Vanhus ramppaa sairaalan ja kodin väliä kuin pyöröovessa – sairaalasta laitetaan kotiin liian huonokuntoisia potilaita

Huonokuntoinen vanhus kulkee parin päivän jaksoissa kodin ja sairaalan väliä – kuin pyöröovessa. Asiantuntijan mukaan hyvä suunnittelu lieventää kotiuttamisesta aiheutuvaa hätää.

Kotimaa
Hoitaja auttaa rollaattorilla liikkuvaa vanhusta.
Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

88-vuotias lappeenrantalainen nainen asuu kotonaan omaisten ja kotihoidon avustamana. Toisinaan hän tarvitsee hoitoa Etelä-Karjalan keskussairaalassa, usein oireita ovat yleinen huonokuntoisuus, sekavuus ja harhaisuus.

Kotihoidolle ei myöskään kotiuttamisesta oltu ilmoitettu!

omainen

88-vuotiaan toisella paikkakunnalla asuva poika kertoo sähköpostiviestissään surullisen esimerkin siitä, mitä vanhuksen kotiuttaminen huonoimmillaan on. Tapaus on tammikuun lopulta. Mies itse oli tuolloin työmatkalla ulkomailla.

Valitettavasti samankaltaisia vanhusten kotiutumistarinoita kuulee eri puolelta Suomea.

– Kotisairaanhoito päätti toimittaa äitini ambulanssilla keskussairaalaan. Päivystyksen käsityksen mukaan päivän aikana ilmeisesti tapahtui ihmeparantuminen, koska illalla pistivät taksiin ja kotiin ilman saattajaa! Kotihoidolle ei myöskään asiasta oltu ilmoitettu! Hädissään yksin kotona äiti oli ymmärtänyt sen verran, että oli painanut turvaranneketta ja saanut siten itsensä jälleen terveydenhuollon piiriin.

Joka osastolle kotiinlähdön ammattilainen

Valtiotieteiden tohtori Riikka Lämsä on tarkkaillut väitöskirjaansa varten potilaana olemista osastolla. Onko lappeenrantalaisvanhuksen tapaus hänen mielestään aivan poikkeuksellinen?

– Ei. Luulen, että se on todellisuutta, Riikka Lämsä sanoo.

Kotiuttamisen onnistuminen vaatii hyvää suunnittelua. Esimerkiksi erikseen nimetystä kotiutushoitajasta on selvästi ollut hyötyä.

– Tavallisesti yhden potilaan kotiuttamisen järjestelyihin kuluu vuodeosaston hoitajilta paljon aikaa. Sellaisilla osastoilla, joilla on erikseen nimetty kotiutushoitaja on kotiuttamiseen liittyvät tehtävät pystytty keskittämään yksiin käsiin. Kotiutushoitajalla on näppituntuma siitä, millaista apua kotiutettavalle voi kotiin järjestää.

Myös siinä tilanteessa, että koti ei olekaan oikea paikka sairaalasta lähtevälle potilaalle, kotiutushoitaja tuntee lähiseudun laitosten paikkatilanteen.

Kun vanhus ei kuulu kotiin eikä sairaalaan

Sairaalassa hoidetaan tauteja. Keskeinen ongelma kotiuttamisen kannalta on vaihe, jossa potilaantauti on parannettu mutta hän ei ole sellaisessa kunnossa, että pärjäisi kotona.

Kotona oloa saattavat estää pelot, yksinäisyys ja turvattomuus.

Riikka Lämsä

– Kun tauti on parannettu, kotona oloa saattavat estää pelot, yksinäisyys ja turvattomuus. Pian ilmenee hengenahdistusta tai muita fyysisiä oireita, joiden takia tarvitaan jälleen hoitoa sairaalassa.

Vaarana on kierre, joka tunnetaan pyöröovi-syndrooman nimellä. Vanhusta kuskataan lyhyissä jaksoissa sairaalan ja kodin väliä. Hän ei tunnu kuuluvan kumpaankaan.

Vaihtoehtoja kodin ja sairaalan väliin

Riikka Lämsä muistuttaa, että poliittista tahtoa sairaalan ja kodin välimaastoon sijoittuvan hoitomuodon kehittämiseen ei nyt löydy. Silti hän kertoo pohtineensa vaihtoehtoja.

– Olen miettinyt pitäisikö olla jokin sosiaalinen hoitopaikka, joka voisi auttaa tällaisessa tilanteessa. Tai sitten joissain kaupungeissahan on kokeiltu perhehoitoa, jolloin vanhus asuu perhehoitajan kotona mutta ei sekään tietysti ongelmatonta ole.

– Se, mitä olen kuntouttaviin osastoihin tutustunut, ne ovat kyllä todella sairaalamaisia. Jos halutaan estää potilaiden laitostumista, kuntouttavista osastoista pitäisi tehdä aidosti kodinomaisempia.

Millä kriteereillä kotiin?

Kotiuttamisen kriteereitä pitäisi valtiotieteiden tohtori Riikka Lämsän mukaan olla laajalti. Kotiuttamista on mietittävä monesta eri näkökulmasta eikä niin, että päätös tehdään yksinomaan lääketieteellisin tai hallinnollisin perustein.

– Kotiuttamisen rutiineja on muutettava niin, että avainsana olisi potilaslähtöisyys.

Riikka Lämsä muistuttaa vielä, että kotiinlähdön koittaessa potilaat eivät ole tasa-arvoisessa asemassa.

– Ne vanhukset, joiden omaiset vaativat ovat paremmassa asemassa kuin potilaat, joiden omaiset eivät osallistu hoidon järjestelyihin, tai joilla ei ole omaisia.