1. yle.fi
  2. Uutiset

Kymenlaakson vähän koulutetut miehet rapakunnossa – Liikunnanohjaaja: "Jos ihmisellä ei synny tarvetta muutokseen, niin tehtävä on mahdoton"

Kymenlaakso sijoittuu maakuntien häntäpäähän useilla vapaa-ajan liikunnan aktiivisuutta kuvastavilla mittareilla verrattuna. Asiantuntijan mukaan tavat, asenne ja liikkumisen kulttuuri selittävät etupäässä kymenlaaksolaisten vähäistä vapaa-ajan liikunta-aktiivisuutta. Erityisen passiivisia ovat keskiasteen koulutuksen saaneet miehet.

urheilu
Mittanauha vatsan ympärillä
Jessica Edén / Yle

Kirsi Kiiskinen tietää, miksi vapaa-ajalla liikkuminen ei kiinnosta suurta osaa kymenlaaksolaisista. Hänen mukaansa syyt ovat ennen kaikkea asenteissa, tavoissa ja liikkumisen kulttuurissa. Noin kolmannes maakunnan aikuisväestöön kuuluvista ei liiku vapaa-ajallaan.

– Nämä ovat monien vuosikymmenten aikana tulleita tapoja, joita kymmenien vuosien aikana yritetään muuttaa takaisin sinne aktiiviseen suuntaan, sanoo Kiiskinen, joka työskentelee terveysliikunnan kehittäjänä Kymenlaakson Liikunta ry:ssä.

Kymenlaaksolaisten vapaa-ajan liikkumattomuus on tilastollinen fakta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n mukaan esimerkiksi Kouvolassa liikutaan kolmanneksi vähiten Suomen suurista kaupungeista. Edellä ovat vain Pori ja Hämeenlinna.

– Ei tämä mikään takapajula sentään ole. Sanoisin, että aika samalla viivalla kymenlaaksolaiset ja kouvolalaiset ovat muuhun Suomeen verrattuna, sanoo Kiiskinen.

Erot eivät välttämättä ole mittavia. Erityisen Kymenlaaksosta kuitenkin tekevät keskiasteen koulutuksen suorittaneet miehet. Kymenlaakson terveysliikuntastrategian tietojen mukaan n. 40 prosenttia keskiasteen suorittaneista kymenlaaksolaismiehistä ei liiku lainkaan vapaa-ajallaan. Muualla Suomessa vastavaa osuus on reilut 30 prosenttia.

– Veikkaan, että taustalla on se, että maakunta on tehdasvaltainen. Aikaisemmin on ollut paljon paperiteollisuutta ja teollisuutta, joissa on ollut matalasti koulutettua miesväkeä töissä. Se ehkä heijastuu liikkumattomuuteen, sanoo Kiiskinen.

Arjen aktiivisuutta olisi hyvä lisätä

Työssään Kirsi Kiiskinen kohtaa tilanteita, joissa liikkumattomuuden taustalla olevat asenteet pulpahtelevat pintaan. Eräänä marraskuisena päivänä hän kohtasi työpaikkansa aulassa keski-ikäisen miehen. Meneillään oli Porraspäivä-kampanja.

– Hän painoi hissin nappulaa. Sanoin, että meillä on porraskampanja, että ei muuta kuin portaisiin vain.

Kiiskisen hyväntuulisesti esittämä kehotus kaikui kuuroille korville, sillä mieshenkilö ilmoitti juuri käyneensä syömässä vatsansa täyteen. Miehen mukaan ei olisi ollut terveydelle hyväksi lähteä rehkimään portaisiin.

– Vastasin, että ehkä se ei ole ihan niin. Toki on tärkeää, että syö vatsansa täyteen että jaksaa. Se ei ole kuitenkaan terveydellle haitallista, että valitsee portaat.

Ihmisten tulisikin huomata, että liikkuminen on niitä arjen valintoja, joita tehdään päivän aikana.

– Parempaan suuntaan ollaan menossa. Jos vartailen 5–7 vuotta taaksepäin, niin silloin näistä asioista puhuttiin huomattavasti vähemmän. Nyt on esimerkiksi nostettu hyvin paljon istumisen haittavaikutuksia esiin, sanoo Kiiskinen.

Kymenlaaksolla yhteinen liikuntastrategia

Kymenlaakson kunnat ovat muodostaneet yhteisen terveysliikuntastrategian vuosille 2014–2020. Sen puitteissa laaja-alainen asiantuntijaryhmä etsii ratkaisuja maakunnan liikkumattomuuden ongelmakohtiin. Julkisen sektorin piikkiin kymenlaaksolaisten liikkumattomuutta onkin vaikea laittaa, arvioi työterveyslääkäri.

– Kouvolan kaupunki on satsannut hyvin paljon liikunta-aktiivisuuden lisäämiseen. Siitä ei voi löytää mitään moittimista, sanoo ylilääkäri Maija Melto-Gurung.

Ongelmana on enemmän se, että liikunnan tukitoimet eivät välttämättä kohtaa vähän liikkuvia oikealla tavalla. Sen näkee työssään Kouvolan kaupungin erityisliikunnanohjaaja Johanna Partanen.

– Ihmisiä pitää motivoida ja tarjota matalan kynnyksen liikuntaa. Jos ei ole useisiin vuosiin liikkunut, niin se ei välttämättä ole aluksi lainkaan mukavaa.

Lopulta liikunnassa on kuitenkin kyse ihmisten omasta tahdosta. Liikunta pitäisi kokea tarpeelliseksi osaksi elämää.

– Jos ihmisellä ei synny tarvetta muutokseen, niin sitten tehtävä on mahdoton, sanoo Partanen.

Lue seuraavaksi