Työntekijän loman kaipuu on ymmärrettävää, jopa suotavaa

Odottavatko työikäiset vain lomiaan? Saako vapaista hihkua ääneen? Ammattiliitossa ajatellaan, että mitä stressaavampi työtilanne, sitä suotavampaa loman ajattelu on.

ilmiöt
Rentoilua.
Miia Roivainen / Yle

Palvelualan ammattiliitto PAMin työympäristöasiantuntija Seija Virta toteaa loman kuuluvan osaksi työntekijän ajattelua: mitä stressaavampi työtilanne, sitä suotavampaa lomalle pääsemisen ajattelu on.

– Palveluammateissa työtahti on usein kova, ja siihen ei aina voi itse vaikuttaa. Palvelua kun ei voi tehdä etu- tai jälkikäteen, vaan silloin kun asiakkaat saapuvat, Virta toteaa.

Sen lisäksi, että palveluammatissa on ruuhkahuippuja, on työ itsessäänkin hektistä. Lomapäivien odottelu työssä on Virran mielestä aivan ymmärrettävää.

– Hektisyydenkin lisäksi työ on fyysisesti raskasta. Sitä ei usein ymmärretä, että työergonomiakin on osaltaan lisäämässä työn raskautta.

Virta peräänkuuluttaa työehtosopimuksesta kiinnipitämisestä, mikäli työpäivää vaaditaan pidemmäksi tai vapaapäivänä kutsutaan töihin.

– Työehtosopimuksen mukaan tällaisista vaateista voi kieltäytyä, Virta muistuttaa.

Töissä toinen perhe, lomapuheet menevät siinä missä muukin juttelu

Tarjoilija Taru Kemppainen ja palvelupäällikkö Teemu Yli-Pelkola kajaanilaisravintola Sulosta sanovat kuin yhdestä suusta, että lomasuunnitelmat ja -kuulumiset kuuluvat osaksi työyhteisön keskusteluja.

– Lomalle on mukava lähteä, mutta kyllä sitä aina odottaa, että pääsee takaisin sorvin ääreen, sanoo Kemppainen.

Lomalta palatessa pidetään aina pieni palaveri, jossa kerrotaan missä on käynyt, mitä tehnyt ja nähnyt. Oikeastaan puhutaan ihan kaikki.

Teemu Yli-Pelkola

Yli-Pelkola komppaa työkaveriaan. Molempien mukaan heidän työyhteisössä on hyvän ilmapiirin vuoksi luontevaa keskustella asiasta kuin asiasta. Kumpikaan ei näe lomista ääneen puhumista negatiivisena asiana, vaan päinvastoin – asioiden jakamista suositellaan.

– Lomalta palatessa pidetään aina pieni palaveri, jossa kerrotaan missä on käynyt, mitä tehnyt ja nähnyt. Oikeastaan puhutaan ihan kaikki, Yli-Pelkola sanoo.

Kemppaisen mukaan heidän työyhteisönsä on kuin toinen perhe, jonka seurasta saa nauttia työpaikalla. Yli-Pelkola kehuu työyhteisöään avoimeksi ja keskustelevaksi.

– Välistä työkaverit tietävät asiani paremmin kuin minä itse, Yli-Pelkola veistelee.

Toisen auttaminen ei ole itseltä pois

– Olen sanonut työkavereilleni, että aina voi soittaa, jos tulee jotain ongelmaa tai mitä vain mielen päälle, sanoo palvelupäällikkö Teemu Yli-Pelkola.

Hän kertoo auttavansa mielellään ongelmatilanteissa – vaikka sitten kotoa käsin. Kaupungilla käydessään hän tulee käymään työpaikalla, vaikkei työvuoroa olisikaan.

Tuntuu, ettei se itseltä ole pois jos vähän auttaa, vaikkei töissä olisikaan.

Teemu Yli-Pelkola

– Tuntuu, ettei se itseltä ole pois jos vähän auttaa, vaikkei töissä olisikaan. Tämä työ on vähän semmoinen elämäntapa. Tiedä sitten, että miten sitä osaisi elää ilman tätä.

Tarjoilija Taru Kemppainen on samalla linjalla palveluesimiehensä kanssa. Omassa elämässään Kemppaisen vapaa-ajan ja työn välimaasto on häilyvä.

– Kyllä sitä vapaapäivänäkin tulee vastattua esimiehen puheluihin, jos se töihin pyytää. Ja juuri eilen yksi työkaveri kävi illalla kylässä, eli kyllä näitä työasioita kotiinkin asti viedään.