Ikuinen kiista puhelimesta – keksikö Bell vain muiden keksinnöt?

Yhdellä ei ollut rahaa ja toinen kuoli kesken keksimisen. Alexander Graham Bell saattoi jäädä historiaan keksimällä puhelimen, mutta myös valehtelusta ja varastelusta. Bellin patentoima puhelin ei edes toiminut.

tekniikka
Siemens & Halsken vihellyspuhelin vuodelta 1878
Suomesta löytyy Bellin puhelinta muistuttava Siemens & Halsken vihellyspuhelin vuodelta 1878. Bell ei ollut hakenut puhelimelleen patenttia Euroopassa, joten Siemens saattoi käyttää sitä hyväksi oman ensimmäisen puhelimensa kehittelyssä.Elisan puhelinmuseo

Maaliskuun 7. päivä vuonna 1876 myönnettiin skottilaiselle Alexander Graham Bellille telefoonin patentti. Tosin ensimmäinen, joka alkoi nimittää keksimäänsä puhelulaitetta telefooniksi, oli saksalainen Johann Philipp Reis. "Hevonen ei syö kurkkusalattia", olivat ensimmäiset sanat, jotka Reis lausui aparaattiinsa vuonna 1861.

Keksijöitä riitti Atlantin molemmin puolin jo ennen tätä. Ainakin Charles Grafton Page, Innocenzo Manzetti ja Charles Bourseul työstivät vuosisadan puolivälissä ihmisääntä sähköisesti kuuluviin saavaa laitetta. Mitään ei syntynyt vuosissa, vaan vuosikymmenissä.

Ilmoitus suuresta keksinnöstä ja kuolema

New Yorkissa asunut italialainen teatteriteknikko Antonio Meucci esitteli kuitenkin jo 1860 kaukopuhelaitteen, jolla hän kommunikoi kotonaan makuuhuoneessa maanneen reumasairaan vaimonsa kanssa. Meucci kehitteli laitettaan ja oli 1871 vihdoin valmis hakemaan patenttia. Rahaa ei kuitenkaan ollut. Anomus raukesi 1873.

Kurkkusalaattia syömättömän hevosen 1861 lausunut Johann Philipp Reis kehitteli useita versioita telefooniksi nimeämästään laitteesta ja myi niitä maailmalle tieteellisiin tarkoituksiin. Jo ensimmäisen prototyypin kantama oli sata metriä.

Vuonna 1874 Reis ilmoitti, että häneltä on tulossa maailmanlaajuisesti erittäin merkittävä keksintö. Sitten hän kuoli.

Bell ja kadotetut paperit

Antonio Meuccille kävi myös kurjasti. Kukaan ei auttanut häntä patentin rahoittamisessa. Bell työskenteli Meuccin vanhoissa työtiloissa ja sai 1873 käsiinsä Meuccin puhelulaitteen piirrokset. Kun Meucci vuotta myöhemmin pyysi asiakirjoja takaisin, Bell väitti hukanneensa ne.

Bellillä oli hallussaan myös Johann Philipp Reisin telefoonin prototyyppi. Vuonna 1875 Bell palkkasi assistentikseen Thomas A. Watsonin. Toimeksiantona oli, että Watson suunnittelee Reisin mallin pohjalta Bellille oman laitteen.

Kilpajuoksu patenttitoimistoon ja kunnianpalautus

Bell toimitti patenttihakemuksen toimistoon 14. helmikuuta 1876. Myös opettaja Elisha Gray yritti jättää patenttihakemuksen telefoonista. Hän myöhästyi kaksi tuntia.

Grayn anomus oli tarkan yksityiskohtainen ja monisivuinen, Bellin anomus oli jättöhetkellä vielä täysin keskeneräinen. Syntyi pitkä riita, joka lopulta ratkaistiin Bellin eduksi, koska hän ehti ensin. Patenttitoimiston vilpittömyyttä epäiltiin.

Watsonin Bellille kehittämä laite ei ollut lähelläkään toimintakuntoa keväällä 1876. Watson tutustui tarkasti Elisha Grayn patenttihakemukseen ja teki tarvittavia parannuksia. Bellin laite oli käyttökunnossa vasta 1881.

Yhdysvalloissa viranomaiset yrittivät jo 1887 riistää Belliltä patenttia Antonio Meuccin hyväksi. Yritykset eivät onnistuneet ja Meucci kuoli rahattomana 1889.

Yhdysvaltain kongressin edustajainhuone palautti vuonna 2002 Meuccin kunnian tunnustamalla hänen ansionsa puhelimen keksijänä.