1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. terveys

Hakkaako lapsi päätään seinään? Vanhempi, selviydy taaperon uhmakilareista asiantuntijoiden vinkeillä

Parivuotias ei osaa vielä käsitellä tunteitaan, joten turhautuminen purkautuu raivareina. Psykologin mukaan uhmakiukku kuuluu kasvuun, mutta vanhempi ei saa antaa lapsen satuttaa itseään tai muita.

Kuva: Mikko Suhonen

Lapsen uhmakohtauksen tullen vanhemmalla voi mennä sormi suuhun. Miten toimia, kun taapero heittelee tavaroita, pomppii raivosta kihisten tasajalkaa tai hakkaa päätään lattiaan?

Väestöliiton psykologin Suvi Larun mukaan vanhemman on tärkeintä pysyä rauhallisena.

– Vanhempi näkee, jos tunteet menevät yli. Silloin lapsi tarvitsee aikuista rauhoittumiseen. Lapselle pitää vauvasta lähtien opettaa, että omaa kehoa pitää rakastaa samoin kuin muita. Ketään ei saa satuttaa eikä tavaroita rikkoa.

Uhmaikä kuuluu lapsen kehitykseen ja näkyy käyttäytymisessä tyypillisesti toisen ja kolmannen ikävuoden tienoilla. Larun mukaan uhmakohtauksissa on kyse lapsen turhautumisesta.

Taapero yrittää viestiä vanhemmilleen mielipidettään mutta ei vielä osaa ilmaista itseään.

– Lapsi hakee rajoja uhmaamalla tilanteissa, joissa hän kokee, ettei pysty vaikuttamaan asioihin. Uhmakohtaus iskee usein pukiessa, syödessä tai nukkumaan mennessä. Lapsi ajattelee, että hänen pitäisi saada päättää, haluaako hän tehdä jotakin vai ei.

– Kun tunteet pursuavat yli, lapsi tekee hallitsemattomia tekoja, Laru lisää ja viittaa esimerkiksi tilanteeseen, jossa lapsi ryhtyy takomaan päätään kiukuissaan seinään.

Olenko huono vanhempi?

Vanhemmalle lapsen hallitsemattomat kiukkukohtaukset ovat vaikea paikka.

Pitäisikö puuttua vai olla puuttumatta? Entä jos lapsi hakeekin tempauksillaan vain huomiota? Olenko huono vanhempi, mitä tahansa teen?

Kiukkuavaa lasta ei saa jättää yksin tai eristää muista vaan aikuinen pysyy lapsen vierellä ja turvaa tilanteen.

Laura Klemetti

Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) auttavissa puhelimissa ja nettipalveluissa työskentelevä päivystysohjaaja Laura Klemetti kertoo, että uhmaikään liittyvistä ongelmista tulee kysymyksiä jatkuvalla syötöllä.

– Vanhemmat tasapainottelevat sen kanssa, mikä on normaalia uhmaa ja milloin lapsen käytös on liian rajua. Vanhemmat tuntevat keinottomuutta ja riittämättömyyttä sekä kaipaavat vertaistukea.

Klemetti on psykologi Suvin Larun kanssa samoilla linjoilla siitä, että vanhemman tehtävä on säilyttää aikuisen rooli ja pysyä viilipyttynä.

– Kiukkuavaa lasta ei saa jättää yksin tai eristää muista, vaan aikuinen pysyy lapsen vierellä ja turvaa tilanteen. En siis jättäisi kiukuttelevaa lasta huomiotta, mutta aikuisen ei pidä lähteä vänkäämään tai kiukutteluun mukaan. Väkisin ei välttämättä tarvitse pitää kiinni paitsi, jos lapsi satuttaa itseään tai muita. Silloin on tärkeää estää lasta, Klemetti sanoo.

– Aikuisen pitää välillä puhallella, vetää henkeä ja laskea kymmeneen. Saada oma aggressio pois, pohtii myös Laru.

Älä anna lapsen satuttaa itseään tai muita

Myös Väestöliiton Suvi Larun mukaan vanhemman pitää aina puuttua lapsen kiukutteluun, jos on riski, että lapsi satuttaa itseään tai muita tai rikkoo paikkoja.

– Aikuisen tulee muistaa, että lapsi voi satuttaa itsensä pahastikin. On eri asia, jos lapsi alkaa kiukutella huomionhakuisesti kuin että lapsi satuttaa itseään.

Lapselle voi antaa vaikka tyynyjä, että heitä tätä seinään, jos se helpottaa. Mutta kaukosäädintä ei saa heittää televisioon tai alkaa lyödä ketään.

Suvi Laru

Jos lapsi hyppii kiukkuisena tasajalkaa tai heittelee pipoaan tai lapasiaan, siihen vanhemman ei psykologin mukaan tarvitse välttämättä puuttua.

– Lapselle voi antaa vaikka tyynyjä, että heitä tätä seinään, jos se helpottaa. Mutta kaukosäädintä ei saa heittää televisioon tai alkaa lyödä ketään, Laru sanoo.

MLL:n vanhempien puhelimeen ja nettipalveluihin yhteyttä ottavia neuvotaan myös kertomaan oman lapsen käyttäytymisestä muille vanhemmille.

– Helpottaa, kun tajuaa, ettei ole yksin eikä kasvuvaihe ole poikkeuksellinen, vaan lapsen normaalia kehitystä. Vanhemmuus on vaikea laji, jossa jokainen tarvitsee tukea, Laura Klemetti huomauttaa.

"Kiukkuakin pitää olla"

Uhmakaudet ilmenevät lapsilla eri tavoin, eri aikoina ja elämäntilanteissa. Lapsen temperamentti vaikuttaa siihen, miten hän itseään ilmaisee.

Uhmakohtausten paheneminen voi liittyä esimerkiksi elämäntilanteen muutokseen. Jos perheeseen tulee uusi lapsi, se voi herätellä taaperossa kiukkua.

Joskus vanhemman voi olla vaikea ymmärtää lasta, jos on itse rauhallinen tai ujo, ja lapsi on temperamenttinen.

Suvi Laru

Väestöliiton Suvi Larun mukaan monen vanhemman lyö ällikällä myös uhmakohtausten paluu ennen lapsen kouluun menoa – mutta sekin on tavallista.

– Jokainen lapsi on oma persoonansa. Yksi näyttää kiukun nopeasti ja tulisesti, toinen vetäytyy eikä laita show'ta päälle. Joskus vanhemman voi olla vaikea ymmärtää lasta, jos on itse rauhallinen tai ujo, ja lapsi on temperamenttinen. Silloin tulee helposti mieleen, onko lapsen käytös normaalia, psykologi Suvi Laru sanoo.

Hän huomauttaa, että huolestuisi sen sijaan siitä, jos lapsi on aina rauhallinen eikä koskaan ilmaise turhautumistaan tai kiukkuaan.

– Kiukkuakin pitää olla. Jos lapsi ei ikinä kiukuttele, sitä vanhemman kannattaa ihmetellä.

Äidit ja isät pelkäävät leimautumista huonoiksi vanhemmiksi

Jos aikuinen epäröi, miten toimia kiukuttelevan lapsen kanssa, apua voi kysyä MLL:n auttavien puhelinten lisäksi esimerkiksi neuvolasta.

– Kaikki vanhemmat hämmentyvät välillä lapsen käytöksestä, että onko tämä tavanomaista. Lapsi muuttuu joka päivä oppiessaan uutta. Jokainen on joskus huonolla tuulella, mutta ei niin, että kiukutellaan kaikesta ja lapsi oppii, että näin saan tahtoni periksi, Suvi Laru sanoo.

Vanhemmuus on vaikea laji, jossa jokainen tarvitsee tukea.

Laura Klemetti

Moni vanhempi tuntee syyllisyyttä, jos kiukkuavan lapsen kanssa palavat päreet tai uhmakohtaukset tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta. Leimautumista huonoksi vanhemmaksi ei kuitenkaan tarvitse pelätä.

– Huutaminen ja hermostuminen herättävät vanhemmissa syyllisyyttä ja häpeää. Moni kysyy, onko hän silloin epäonnistunut vanhempana. Lohdutuksena voin sanoa, että kaikki painiskelevat samojen fiilisten kanssa. Se on asia, joka pitää hyväksyä vanhemmuudessa, Klemetti sanoo.

– Kun ymmärtää, mitä lapsi opettelee uhmaiässä, jo se helpottaa, hän lisää.

Lasten kehitysvaiheet toistavat asiantuntijoiden mukaan ajasta riippumatta suunnilleen samaa kaarta, mutta vanhempien suhtautuminen kasvuun on muuttunut. Vanhemmat ovat entistä tiedostavampia ja pohtivat omaa vanhemmuuttaan.

Ehkä yksi tästä juontava ilmiö on myös avun kysyminen entistä hanakammin.

– Vanhemmat miettivät, mikä on riittävän hyvää vanhemmuutta ja miten taata lapselle tasapainoinen kasvu. Aihe on paljon esillä pikkulapsiperheiden arjessa. Vanhemmilla on kovasti tarvetta keskustelulle ja kynnyksettömälle mahdollisuudelle ottaa huolet puheeksi, Laura Klemetti sanoo.