiin. Pelaaminen vaikuttaa aivokuoren paksuuntumiseen alueilla, jotka vastaavat mm. toiminnanohjauksesta ja toiminnan suunnittelusta.

– Tietoteknologian käytön vaikutuksista tarkkaavaisuuteen on kahtalaisia tuloksia. Tietokonepelien pelaajilla näköaistiin tukeutuvien tarkkaavaisuustoimintojen on usein havaittu olevan parempia kuin ei-pelaajilla.

– Toisaalta on havaittu, että henkilöt jotka käyttävät tietoteknologiaa tehdäkseen montaa asiaa yhtä aikaa (nk. media multitaskers) ovat huonompia keskittymään yhteen tehtävään häiriintymättä. Myös aivoalueet, jotka liittyvät kognitiiviseen kontrolliin, ovat heillä erään tutkimuksen mukaan ohuempia.

– Näitä tuloksia ei ole kuitenkaan onnistuttu toistamaan, joten johtopäätöksistä ei voida olla aivan varmoja. Tutkimusta tarvitaan ehdottomasti lisää, korostaa Moisala.

Lapsi jää yksin pelin kanssa

Monet vanhemmat jättävät lapset  pelaamaan yksinään pitkäksikin aikaa.
Monet vanhemmat jättävät lapset pelaamaan yksinään pitkäksikin aikaa.Yle

Tutkimusten mukaan yli puolet 3-4-vuotiaista viettää aikaansa ruutujen äärellä yksin. Harva vanhempi kokee tätä ongelmaksi, vaan pikemminkin helpotukseksi.

– Sosiaaliset kontaktit ja toimivat kiintymyssuhteet läheisimpiin ihmisiin ovat ehdottoman tärkeitä aivojen normaalin kehityksen kannalta. Lapsella voi olla merkityksellisiä ja aitoja sosiaalisia kontakteja virtuaalimaailmassa, mutta normaali kehitys vaatii tietysti myös kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta, toteaa Mona Moisala.

– Suosittelen, että perhe pelaa yhdessä. Lapselle voi ehdottaa, että opeta minua pelaamaan. Tämä on hyvä tapa päästä lapsen pelimaailmaan sisälle, sanoo Minna Huotilainen.

Aikuisella on vastuu lapsen tekemisistä ja hänen pitää tietää, mitä lapsi pelaa. Huotilaisen mielestä pelin olisi hyvä heijastella sitä arvomaailmaa, joka perheessä on.

– Jos pelissä tapahtuu sellaisia asioita, joista et voi lapsen kanssa jutella tai jotka sanoiksi puettuna kuulostavat lapselle sopimattomilta, se on merkki siitä, että peli ei sovi lapselle. – Keskustele pelien maailmankuvasta lapsesi kanssa. Ajattele, että peli on kirja tai tarina, ja keskustele pelistä tältä pohjalta lapsesi kanssa. "Mitä luulet, miltä tuosta nallesta tuntuu jäädä yksin jäälautalle?", ohjaa professori Minna Huotilainen.

Vanhemman ei tarvitse olla pelimaisteri

Tiltin projektityöntekijä Sanni Nuutinen kertoo, että vanhemmat hakevat useimmiten apua silloin, kun lasten ja nuorten digipelaaminen aiheuttaa jatkuvaa riitaa kotona. Tiltti on Suomen ensimmäinen pelihaittoihin keskittyvä tieto- ja tukipiste.

Sanni Nuutinen
Tiltin projektityöntekijä Sanni NuutinenYle / Juha Portaankorva

– Kaikkein tyypillisin tilanne lienee sellainen, jossa lapsi ei lopeta pelaamista silloin, kun vanhempi pyytää. Lapsen haluttomuus lopettaa kesken leikki, sillä sitähän pelaaminen lapselle on, tulkitaan uhmaksi tai pakonomaiseksi pelaamiseksi. Usein riitaa pahentaa sukupolvien välinen kuilu. Vanhemmat eivät tunne lapsen pelaamia pelejä.

– Pelikasvattajana toimiminen ilman tietoa peleistä kaventuu ruutuajan vahtimiseen. Tilanteesta tulee vanhemman ja lapsen välinen juupas-eipäs-väittely, joka ei etene mihinkään. Ei tarvitse olla pelimaisteri. Riittää, kun on kiinnostunut lapsen tekemisistä.

– Vanhemmuus on latautunut puheenaihe. Oikein tekemisen paine lisää vanhemman kokemaa syyllisyyttä ja estää tunnistamasta niitä tilanteita, joissa muihin tukeutuminen olisi paikallaan, sanoo projektityöntekijä Sanni Nuutinen Tiltistä.

Riitoja pakoon pelimaailmaan

Kun puhutaan digipelaamisen haitoista, on hyvin vaikea sanoa, onko pelaaminen ongelmien muna vai kana. Lapsen ongelmapelaamisen syyt tai seuraukset ovat yleensä muualla kuin itse pelissä.

– Me pyrimme aina katsomaan perheen kokonaistilannetta parhaamme mukaan. Kun ongelma esiintyy vuorovaikutuksessa, sitä on miltei mahdoton purkaa tehokkaasti vain lapsen pelaamiseen keskittymällä, kertoo Nuutinen.

Kun nuoren pelaaminen on liiallista tai jopa ongelmallista, nuoren elämässä on usein tapahtunut jotakin vaikeaa, josta tämä yrittää selviytyä.

– Kiusaamista paetaan peleihin tai yksinäinen löytää ystäviä pelien yhteisöistä. Vanhempien eron aiheuttamaa surua hoidetaan pelaamalla tai jatkuvalta riitelyltä kotona löytyy rauha vain pelimaailmasta

Nuutinen kertoo, että lasten ja nuorten pelihaittojen taustalta löytyy usein myös vanhempien ongelmia. Vanhemmuus on iso vastuu ja sen paino alkaa näkyä kantajassa sitä pikemmin, mitä enemmän vanhemmalla on kannettavaa muilla elämänsä osa-alueilla.

– Pelihaitoista keskusteltaessa monesti osoitellaan sormella tai etsitään syyllisiä monisyiseen ongelmaan. Kommentit ovat kärjistyneitä ja asenteet peliongelmia kokevia kohtaan kovia. Unohtuu, että puhutaan oikeista ihmisistä, sanoo Tiltin projektityöntekijä Sanni Nuutinen.

Lisää aiheesta Ajankohtaisessa kakkosessa TV2:lla tänään kello 21.

Katso Pikku Kakkosen kysely lasten ruutuajasta