Miksi toinen on vilukissa ja toinen kuumakalle? – Asiantuntija vastaa

Miksi toinen sietää kylmää paremmin kuin toinen? Miksi toinen lomailija haluaa lähteä pitkälle hiihtoretkelle tunturiin kirpeässä pakkasessa, kun toisen mielestä ilma on liian kylmä? Asiantuntija vastaa, miksi toinen palelee enemmän kuin toinen ja voiko vilukissa karaista itsensä kestämään kylmää paremmin.

Kotimaa
Poika puhaltaa jäätyneeseen ikkunaan.
Attila Balazs / EPA

Ratkaisevasti palelemiseen vaikuttaa se, että vaatteita on liian vähän tai että ulkona ei liiku, vaan seisoo tumput suorassa tai jopa ilman niitä tumppuja.

Kylmyyden tunteeseen vaikuttavat lisäksi ikä, sukupuoli, ruumiinrakenne, terveys, verenkierto ja jopa temperamentti, mutta toisaalta kylmään voi totuttautua.

Eli jos lomailijoista toinen on karaissut itsensä kestämään paremmin kylmää, hän ei koe kylmää stressaavana, kun taas toiselle kylmän tunne voi olla hyvinkin epämiellyttävä stressitekijä.

1. Iso lihaskimppu pysyy lämpimänä pidempään kuin pieni ihminen

Hyvät lihakset ja hyvä kunto auttavat lämmöntuotannossa. Kun lihaksia käytetään eli liikutaan, fyysinen aktiivisuus tuottaa lämpöä.

Suurin osa lihasten kuluttamasta energiasta muuttuu lämmöksi.

– Perusaineenvaihdunnalla aikuinen tuottaa noin 100 wattia lämpöä. Liikunnalla voi lisätä lämmöntuotantoa noin 1 300 wattiin eli jopa kymmenkertaistaa sitä, jos kunto on hyvä. Jos kunto on huono, niin näin paljon ei voi nostaa lämmöntuotantoa, kertoo tutkimusprofessori Hannu Rintamäki Työterveyslaitoksesta.

Pieni yksilö on suuremmassa vaarassa kylmässä kuin iso yksilö

Myös koko vaikuttaa lämmöntuotantoon.

– Mitä isokokoisempi ulkoilija on, sen paremmalta hänestä tuntuu olla kylmässä. Tämä taas on fysiikan laki: lämpö tuotetaan massalla eli ennen kaikkea lihasmassalla, kun taas lämpöä hukataan pinta-alalla. Mitä isompi ihminen, sitä edullisempi tämä suhde on. Pieni yksilö on suuremmassa vaarassa kylmässä kuin iso yksilö.

Lihaksia voi lämmitellä ennen pitkää hiihtolenkkiä kylmään tunturiin. Jo sisällä voi ruveta hääräämään ja liikuttelemaan itseään, jotta lihakset alkaisivat tuottaa lämpöä jo ennen kylmään menoa.

Nopea jäähtyminen aiheuttaa voimakkaamman tuntemuksen kuin hidas jäähtyminen. Jos ulos menee nopeasti, ja kun lämmin iho alkaa jäähtyä nopeasti, se tuntuu pahalta. Ulos voi siis hivuttautua pikku hiljaa, vaikkapa porstuassa vilvoittelun kautta.

Mies hiihtämässä järvenjäällä.
Arja Lento / Yle

Jos hiihtäjällä ikää on jo enemmän, vaatetta kannattaa pukea entistäkin enemmän: vanhemmat ihmiset palelevat usein herkemmin, koska heidän lihaksensa eivät ole enää niin hyvässä kunnossa.

– Vanhuus tekee sen, että lihasmassa vähenee ja silloin kyky tuottaa lämpöä pienenee.

2. Sopivasti lihava kestää kylmyyttä paremmin kuin langanlaiha

Vaikka paljon urheileva lihaskimppu hyötyy lihasten tuottamasta lämmöstä, hänellä saattaa olla taas vähemmän ihonalaista rasvakudosta, joka toimii ihmisellä lämmöneristäjänä eli rasva estää lämpöä karkaamasta kehosta.

– Rasvakerroksensa minimiin kuluttaneilta himoliikkujilta puuttuu ihonalainen rasvakerros, jolla on lämpöä eristävä vaikutus.

Selluliitissa on sidekudosta, eikä se eristä lämpöä niin hyvin kuin rasva

Naisilla ihonalaista rasvakerrosta on luonnostaan enemmän kuin miehillä ja se on jakautunut tasaisemmin ympäri kehoa. Naisilla rasvaa kertyy estrogeenin ansioista kuitenkin eniten reisiin, takapuoleen ja rintoihin.

