Muotokuvaaja etsii juuri oikeaa valoa ja ilmettä

Lemmikkimuotokuvaajan kuvauskeikan kiperin hetki voi olla se, miten houkutella suurikokoinen hevonen näyttävässä kulmassa oikeaan valoon. Palkitun porilaiskuvaajan Johanna Sjövallin mukaan ammattikuvaajan erottaa harrastajasta juuri valonkäyttö.

Kotimaa
Valkoinen hevonen.
Porilaisen Johanna Sjövallin Tundran vaeltaja -lemmikkikuva menestyi muotokuvakilpailussa.Johanna Sjövall

Porilaiselle Johanna Sjövallille valo on hyvin tärkeä elementti kuvan rakentamisessa.

– Ammattikuvaajalla kaikki lähtee valosta. Osaava valonkäyttö nostaa peruskuvan uudelle tasolle, Sjövall kertoo.

Hän osaa taidokkaiden muotokuvien tekemisen. Siitä on viimeisin todiste viime viikonloppulta, jolloin hän nappasi hopeaa Suomen ammattivalokuvaajat -yhdistyksen Vuoden muotokuvaaja -kisassa.

Hänen lapsi- ja lemmikkikuvansa raati nosti ykköseksi. Kisaan osallistuneella muotokuvallaan hän sai hopeaa. Porilaiskuvaajan viiden kuvan kokonaisuus nousi kisassa hopeasijalle.

Onnistuminen vaatii suunnittelua

Johanna Sjövallin muotokuvissa on usein satumainen tunnelma. Se vaatii hyvää ennakkosuunnittelua ja valonhallintaa tilanteessa, jossa kohteen mielenliikkeet aiheuttavat lisäkierrettä. Porilaiskuvaaja sai menestystä juuri lapsi- ja lemmikkikuvistaan, joissa kohteen vangitsemisessa on usein samantyyliset vaikeudet.

– Lapset ja lemmikit pitää saada oikeaan valoon ja löytää kasvoille oikeaa ilmettä, naurahtaa Sjövall.

– Ihmisen tai eläimen pitää olla tunnistettava. En pidä amerikkalaistyylisestä käsittelytavasta, jossa tehdään suuriakin muutoksia.

Muotokuvaaja Johanna Sjövall

Homma ei onnistu ihan sormia napsauttamalla. Voitokkaan lemmikkikuvan päähenkilönä oli nyt hevonen, jonka ohjaamisessa kuvaajan ei kannata ruveta turhaan leikittelemään.

– Teimme kuvaa niin, että hevosen omistaja käveli vapaana kulkevan hevosen edellä. Hevonen seurasi häntä luvialaisen ulkotarhan poikki. Näin sain hevosen haluamaani valoon.

Tundran vaeltaja –kuvassa kaunis vaalea hevonen kävelee rauhallisena. Alkuperäisessä kuvassa on ollut kuusiaita. Sen Sjövall on muokannut pois, mutta maastoon ja taivaaseen hän ei ole isommin kajonnut. Lopputulos näyttää silti satukirjan kuvitukselta.

Ei liikaa käsittelyä

Vaikka muotokuvia saa käsitellä, ei sitä tehdä koskaan siten, että kuvattavan persoonalliset piirteet muuttuisivat.

– Ihmisen tai eläimen pitää olla tunnistettava. En pidä amerikkalaistyylisestä käsittelytavasta, jossa tehdään suuriakin muutoksia. Kuvan sävyjä voi muuttaa, mutta ihmisen käsittely ei saa mennä liiallisuuksiin, rajaa Johanna Sjövall.

Muotokuvat ovat vuosien varrella muuttuneet paljon. Nykyään niissä käytetään uudenlaisia ideoita ja kuvaajalle annetaan melko vapaat kädet.

– On kuitenkin muotokuvia, joissa perinnekin ratkaisee. Hää- tai valmistujaiskuvissa on yleensä elementtejä, jotka halutaan ottaa edelleen mukaan.