"Minä en tarvitse tällaisia facebookeja", sanoi poliitikko – ja liittyi Facebookiin

Nuorempien esimerkki on saanut konkaripoliitikot muuttamaan mieltään sosiaalisen median suhteen. Juuri nyt virta vie Twitteriin.

Kotimaa
Facebook peukku ylös- ja alaspäin.
Yle

On vuosi 2010. Keskustan konkaripoliitikko Seppo Kääriäinen on saanut vastailla hänelle aivan uudentyyppisiin uteluihin toimittajilta. Joku on tekaissut Kääriäisestä valeprofiilin Facebookiin ja häneltä kysellään, mitä hän aikoo tehdä.

Ja että aikooko hän itse liittyä Facebookiin?

– On vain yksi Seppo Kääriäinen, tällainen kuin minä olen ja minä en tarvitse tällaisia facebookeja, hän vastasi Yle Savon haastattelussa.

Ja nyt Kääriäinen on liittynyt Facebookiin ja eduskuntavaalien alla myös Twitteriin, monen muun konkaripoliitikon tavoin.

– Harkitsin Facebookia uudelleen, kun kävin keskustelua poikani kanssa. Hän sanoi, että älä suhtaudu noin periaatteellisesti, ota löysin rantein, hän hymähtää nyt, viisi vuotta vale-Kääriäisen jälkeen.

Twitteriä hän puolestaan kuvaa "uudeksi, mutta helposti opittavaksi ympäristöksi". Eniten näkyvyyttä entinen puolustusministeri on saanut kannanotoilleen, jotka liittyvät puolustukseen ja turvallisuuteen – sekä luontohavaintoihin, tietysti.

"Kun vaalit olivat ohi, osa lopetti"

Nutunkääntö sallittakoon: Kääriäinen ei ole ensimmäinen eikä viimeinen meistä, joka on ensin ottanut kielteisen kannan sosiaaliseen mediaan ja sitten muuttanut mieltään.

Juuri nyt virta vie Twitteriin. Savo-Karjalan useamman kauden kansanedustajista ovat ryhtyneet twiittaamaan myös Elsi Katainen ja Markku Rossi; hieman aiemmin mukaan ovat tulleet Tuula Väätäinen, Riitta Myller, Anu Vehviläinen ja ensimmäisen kauden kansanedustajista Merja Mäkisalo-Ropponen.

Valtakunnan politiikan kokeneista ketuista puolestaan Mauri Pekkarinen ilmestyi Twitteriin lokakuussa 2014.

Toistaiseksi tavoittavuus on ollut kovin pientä, jos vertaa Alexander Stubbin kaltaisten näkyvimpien some-poliitikoiden lukemiin (siirryt toiseen palveluun).

Tampereen yliopiston tutkija Eliisa Vainikka sanoo poliitikoiden ja politiikan toimittajien aktivoituneen Twitterissä ensiksi Etelä- ja Lounais-Suomessa – nyt saatetaan todistaa saman ilmiön leviämistä muun maan vaalipiireihin.

Yritän päästä mukaan twitter maailmaan.

Riitta Myller Twitterissä

Twitteristä haetaan pääsyä yleiseen keskusteluun, mutta kun vaalit ovat tulossa ja kyse on poliitikoista, tähtäimessä ovat tietysti myös äänestäjät. Tämä on havaittu ainakin tutkimuksessa, jossa seurattiin poliitikkojen toimintaa sosiaalisessa mediassa eurovaalien aikaan.

– Kun eurovaalit olivat ohi, osa ehdokkaista lopetti twiittailun. Keskustelu hiljeni. Tietysti siellä on poikkeuksia: esimerkiksi Antti Kaikkonen ja Johanna Sumuvuori, jotka twiittaavat paljon muutenkin, Vainikka kertoo.

Facebook, Twitter, Ask, Kik?

Otetaan ajatusleikki. Olen vaalikaudesta toiseen eduskunnassa istunut maaseudun kansanedustaja. Kannatukseni on kotiseudulla niin vankkaa, että se on melkeinpä äänestäjien dna:ssa.

Vaalit tulevat – putoanko eduskunnasta, jos en ole Facebookissa? Siellähän on tutkimusten mukaan jo yli puolet suomalaisista. Pitäisikö sen lisäksi luoda oma tili Twitteriin? Ja hei, pitäisikö saman tien mennä nuorten äänestäjien toivossa Askiin ja Kikiin?

Tutkija kannustaa ehdokkaita etsimään sen temmellyskentän, jossa hänen tavoittelemansa äänestäjät liikkuvat. Ainakin maaseudun ehdokkaatsaavat sanomisilleen luultavasti paremmin näkyvyyttä lehtien mielipideosastoilta kuin somesta.

Nyt alkoi tuntua, että minulla olisi joskus sanottavaa rakkaille Twitterin käyttäjille.

Mauri Pekkarinen Twitterissä

Ja vaikka äänestäjät ovatkin sosiaalisessa mediassa, pelkkä oman tilin tai sivun perustaminen ei riitä heidän tavoittamiseen. Jos Facebook-sivulla tai Twitter-tilillä on muutama sata seuraajaa, se ei muutu vaalivoitoksi. Eurovaaleissa huomattiin myös, että vaikka ehdokas itse olisi ollut kuinka aktiivinen Twitterissä, vaikutukset jäivät vähäisiksi, jos ehdokas ei ollut tunnettu ennalta.

– Siinä mielessä kannustaisin poliitikkoja satsaamaan blogeihin. Jos blogikirjoitus onnistuu hyvin, sen saattaa saada hyvin leviämään sosiaalisen median kautta. Ja ehkä äänestäjäkin voi saada blogin perusteella paremmin käsityksen ehdokkaasta kuin muuten, tutkija Eliisa Vainikka arvioi.

Erään kohun anatomia

On vuosi 2015, ja jälleen uuden kohun aika. Keskustan vaaliohjelmassa ollut linjaus keskioluen myynnin kieltämisestä ruokakaupoissa saa Facebookin ja Twitterin sekaisin. Jälkimmäisen perusteella voisi kuvitella (siirryt toiseen palveluun), että Keskustan gallup-menestys romahtaa täysin.

Mutta toisin käy. Seuraavassa gallupissa havaitaan, että keskustan kannatus ei ole hävinnyt minnekään. Mistä se kertoo?

– Keppanakohu kertoo siitä, miten rajattu osuus meistä kuitenkin Twitterissä on. Ja millaiset ihmiset sitä käyttävät. Tarja Filatov kertoi muovipussikieltoon liittyen esimerkin. Hän sanoi saaneensa Twitterissä viestejä, joissa kieltoa pidettiin hyvänä ja Facebookissa palautetta, jossa sitä pidettiin turhana, sanoo tutkija Vainikka.

Kansanedustaja Kääriäinen katsoo myös keskustapuheenjohtaja Juha Sipilän nopean reagoimisen auttaneen siinä, että keskiolutkeskustelun kovin kuohu laantui nopeasti. Mutta iisalmelaisedustaja antaa omilleen myös pienen piikin sosiaalisessa mediassa toimimisesta yleensä.

– Minun puolueeni ei ole edes mitaleilla tässä suhteessa. Kannattaisi varmaan johtoportaissa pohtia tämän päivän vuorovaikutustekniikkaa, hän sanoo.