1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Näkökulma: Venäjällä elokuva on paljon muutakin kuin propagandaa ja viihdettä

Massaviihteen lisäksi Venäjältä tulee edelleen myös tinkimätöntä taide-elokuvaa. Oscar-ehdokkaaksi nostettu Leviathan (2014) on vain yksi esimerkki viranomaisten mielivaltaa ankarasti kuvaavista nykyelokuvista.

kulttuuri
Andrei Zvjagintsevin elokuva Leviathan tapahtuu Barentsinmeren rannikon jylhissä maisemissa, jotka vain korostavat pohjoisen moraliteetin ankaruutta.
Andrei Zvjagintsevin elokuva Leviathan tapahtuu Barentsinmeren rannikon jylhissä maisemissa, jotka vain korostavat pohjoisen moraliteetin ankaruutta.Kino Lokakuu

Kaikkien kaupallisten ja poliittisten paineiden keskellä nykyvenäläinen elokuva on kyennyt tuottamaan useita brutaalin suorasukaisia kuvauksia virkavallan mädännäisyydestä.

Oscar-ehdokkuus on tuonut paljon huomiota Andrei Zvjagintsevin elokuvalle Leviathan (Leviafan, 2014), joka kuvaa pohjoisessa pikkukaupungissa asuvan automekaanikon musertumista mielivaltaisen virkakoneiston ja suuren epäonnen alle.

Elokuvan nimi sisältää viittauksen niin Raamatun kertomukseen Jobista kuin filosofi Thomas Hobbesin (1588–1679) valtiovaltaa ja yhteiskuntasopimusta käsittelevään teokseen Leviatan. Elokuvassa ihminen on kirkon, virkavallan ja kohtalon edessä.

Leviathan on jakanut mielipiteitä kotimaassaan. Kulttuuriministeri Vladimir Medinski on kovasanaisesti hyökännyt elokuvan nyky-Venäjästä maalaamaa lohdutonta kuvaa vastaan.

Venäjällä teatterilevitykseen julkaistusta versiosta on vaimennettu kuulumattomiin henkilöiden taajaan viljelemät kirosanat, sillä laki kieltää kiroilun elokuvissa, televisiossa ja teatterissa. Toukokuussa voimaan tullut lainsäädäntö on herättänyt suurta ihmetystä maassa, jolla on rikas kirosanakulttuuri.

Toisaalta Leviathanilla oli takanaan myös kulttuuriministeriön rahoitusta.

Elokuvan arvostelijat ovat syyttäneet Zvjagintsevin myötäilevän länsimaista mielikuvaa Venäjästä korruption ja juopottelun pesäpaikkana.

Ohjaaja Zvjagintsev on itse sanonut, että elokuvan innoituksena toimi Yhdysvalloissa sattunut tapaus ja että elokuvan tarina on pikemminkin universaali kuin yksinomaan venäläinen.

Jo Zvjagintsevin aiempi elokuva Elena (Jelena, 2011) oli suorastaan tolstoilaisen ankara moraliteetti venäläisestä yhteiskunnasta.

Kamppailu rikkaan miehen perinnöstä pakottaa hänen vaatimattomista oloista tulevan vaimonsa Jelenan (Nadežda Markina) epätoivoiseen tekoon. Muutamalla viiltävällä kuvalla ohjaaja muistuttaa, ketkä elokuvan kuvaamassa maailmassa tekevät työt – keskiaasialaiset siirtotyöläiset.

Automekaanikko Nikolain (Aleksei Serebrjakov) elämä murenee korruption ja ihmissuhdetragedian paineissa elokuvassa Leviathan.
Automekaanikko Nikolain (Aleksei Serebrjakov) elämä murenee korruption ja ihmissuhdetragedian paineissa elokuvassa Leviathan.Kino Lokakuu

Synkkä vastalause neuvostonostalgialle

Nyky-Venäjän syytetään elättelevän neuvostonostalgiaa, mutta uudesta venäläisestä elokuvasta löytyy myös aivan päinvastaisia kuvauksia lähimenneisyydestä.

Shokeeraavin esimerkki on todennäköisesti Aleksei Balabanovin (1959–2013) elokuva Grus 200 (2007), joka vie paatuneenkin elokuvankatsojan välillä sietokyvyn rajoille.

Suosituista toimintaelokuvistaan tunnettu Balabanov hyökkäsi elokuvassaan raivokkaasti neuvostonostalgiaa vastaan. Kyseessä on eittämättä yksi 2000-luvun synkimmistä, painajaismaisimmista elokuvista.

80-luvulle sijoittuvassa tarinassa psykoottinen murhamies, miliisikapteeni Žurov (Aleksei Polujan), sieppaa nuoren naisen ankeassa Leninsk-nimisessä pikkukaupungissa, keskellä moraaliset suuntaviivansa kadottanutta neuvostoyhteiskuntaa.

Elokuvan nimen "lasti-200" on kiertoilmaisu, jota Neuvostoliitossa käytettiin Afganistanin sodasta tulevista ruumiskuljetuksista. Termi on viime aikoina kokenut uuden tulemisen, kun liikkeellä on epäilyjä Ukrainassa kaatuneista venäläisistä sotilaista.

Poliisimajurin ahdinko

Miliisistä on Venäjällä nyt tullut poliisi, mutta mainetta nimenvaihdos ei ole juuri kohentanut, mistä kertoo ohjaaja Juri Bykovin jäätävä trilleri Major (2013).

Jälleen ollaan keskellä lumisen provinssikaupungin arkista korruptiota. Bykov on kertonut haluavansa kuvata elokuvissaan ihmisiä ankarissa valintatilanteissa.

Poliisimajuri Sergei Sobolev (Denis Švedov) hurjastelee kaupunkimaasturillaan sairaalaan katsomaan synnyttämässä olevaa vaimoaan ja ajaa mutkassa pikkupojan päälle.

Reipasta ylinopeutta ajanut Sobolev turvautuu vaikutusvaltaansa poliisissa, ja hänen virkaveljensä ryhtyvät vierittämään syytä onnettomuudesta kuolleen pojan äidin niskoille.

Aivan liian myöhään majuri herää omantunnontuskiin – koneistoa ei voi enää pysäyttää.

Kansainvälisillä festivaaleilla kiitosta on kerännyt myös Bykovin uusin elokuva, Durak (2014), joka tarttuu samanlaisiin kysymyksiin paikalliskorruptiosta kuin Zvjagintsevin Leviathan.

Elokuva kertoo rehellisyytensä takia typeryksenä pidetystä putkimiehestä (Artjom Bystrov), joka yrittää saada romahtamaisillaan olevan kerrostalon asukkaat evakuoiduksi mutta törmää kaupungin pormestarin ja muun virkakunnan mädännäisyyteen.

Lue seuraavaksi