Opettajaopiskelijoille oppia sahansoitosta – sahasta tulevaisuuden koulusoitin?

Isältä peritty saha velvoitti Esa Laihosen aloittamaan soitannollisen harrastuksen. Hän innostui niin, että opettaa nykyään sahan soittokäyttöä myös muille. Vaara vaanii, että sahansoittoon tutustuvat myös koululaiset, sillä tuoreimpana opetusryhmänä olivat opettajaopiskelijat.

Saha (Soitin)
Mies katsoo sahaa soittavaa tyttöä.
Yle / Kati Rantala

Soihan se.

Eurajokelaisen Esa Laihosen käsissä sahalla ja jousella saa aikaan kuulaasti soivia helposti tunnistettavia kappaleita.

Se ei vielä onnistu hänen vetämän workshopin oppilailta, jotka ovat Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitoksen opiskelijoita. He ovat tottuneet koulutuksessaan soittamaan muun muassa pianoa, kitaraa ja ukulelea.

Sahastakin ääniä kyllä nopeasti löytyy, kun vasta-alkaja saa aseteltua jousen oikeaan asentoon. Sävelmät ovatkin sitten tiukemmassa.

Tuntiin osallistuneen Martina Hambergin mukaan sahasoitto tuntui mukavalta.

– Mielenkiintoni heräsi ja jo soitosta tuli heti olo, että haluan kokeilla sitä. On sen verran mielenkiintonen soitin, että lapsetkin voivat innostua, Hamberg kehuu.

Kuulostaa kiinnostavalta ajatukselta, että kokonainen koululuokka ottaisi ensituntumaa melko korkeasti soivaan soittimeen.

Terätön saha - kevyt työkalu

Esa Laihonen peri soittosahan isältään. Se on vanha peli – ehkä 1920-30-luvulta.

– Oli 35 vuotta paussia, etten soittanut sahaa ollenkaan, mutta isän kuoltua perin sahan. Sen jälkeen olen soitellut.

Soittamiseen tarkoitettu saha eroaa tavallisesta sahasta: siinä ei ole teräpiikkejä. Laihonen naureskelee, että se olisi sopivasti kevyt työkalu vaikkapa talkoisiin. Esa Laihosen mukaan ainakin ruotsalaiset ja saksalaiset tekevät soittoon tarkoitettuja sahoja. Yllätys hänelle oli, että sahansoiton historiaan tutustuessaan hän löysi kansanperinteen juuret Etelä-Amerikasta.

– Ihan kaikkien tuntema soitin saha ei kuitenkaan ole. Toisaalta sahansoittajia on yllättävänkin paljon, mutta kaikki eivät uskaltaudu esittelemään soittoharrastustaan.

Sahansoitolle tyypillinen ympäristö on ollut vuosikymmeniä sitten suomalainen tukkikämppä tai myllytupa.

Säestys parantaa kokonaisuuutta

Saha yksinäisenä konserttisoittimena on vähän puuduttavaa kuunneltavaa. Sen myöntää myös sahansoittomaestro Esa Laihonenkin.

– Hyvän säestyksen kanssa siitä saa kuitenkin kivan yhdistelmän. Laskelin kerran, että ole soittanut sahaa kahdeksan erilaisen säestäjän kanssa. Säestystä olen saanut kirkkourusta ja huuliharppuun.