Toisaalta jos selluliittia on kertynyt kovasti reisiin ja peppuun, nämä ruumiinosat saattavat tuntua kylmemmiltä, koska selluliitissa on lämpöä eristävän rasvakerroksen lisäksi sidekudosta, joka ei eristä yhtä hyvin lämpöä. Tämän takia naisten kannattaa pitää villapöksyt jalassaan pakkasilla ja välttää liian kireitä vaatteita, jotka eivät eristä lämpöä niin hyvin.

Rasvakerroksen tulisi siis olla jakautunut tasaisesti eikä keskittyä esimerkiksi pelkästään vatsaan.

– Jos rasva on mahakumpuna kuten miehillä usein on, silloin rasva on kertynyt yhteen paikkaan. Ja kun rasva on kertynyt suolien ympärille, se ei juurikaan lämmitä.

Jos toinen on tasaisesti lihava ja toinen laiha, totta on, että lihavan rasvakudos eristää lämpöä. Vaikutus on kylmässä vedessä vielä suurempi kuin kylmässä ilmassa.

3. Kuumakallella saattaa olla enemmän ruskeaa rasvaa kuin vilukissalla

Ihmisessä on myös tavallisen valkoisen, lämpöä eristävän rasvan lisäksi ruskeaa rasvaa, joka taas on erikoistunut lämmön tuottamiseen. Kylmyyttä hyvin sietävällä ihmisellä saattaa olla enemmän ruskeaa rasvaa.

Sitä kenellä on enemmän ruskeaa rasvaa, ei näe ulospäin

Rintamäki kertoo, että ruskea rasva tuottaa lämpöä jonkin verran. Lämmöntuotannon teho ei ole kuitenkaan läheskään niin korkea kuin liikunnalla.

Ruskea rasva on samaa, mitä vastasyntyneillä vauvoilla on lapaluiden ja munuaisten ympärillä muutaman ensimmäisen kuukauden aikana, koska lihaksisto ei ole vielä riittävän kehittynyt tuottaakseen lämpöä. Pieni vauva ei vielä liiku niin paljon, että saisi tuotettua lämpöä.

Ruskea rasvakudos näyttää ruskealta, koska siinä on niin paljon verisuonia ja rasva on soluissa jakautunut moniin pisaroihin.

Sitä, onko toisella ulkoilijalla enemmän ruskeaa rasvaa kuin toisella, ei voi päätellä mistään ulkoisista merkeistä.

4. Älä pysähdy ottamaan selfieitä tuuliseen tunturiin: näpit jäätyvät minuuteissa

Jos hiihtäjä tai laskija haluaa pysähtyä tunturin laelle ottamaan itsestään tai maisemasta kuvia ja haluaa postailla kuvia nettiin, kannattaa miettiä onko se järkevää, sillä sormet voivat paleltua muutamassa minuutissa.

Kaksi lasta istuu tunturissa lumikengät jalassa.
Niina Kalliainen / Yle

Tosin toisella sormet paleltuvat herkemmin kuin toisella: mitä pidemmät ja laihemmat sormet ovat, sen helpommin ne paleltuvat ja mitä lyhyemmät ja paksummat nakit ovat, sen paremmin ne pysyvät lämpiminä. Toisilla toimii synnynnäisesti myös ääreisverenkierto paremmin kuin toisilla.

– Valokuvien ottaminen on ennen kaikkea riski sormille itselleen: sormet paleltuvat helposti, mutta sormien kylmettyminen ei vaikuta koko kehon lämpötilaan kovin merkittävästi.

Kylmässä aivot antavat käskyn supistaa ääreisverenkiertoa eli käsien verenkiertoa. Käsien jäähtyminen ei ole suuri uhka koko kehon jäähtymiselle, vaan se on uhka käsille itselleen.

– Elimistö antaa raajojen jäähtyä eli sormien ja varpaiden hyvinvointi uhrataan, mutta kehon sisäosien ei anneta jäähtyä.

Eloonjäämisen kannalta on välttämätöntä, että lämpöä riittää sisäelimille kuten sydämelle ja aivoille.

Jos ihmisen sisälämpötila laskisi niin paljon, että ihminen jäähtyy hypotermiaan, silloin toimintakyky menetettäisiin kokonaan.

Sormiviimaindeksi kertoo, että sormien paleltuminen on minuuttipelilä

Vaikka elimistö olisi valmis luopumaan sormien lämmöstä sydämen kustannuksella, hiihtäjän ei kannata uhrata sormiaan: jos sääolosuhteet yhtäkkiä muuttuvat ja tuuli tuivertaa vaikkapa ladun näkymättömiin ja retkeilijä eksyy, sormia saatetaan tarvita hätänumeroon soittamiseen tai tulen tekemiseen.

