Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa

Leena Kirstinän kirjoittama Kirsi Kunnaksen elämäkerta on perinteinen biografinen tutkimus, yksi harvoista suomalaisista naiskirjailijoista kirjoitetuista. Se on hyvin kirjoitettu ja tärkeä tutkimus.

Kirsi Kunnas
Leena Kirstinä: Kirsi Kunnas - sateessa ja tuulessa -kirjan kansi
WSOY

Harva suomalainen kirjailija voi kehua sillä, että hänen teoksensa ovat näyttäneet suuntaa tai luoneet jotakin uutta suomalaiseen kirjallisuuteen. On olemassa ainakin yksi sellainen yhä elävä kirjailija. Asiaa ei ole oikein huomattu, eikä siitä ole puhuttu tai kirjoitettukaan. Se nousi esille viime vuoden lopulla, kun ilmestyi emeritusprofessori Leena Kirstinän teos nimeltään Kirsi Kunnas – sateessa ja tuulessa. Kirjan on kustantanut WSOY.

Akateemikko, runoilija Kirsi Kunnas on teoksillaan näyttänyt suuntaa sodan jälkeisessä aikuisille ja lapsille kirjoitetussa lyriikassamme. Tämä on jäänyt huomaamatta kirjallisuudentutkijoilta. Kirsi Kunnas ei ole itse pyynnöistä huolimatta innostunut kirjoittamaan omaeläkertaa. Hänen mielestään muistelija aina kaunistelee tapahtunutta. Hän ei myöskään ole taltioinut kirjallista jäämistöään, joten omaelämäkerran kirjoittaminen olisi ollut hankalaa. Onneksi Leena Kirstinä sai kirjailijalta luvan kirjoittaa kaikki tieteelliset kriteerit täyttävän elämäkerran.

Kirjansa johdannossa Leena Kirstinä siteeraa Kirsi Kunnasta näin: ”En tiedä olenko koskaan ollut oikea runoilija – jos sellaisena pidetään ihmistä, joka äärimmäisen herkkyytensä takia kirjaa välittömästi maailman järistyksiä kuin seismografi, heittäytyy kokemuksen tuoreessa kiihkossa muuttamaan sen sanoiksi tai niin kuin samaani kiihdyttää itsensä näkyihin.”

Tuberkuloosi vaihtoi kuvataiteet runouteen

Kirsi Kunnas syntyi taiteilijaperheeseen vuonna 1924 ja uskoi ryhtyvänsä kuvataiteilijaksi. Keuhkotuberkuloosi, mikä oli 1940- ja 50-luvuilla vakava ja usein kuolemaan johtava sairaus, lopetti kuvataideopinnot lyhyeen ja ohjasi hänet runouden pariin. Heti sotien jälkeen Kunnas opiskeli humanistisia aineita Helsingin yliopistossa ja työskenteli kustannusvirkailijana WSOY:llä. Esikoiskokoelma Villiomenapuu ilmestyi vuonna 1947 ja ensimmäinen lastenrunoteos Tiitiäisen satupuu vuonna 1956. Kaikkiaan Kirsi Kunnas on julkaissut yli 20 lasten ja aikuisten runokokoelmaa, useita kuvakirjoja sekä runsaasti lapsille tarkoitettua oppimateriaalia. Lisäksi hän on suomentanut lastenkirjallisuutta useista eri kielistä.

Sotien jälkeen Kunnas oli yksi tärkeimmistä modernisteista, jotka halusivat uudistaa suomalaista lyriikkaa. Haluttiin luopua mitallisuudesta, joka kahlitsi runoutta. Keskeisessä osassa uutta luotaessa oli WSOY:n julkaisema kirjallisuuslehti Näköala ja sen toimitussihteeri Tuomas Anhava. Lehdessä esiteltiin ulkomaisia kirjailijoita ja kannustettiin muutokseen. Haluttiin vapauttaa runous arkikielen kahleista ja luoda siihen uutta rytmiä. Kirsi Kunnas innostui asiasta erityisesti. Kokoelmassa Uivat saaret vuodelta 1950 ja sitä ennen Näköalassa hän julkaisi Lehmikvartetin, joka herätti huomiota. Toiset eivät ymmärtäneet lainkaan mutta toiset innostuivat. Runoissa oli uudenlaista huumoria ja uutta estetiikkaa. Runoilijan omasta mielestä ”oli astuttava kaavoittumisen yli ja olemassaolevan taakse.”

Lastenrunouden uudistaja

Isompi merkitys Kirsi Kunnaksella on ollut lastenrunouden uudistajana. Tiitiäisen satupuusta alkaen hän on kirjoittanut lapsille kuin vertaiselleen. Kunnaksen runoista on karsittu kaikki opettaminen ja kaavoihin pakottaminen. Niissä uskotaan lapsen kykyyn nähdä ja ymmärtää kieltä ja sen erilaisia merkityksiä. Tiitiäisten satupuusta on otettu yli 40 painosta ja sitä luetaan lapsille jo kolmannessa polvessa. Lastenrunouden uudistamisen apuna oli oppimateriaalityö, johon Kirsi Kunnas osallistui aktiivisesti sekä moniosaisen Aarteiden kirjan että Aikamme aapisen tekijänä 1950-luvun puolimasta 70-luvulle. Voikin mielestäni sanoa, että Kirsi Kunnas opetti lapset lukemaan uudenlaista kirjallisuutta aivan uudella tavalla.

Leena Kirstinän elämäkerta on perinteinen biografinen tutkimus, yksi harvoista suomalaisista naiskirjailijoista kirjoitetuista. Se on hyvin kirjoitettu ja tärkeä tutkimus. Kirjan lopussa on täydellinen lähdeluettelo sekä tiedot tekijästä ja hänen tuotannostaan. Kannattaa kurkistaa myös kirjan kansipaperin sisäpuolelle, koska siellä ovat kansikuvat melkein kaikista Kirsi Kunnaksen teoksista. Antoisia lukuhetkiä.