1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Limasyntikoita ja futuristisia tekokäsiä - mediataide kukoistaa Japanissa

Japanissa tehdään runsaasti mediataidetta, jossa käytetään kaikkein kuuminta huipputeknologiaa. Usein teoksissa tulee esiin myös yhteiskunnallinen näkökulma. Nyt Japanissa on kehitetty muun muassa täysin uudenlainen soitin, limasyntetisaattori.

Handii-proteeseja Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Siinä se  nyt on. Sinertävässä valossa se voisi hyvinkin olla The Blob-kauhuelokuvan rekvisiittaa. Mitäpä jos tuo limainen klimppi hyökkää tuosta kimppuun, onkohan se jonkinlaista syövyttävää happoa... Ja kun sitä sitten uskaltaa koskea, siitä lähtee korkeita pulputtavia ääniä ja se on, noh, niljakas. Vähän kuin silittelisi juuri lammesta noussutta sammakkoa.

Tälllaisia ensivaikutelmia herättää nuoren japanilaisen naistaiteilijan Doritan ja Airgarage Labin yhteistyönä synnyttämä Slime Synthesizer. Vempele palkittiin äskettäin Japan Media Arts Festivalilla, ja syystäkin: sen tarjoama musisointikokemus on taatusti erilainen ja mieleenpainuva. Slime Synthesizerissa eli limasyntikassa on käytetty ikään kuin liukenevaa oskillaattoria, joka on yhdistetty ääniin.

_– _Tähän asti syntikoissa on ollut erilaisia nappuloita ja koskettimia, mutta tässä tapauksessa käyttöliittymän idea on nestemäinen. Slime Synthesizeria leimaa pehmeys, toisin kuin vaikkapa kitaraa ja pianoa, jotka ovat kulmikkaita ja jotka on valmistettu kovista materiaaleista. Ja tätä pystyvät soittamaan ihan kaikki,  Dorita toteaa Yle Uutisille.

Slime Synthesizer Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Anime +  robotti  =  animerobotti

Slime Synthesizer on vain yksi esimerkki japanilaisen mediataiteen eli _media geijutsun _kekseliäisyydestä. Ajassa liikkuvaa tekniikkaa hyödynnetään ennakkoluulottomasti ja innokkaasti.

Välillä tosin liikutaan hyvin hämärillä vesillä: muusikko Ryuichi Sakamoton ja taiteilija Manabe Daiton sähköisessä Sensing streams - invisible, inaudible - installaatiossa ideana on tuoda elektromagneettisia aaltoja sekä nähtäviksi että kuultaviksi

– Yhteiskunnallisia ongelmia ja ulottuvuuksia käsitellään Japanissa usein uuden nykytekniikan kautta. Bio- tai nettitaide eivät ole mitenkään vieraita, ja myös ympäristöasioita voidaan tarkastela tällä tavalla, visuaalisten taiteiden tutkija Takako Masumi Japanin Kulttuuriasioiden virastosta kertoo.

Robot Dad-animea. Kuva: Robot Dad

Myös robotiikka näkyy vahvasti japanilaisessa taiteessa ja yhteiskunnassa. Esimerkiksi yksi tämän hetken suosittu ja palkittu anime on nimeltään _Robot Dad. _Mutta mennäänkö Japanissa teknologian ihannoinnissa jo liian pitkälle?

– Minun mielestäni japanilaisilla ei ole pakkomielteistä suhtautumista teknologiaan, vaan esimerkiksi robotiikka on jo niin luonnollinen osa jokapäiväistä elämää, ettei ihmisillä ole mitään syytä ajatella siitä negatiivisesti. Robot Dadin lisäksi Japanista löytyy esimerkiksi tulevaisuudesta saapunut robottikissa Doraemon, joka on hyvin suosittu animehahmo. Japanilaisilla ei todellakaan ole ongelmia hyväksyä robotteja kavereikseen tai päästää robotteja lähelleen, Masumi jatkaa.

Takako Masumi Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Printattuja tekokäsiä

Taiteen, teknologian ja muodin rajoja voidaan häivyttää valmistamalla esimerkiksi täysin uudenlaisia käsiproteeseja, joita voi verrata vaikkapa koruihin. Genta Kondon suunnittelemia, futuristista estetiikkaa julistavia Handii-proteeseja on tehty 3D-printterillä. Valmistusprosessissa on käytetty älypuhelimia: ne ovat ensin keränneet lihaksista signaaleja,  jotka on sitten muutettu tekokäsien liikkeiksi. 

– Tein alunperin protetiikkaan liittyvää tutkimusta yliopistolla. Siellä monet kertoivat minulle että proteesit ovat  aika tylsän näköisiä, eikä vaihtoehtoja juuri ole. Haluankin muuttaa tekokäden imagoa ihan toisenlaiseksi. Perinteisen proteesin tarkoituksena on ollut piilottaa vamma, minä haluan tehdä tekokäsistä muodikkaita,  Kondo kertoo.

– 3D-tulostamisen takia  olemme myös pystyneet laskemaan proteesien hintoja huomattavasti, nyt yhä useammalla ihmisellä on mahdollisuus hankkia itselleen proteesi.

Rintaro Shimohama Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Media geijutsu goes fonts

Hieman perinteisempää mediataideilmaisua edustaa Noramoji Project, jossa vanhojen kauppojen käsintehtyjä fontteja on kerätty talteen valtavaa arkistoa varten. Projektiin kuuluu interaktiivisuutta, mutta siitä löytyy myös yhteiskunnallista ulottuvuutta: näin fonttien ulkonäkö ja merkitys säilyy jälkipolvillekin. Teinipopparin näköisen Rintaro Shimohaman ideoimassa projektissa herää tietenkin kysymys, mikä saa nuoren miehen kiinnostuman antiikkisista fonteista.

– Normaalisti katselisin tällaisia fontteja tietokoneen näyttöruudulta, mikä on se tavallisin tapa. Mutta kun olen bongaillut tällaisia kirjainmerkkejä kaupunkiympäristössä,  on se ollut täysin uusi ja piristävä kokemus, tietokoneen ääressä hyvin viihtyvä Shimohama toteaa.

– Kiinnostava puoli tässä on myös se, että nykyisin meillä näkyy katukuvassa lähinnä kauppaketjuja, jotka käyttävät samaa logoa. Vanhojen kauppojen logot taas ovat olleet uniikkeja ja käsintehtyjä.

Ja tähän loppuun pitää vielä mainita, että limasyntikalla soitetusta musiikista ollaan Japanissa tekemässä jo pitkäsoittoakin. Hiveleekö levy kuuntelijoiden korvia ja pääseekö se listaykköseksi, onkin jo ihan toinen juttu.