Tuuli lisää pakkasen purevuutta. Jos tunturin laella on vaikkapa kymmenen astetta pakkasta ja tuuli käy kymmenen metrin sekuntivauhdilla, montaa minuttia sormia ei voi pitää paljaina. Ilmatieteen laitoksesta voi tarkistaa pakkasen purevuuden. Asiantuntijalla on käytössään lisäksi sormille oma viimaindikaattori.

– Sormiviimaindeksi kertoo, että jos on 10 astetta pakkasta ja tuulta on 10 metriä sekunnissa, niin neljän minuutin kuluttua sormet ovat jäässä. Sormien paleltuminen on tuollaisissa olosuhteissa minuuttipeliä, Rintamäki tarkistaa taulukostaan.

Myös ikä vaikuttaa myös pintaverenkiertoon: mitä vanhempi hiihtäjä, sitä helpommin sormet ja varpaat kylmettyvät.

4. Pipo päähän pakkaselle

Jos hiihtäjä on muuten pukeutunut lämpimästi, mutta jättänyt pipon kotiin, pakkasessa voi jopa 80 % lämmönhukasta mennä pään kautta, jos hiihtoretki kestää pitkään.

Eli jos sormien palelluttaminen on riski lähinnä sormille itselleen, pää kylmänä tunturissa seikkailu vaikuttaa koko kehon jäähtymiseen ja on riski koko keholle.

Ihmisen säilyminen hengissä edellyttää aivojen pysymistä lämpiminä

Pään verenkierto ei supistu kylmässäkään lämmönhukan minimoimiseksi, sillä ihmisen säilyminen toimintakykyisenä ja hengissä edellyttää aivojen pysymistä lämpiminä.

Sisäelinten lämmittäminen tapahtuu automaattisesti lihastyön ja pintaverenkierron säätelyn avulla.

Pintalämpötilaan voi itse vaikuttaa esimerkiksi pukeutumalla lämpimästi, jolloin elimistö ei koe kylmän tunnetta eikä supista ääreisosien verenkiertoa.

5. Lämmin juoma taukopaikalla lämmittää lähinnä mieltä  

Jos hiihtäjä nauttii termospullolämmintä kahvia tai käy rinneravintolassa juomassa kaakaon – terästettynä tai ilman – ei sen lämmittävään vaikutukseen voi luottaa.

Jotta kuuma juoma lämmittäisi kehoa merkittävästi, juoman pitäisi olla paljon kuumempaa. Mutta silloin se olisi liian kuumaa juotavaksi.

– Kehon sisäosien lämpötila on 37–38 astetta. Jos lämmin juoma on noin 40–45 asteen lämpöistä, se ei juurikaan lisää kehon lämpöä eikä lämpimän juoman avulla voi varastoida lämpöä kehoon. Kahvinkeittimessä kahvi on noin 50 asteista ja se on jo liian kuumaa juotavaksi sellaisenaan, Rintamäki toteaa.

Kylmä juoma pissattaa enemmän kuin lämmin juoma

Sopivan lämmintä juomaa liikkujalle kuitenkin suositellaan, koska juomisella ulkoilija pitää nestetasapainoa yllä.

Kylmä juoma saattaa tuntua epämiellyttävältä pakkasella ja lisäksi se lisää Rintamäen mukaan virtsan eritystä. Pissahätä pitkällä hiihtolenkillä tunturissa saattaakin olla ikävää.

6.Taskumattipaukku voi rentouttaa ja lisätä lämmön tunnetta

Joillakin hiihtäjillä on mukanaan termospullon sijaan taskumatti. Lämmittääkö alkoholi hiihtäjää pakkasella?

– Alkoholi lähinnä rentouttaa. Se lisää pintaverenkiertoa, joten alkoholin ensimmäinen vaikutus on lisääntynyt lämmön tunne.

Jos lomailija ulkoilee pitkään alkoholin nauttimisen jälkeen, vaikutus onkin kielteinen, koska alkoholin vaikutuksesta pintaverenkierto ja lämmönhukka ovat lisääntyneet. Alkoholin pitkäaikainen vaikutus on siis negatiivinen.

Lumen peitossa olevia rakennuksia.
Elina Jämsen / Yle

– Yhdellä paukulla tai saunakaljalla ei kuitenkaan ole erityistä merkitystä lämmön tuotannon suhteen puoleen eikä toiseen. Alkoholia en voi kuitenkaan suositella, koska alkoholin yliannostuksen vaara voi jollekin olla todellinen. Minun pieni paukkuni voi olla toisen kossukolpakko.

Viinasten naukkailun riski onkin siinä, että alkoholin vaikutuksen alaisena hiihtäjän tai laskijan arviointikyky voi heiketä ja lomailija voi lähteä liian pitkälle lenkille liian vähissä vaatteissa tai laskea vaikeammasta mäestä kuin taitojen puolesta olisi järkevää.

7. Pitkän illan jälkeen voi palella herkemmin kuin yleensä

Runsas alkoholinkäyttö ja erityisesti krapula laskee verensokeria, mikä heikentää lämmöntuotantoa.

Jos ilta venähti rinneravintolassa pitkäksi, seuraavana päivänä saattaa paleltaa enemmän kuin normaalisti. Monet sairaudet, väsymys ja krapula lisäävät siis kylmäherkkyyttä.

Krapula voi laskea kylmän sietokykyä jopa viisi astetta

Rintamäki kertoo, että huono terveydentila voi laskea kylmän sietokykyä jopa viisi astetta, vaikka ihmisellä ei siis olisi edes kuumetta.

Eli terveenä pikkupakkanen ei haittaa, sairaana pienempikin pakkanen voi tuntua inhottavalta.

8. Perheen pilttien temperamenttierot vaikuttavat myös kylmän kokemiseen

Mistä sitten johtuu se, että saman perheen lapsetkin kokevat kylmän eri tavalla? Miksi toinen saattaa alkaa valittaa kylmää siinä vaiheessa, kun toinen vielä pää hiestä märkänä haluaisi jatkaa lumessa peuhaamista?

Saman perheen pilttien temperamenttierotkin voiva selittää sitä kuinka kylmä tai kuuma lapsilla pakkasella on.

Jos toinen lapsista käy enemmän kierroksilla kuin toinen eli toinen lapsista tuntuu "hyörivän ja pyörivän" jatkuvasti, sekin lisää lämmöntuotantoa.

Jos jonkun jalka vipattaa jatkuvasti, se lisää lämmöntuotantoa

– Noin 15 prosenttia ihmisen peruslämmöntuotannosta selitetään sillä, että jollakin jalka vipattaa koko ajan ja toinen seisoo tumput suorina. Se selittää noin 10–15 % ihmisen aineenvaihdunnasta.

Myös jännittyneisyys lisää lämmöntuotantoa jonkin verran: lihakset tuottavat lämpöä jonkin verran enemmän, jos ne ovat jännittyneet kuin jos lihakset olisivat rentoutuneet.

Synnynnäisiä eroja kylmän kokemisessa voivat selittää hieman myös erot kilpirauhasen toiminnassa. Toisen kilpirauhanen voi tuottaa enemmän lämpöä perusaineenvaihdunnan kautta kuin toisen.

9. Älä stressaa kylmästä ilmasta  – kylmäkokemus on myös asennekysymys

Kylmän kokemiseen vaikuttaa myös asenne: vilukissa voi karaista itsensä avantouimariksi, jos haluaa.

Jos vilukissa käy hiihtolomalla joka päivä hiihtolenkin päätteeksi avannossa, jääkylmä vesi ei tunnu enää niin inhottavalta kuin viikon alussa, koska vilukissa sietää nyt paremmin kylmän kokemuksen. Kylmään sopeutuminen kestää viikosta kymmeneen päivään.

Uimari avannossa.
Elina Jämsen / Yle

Vilukissa ei tosin muutu toisenlaiseksi ihmiseksi, vaan hänen kylmäkokemuksensa muuttuu.

– Kylmään sopeutuminen muuttaa kylmäkokemusta. Eli kylmyydessä koetaan vähemmän stressiä, kun siihen ollaan sopeuduttu. Keho kyllä tuntee kylmyyden, mutta sitä ei koeta stressinä yhtä lailla.

Eli jos ihminen sopeutuu kylmään, hän ei enää stressaa siitä niin paljon.

– Tavallaan se on asennekysmys. Tärkein kylmään sopeutumisen muoto on itse asiassa sen kylmästressin tunteen pieneneminen, Rintamäki sanoo.

– Fysiologisten seikkojen lisäksi kylmäkokemus on käyttäytymis- ja asennekysymys. Kehon rakenteelle, verenkierron ja aineenvaihdunnan vilkkaudelle ihminen ei pysty kovin paljon tekemään, mutta asennetta ja sen myötä käyttäytymistä voi muuttaa, Rintamäki toteaa.