Tuliko kestävyysvajeesta aikamme stiiknafuulia?

Kestävyysvajeesta on tullut julkisen keskustelun mahtikäsite. Sillä perustellaan erilaisia sosiaalisia uudistuksia ja leikkauksia. Kestävyysvajearviot vaihtelevat kuitenkin paljon, silti niiden ennusteita tehdään vuosikymmenien päähän. Tutkijan mukaan kestävyysvajeesta on tullut aikamme stiiknafuulia eli sanahelinää.

politiikka
Kolikoita pinottune.
Seppo Sarkkinen / Yle

Viime vuoden eläkeuudistus perusteltiin tulevaisuudessa uhkaavalla julkisen talouden kestävyysvajeella. Keväällä kestävyysvaje kaatoi perhepaketin. Se olisi jakanut lastenhoitoa isille ja tukenut naisten työmarkkina-asemaa. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon sote-uudistusta vaaditaan kestävyysvajeen hillitsemiseksi. Kestävyysvajeen arvellaan nousevan yhdeksi kevään eduskuntavaaliteemaksi.

Suomen virallinen kestävyysvaje on neljä prosenttia bruttokansantuotteesta. Pitkän aikavälin laskelma ulottuu aina vuoteen 2060 saakka.

Valtiovarainministeriön kestävyysvaje on toteutettu EU-komission laskukaavalla ja se on vaihdellut viime vuosina kolmesta viiteen prosenttia.

– Kun arvioidaan, että Suomen bruttokansantuote on noin kaksi sataa miljardia, kestävyysvaje on siitä neljä prosenttia eli noin kahdeksan miljardia, sanoo finanssineuvos Mikko Spolander valtiovarainministeriöstä.

– Kestävyysvaje yhtenä numerona ilmaistuna, on se sitten neljä tai kolme tai kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta, tarkoittaa sitä, että jos mitään ei julkisessa taloudessa muuteta, ennemmin tai myöhemmin julkisen talouden velka alkaa kasvaa kiihtyvällä vauhdilla. Ja julkisen talouden tulot eivät siten riitä kaikkiin nykylainsäädännön takaamiin palveluihin. Prosentin muutos kestävyysvajeessa ei muuta tätä tulevaisuudenkuvaa, jatkaa Spolander.

Johtaja Seija Ilmakunnas Palkansaajien tutkimuslaitoksesta ihmettelee kuitenkin ministeriön laskelmien suurta vaihtelua.

– Kieltämättä kestävyysvajeen vaihtelu vuosittain tuntuu aika suurelta siihen nähden, että näissä kestävyysvajearvioissa puhutaan hyvin pitkän aikavälin arvioista ja niiden ei mielellään pitäisi olla kovin herkkiä lähtökohtatilanteiden muutoksille, arvioi Ilmakunnas.

Arviot vajeesta vaihtelevat

Eri tutkimuslaitoksetkin saavat kestävyysvajeelle erilaisia lukuja. OECD:n kestävyysennuste Suomelle on synkin, seitsemän prosenttia bruttokansantuotteesta. Palkansaajien tutkimuslaitoksen luku on sama neljä kuten valtiovarainministeriöllä.

Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa tästä on tullut lyömäase, jota vastaan ei voida väittää, kun kukaan ei oikein tiedä, mitä se tarkoittaa.

Olli Kangas

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan ennuste on matalampi, syksyllä vielä kolme prosenttia, mutta eläkeuudistus laski sitä prosenttiyksikön. Eläkeuudistuksen arvioidaan laskevan muidenkin ennustelaitosten kestävyysvajearvioita tuleviin ennusteisiin.

Tutkimusneuvonantaja Tarmo Valkonen Etlasta painottaa kuitenkin, että laskusta huolimatta kestävyysvaje on silti olemassa.

– Olemme pitkään tehneet näitä todennäköisyyspohjaisia arvioita kestävyysvajeelle. Emme mielellämme edes sano yhtä tiettyä lukua siitä, vaan puhumme vaihteluväleistä. Viesti on se, että siihen liittyy suhteellisen suuri epävarmuus, mutta tiedämme silti, että kestävyysvaje on olemassa, selventää Valkonen.

Professori Matti Tuomala Tampereen yliopistosta puolestaan ei pidä eri kestävyysvajelaskelmia kovin luotettavina.

– Ei ole tarkkaa yksimielisyyttä siitä, mitä käsite kestävyysvaje sisältää. Vaikka olisi yksimielisyyskin siitä, siinä on monta tekijää, jotka pitää käytännössä arvata. Jos rehellisiä ollaan, pitkän aikavälin laskelmat kestävyysvajeesta ovat enemmän tai vähemmän puhtaita arvauksia, kritisoi Tuomala.

Kestävyysvaje tuli keskusteluun kymmenisen vuotta sitten. Poliitikot ja muut julkiset keskustelijat vetoavat siihen yhä useammin.

Vajeessa ei mukana julkista varallisuutta

Jos rehellisiä ollaan, pitkän aikavälin laskelmat kestävyysvajeesta ovat enemmän tai vähemmän puhtaita arvauksia.

Matti Tuomala

Kestävyysvajelaskelmat eivät ota huomioon julkista varallisuutta, esimerkiksi työeläkerahastoja, jotka Suomessa ovat mittavat. Kestävyysvaje painottaa myös professori Matti Tuomalan mukaan vain julkisen talouden menoja ja kustannuksia, mutta ei niiden hyödyllisyyttä, mitä pitäisi korostaa arvioissa.

– Jos julkinen sektori investoi koulutukseen tai tutkimukseen, niin tyypillistä tutkimuslaitosten vajearvioissa on se, ettei nähdä, että julkisilla menoilla investointeihin olisi myönteisiä vaikutuksia, vaikka niillä on pitkäaikainen vaikutus tulevaisuuteen. Tosin sitä on vaikeaa arvioida, jatkaa Tuomala.

– Käytännössähän kestävyysvajeeseen on vedottu lähinnä poliittisista syistä, jos on saatu näyttämään pitkän aikavälin julkinen talous hyvin epätasapainoselta, sen varjolla on yritetty ajaa tiettyjä reformeja, sanoo professori Matti Tuomala.

Kelan tutkimusprofessori, nykyisin Uppsalan yliopiston valtio-opin professorina toimiva Olli Kangas arvioi, että kestävyysvajeesta on tullut mahtisana, johon vedotaan mutta jota ei oikein kukaan ymmärrä.

– Tämä kestävyysvaje on jonkinlainen stiiknafuulia, jolla lyödään viisautta kansan päähän. Se on peräisin Teuvo Pakkalan novellista Lapset. Mahtisana, josta kukaan ei tiedä, mikä se on, mutta se kuulostaa hienolta eikä sitä vastaan uskalla kukaan väittää. Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa tästä on tullut lyömäase, jota voidaan käyttää ja jota vastaan ei voida väittää, kun kukaan ei oikein tiedä, mitä se tarkoittaa, sanoo Kangas.