Jari Korkki: Tuplataan kansanedustajien määrä!

Kun kansan syvistä riveistä kysytään valtiolle säästökohteita, esiin putkahtaa joka kerran vääjäämättä kansanedustajien määrän puolittaminen. Niin sanottu kansa on tässä täysin väärässä, kirjoittaa Jari Korkki blogissaan.

Jari Korkki
Jari Korkki.
Jari Korkki.Lassi Seppälä / Yle

Suomi oli vuonna 1906 harvinaisen edistyksellinen maa, joka onnistui Venäjän alaisuudesta huolimatta säätämään lain yksikamarisen eduskunnan yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Maailmalla hämmästeltiin, kun naisetkin saivat äänestää. Vähemmälle huomiolle jäi, että myös melkoinen osa miesväestöstä pääsi ensi kertaa vaaliuurnille.

Ensimmäiset vaalit käytiin 1907 suurin piirtein samaan tapaan kuin nykyäänkin, mitä nyt äänestysikäraja oli 24 vuotta ja ehdolla saattoi olla samaan aikaan useammassakin vaalipiirissä.

Ja edustajia valittiin 200.

Kas tässäse pulma piileekin. Suuriruhtinaskunnan väkiluku kun oli noihin aikoihin osapuilleen 2,7 miljoonaa ja nyt vähän yli sata vuotta myöhemmin itsenäisen Suomen noin 5,4.

Uudenmaan vaalipiirin ei uskalleta koskea edes risteilyohjuksella, vaikka se pitäisi räjäyttää kahtia.

Väestörakenne oli noihin aikoihin sellainen, että 24 vuotta täyttäneitä äänioikeutettuja oli suunnilleen 1,3 miljoonaa. Kun viime eduskuntavaaleissa 2011 sai äänestää yli neljä miljoonaa suomalaista, voidaan helposti laskea, että oman kansanedustajan saaminen Arkadianmäelle on yksikamarisen eduskunnan aikana muuttunut jopa kolminkertaisesti alkuperäistä vaikeammaksi.

Siis kolminkertaisesti vaikeammaksi kuin korkeastikunnioitetut perustuslainsäätäjät aikojen alussa ajattelivat.

Eihän tämmöinen peli vetele alkuunkaan!

Sen sijaan jauhetaan vuositolkulla piilevistä äänikynnyksistä ja perustellaan Itä-Suomeen mitä kummallisimpia sekasikiövaalipiirejä, joissa ehdokkaat ihan tosissaan arpovat, uskaltaako sinne naapurimaakuntaan edes nokkaansa tunkea vai ottaako siellä heti kättelyssä soppatykillä kuonoonsa.

Samaan aikaan Uudenmaan vaalipiiriin ei uskalleta koskea edes risteilyohjuksella, vaikka Marsista asti näkee, että se nyt ainakin ensimmäisenä pitäisi räjäyttää kahtia. Itäiseen ja läntiseen puoliskoon.

OK, myönnetään, että vihreillä oli jonkinmoinen pointti, kun silloinen puheenjohtaja Tarja Cronberg jäi Pohjois-Karjalasta valitsematta liki 8 000 äänen ja melkein kymmenen prosentin saaliilla vuonna 2007. Mutta oikeuttaako se silti panemaan koko Itä-Suomen sekaisin parin lisäpaikan vuoksi? Paikkojen, joita nyt käyttöön otettava vaalipiirisysteemi on ainakin matemaattisesti vihreille lupaamassa.

Varsinkin kun vihreitten ajama vaaliuudistus uhkaa pian jäädä tämän vaalikauden uudistuksista näkyvimmäksi, jos vielä sotekin saadaan upotettua perustuslailliseen miinaan.

Takaisin perusongelmaan. Kansalaisen ääni on siis muuttunut vuosien saatossa kevyemmäksi. Oma kansanedustaja, jolle hädän tullen kilauttaa, on yhä vaikeammin tavoitettavissa.

Mutta tähänkin on ratkaisu.

Jos ei nyt ihan kolminkertaisteta, niin mitä jos ainakin tuplattaisiin kansanedustajien määrä? Neljään sataan? Tai edes samaan kuin Ruotsissa, 350:een? Turhaan ne siellä aina isottelevat.

Ja nyt on ihan turha tulla väittämään, ettei eduskuntataloon mahdu semmoista porukkaa edes remontin jälkeen.

Mahtuihan sinne taannoin 200 avustajaakin ihan tuosta vaan.

Jari Korkki
Kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja