"Pitäisi löytää näkkäriä syövä kissa" – kuvauspaikkajärjestäjä on tottunut outoihin pyyntöihin

Vuosikymmeniä elokuva-alalla työskennellyt tamperelainen Raimo Mikkola kertoo, että järjestäjän työssä tottui tekemään mahdottomia hankintoja. Talvisota-elokuvan kuvauksissa oli tarvetta niin näkkileivästä pitävälle kissalle kuin venäläisille hävittäjillekin.

Kotimaa
Talvisota-elokuva. Kuvassa sotamies Pentti Saari (Timo Torikka, vas.), sotamies Vilho Erkkilä (Heikki Paavilainen), sotamies Mauri Haapasalo (Samuli Edelman), sotamies Martti Hakala (Taneli Mäkelä) ja alikersantti Erkki Somppi (Antti Raivio).
Yle

Elokuvanteossa kuvauspaikkajärjestäjällä on paljon tehtäviä, osa lähes mahdottomia.

50 vuotta alalla työskennellyt tamperelainen Raimo Mikkola on ollut mukana monessa elokuvassa ja tv-työssä, muun muassa Pekka Parikan ohjaamassa Talvisota-elokuvassa.

Talvisota-elokuvan kuvauksissa Mikkolaa pyydettiin etsimään korsukohtaukseen tietynlainen kissa.

– Pyyntö kuului: "Saisiko jostain kissan, joka syö näkkileipää?"

– Pienen kyselyn jälkeen löysin navettakissan, joka omistajansa mukaan söi ihan mitä vain. Pyysin pitämään sitä vähän aikaa nälässä ja tuomaan sen sitten kuvauspaikalle. Kissa kävi näkkäriin kiinni kuin sika limppuun, muistelee Mikkola.

Mistä saa venäläisiä hävittäjiä?

Vuonna 1989 tehty Talvisota oli tuon ajan katsotuin ja kallein elokuva. Budjetti oli 23,5 miljoonaa markkaa.

Oikeita lentokoneita ei kuitenkaan tälläkään rahalla saatu. Venäläisille hävittäjille oli kuitenkin tarvetta, kertoo Mikkola.

Ohjaaja Parikka huusi: "Jumankauta, tuo kukko munii!"

Raimo Mikkola

– Helsingissä oli lennokkiseura, joka rakensi pienoismalleja. Tilasimme hävittäjiä heiltä. Osia hankittiin ympäri maailmaa. Kauko-ohjattavat koneet lensivät lopulta todella hyvin. Ongelma oli lähinnä se, miten koneet saadaan pudottamaan tuhansia kynnenkokoisia lentolehtisiä, Mikkola kuvailee kuvausten haasteita.

Yhden koneen kohtaloksi koitui avustajan ajattelematon käytös. Kun koneet lensivät, kuvauksisa käytettyihin radiopuhelimiin ei saanut koskea. Vaarana oli, että koneet putoavat, jos ne joutuvat samalle taajuudelle, selittää Mikkola.

– Joku kovapäinen upseeri päätti, että hän avaa puhelimen silloin, kun häntä huvittaa. No, kone tuli alas niin, että rämähti.

Kun kaikki onnistuu, kukkokin munii

Mikkolan työ Talvisota-elokuvassa arvioitiin Jussi-palkinnon arvoiseksi.

Työnkuva oli laaja. Ristiinassa kuvattuun evakkokohtaukseen ohjaaja halusi kesyjä lehmiä. Apu löytyi paikallisen huoltoaseman vakioporukalta.

– Kerroin, että pitäisi saada lehmiä, jotka vetävät rattaita. Välittömästi tuli vastaus, että läheisellä maatilalla lapset ajavat kesyillä lehmillä, joilla on valjaatkin.

Järjestäjän ammatti perustuu hyvään tuuriin, sanoo Mikkola. Tuuria oli tälläkin kertaa.

Raimo Mikkola
Tamperelaisella Raimo Mikkolalla on 50 vuoden kokemus elokuva-alalta.Raimo Mikkolan arkisto

– Menin tilalle, ja siellä oli lehmien lisäksi kesyjä lampaita ja kanoja. Tilasin koko paketin!

Eläinten joukossa oli myös kukko, jonka ohjaaja halusi seisomaan aloillaan. Mikkola lupasi, että viisi sekuntia onnistuu.

– Kukko pysyy paikoillaan, kun sitä pyörittää pää alaspäin vähän aikaa. Kun sen laskee alas, se etsii vähän aikaa horisonttia ennen kuin uskaltautuu liikkeelle.

– Kun hain kukkoa, kana oli muninut kuormaan. Panin munan pusakkani taskuun. Kun tuli aika pyörittää kukkoa, kananmuna lensi taskustani kaaressa. Ohjaaja Parikka huusi: "Jumankauta, tuo kukko munii!" Tämä ihme tosin jäi elokuvasta pois, nauraa Mikkola.