Pölyttäjien keinopesät ovat Yhdysvalloissa jo miljardibisnes, Suomessa tutkitaan samoja mahdollisuuksia

Kainuun ELY-keskuksen suunnittelijan, hyönteistutkija Reima Leinosen keinopesissä on pipomehiläisiä ja erakkoampiaisia. Ne ovat Leinosen mukaan parhaita mustikanpölyttäjiä.

Kotimaa
Hyönteistutkija Reima Leinonen ja erilaisia ötökkäpönttöjä.
Kaisu Jansson / Yle

Reima Leinonen on jo ottanut keinopesänsä sisätiloihin tarkastaakseen, miten hyönteiset ovat selviytyneet talvehtimisestaan. Kaikki oli kunnossa.

– Muutamat keinopesien korsista homehtuu aina, mutta pääsääntöisesti siellä oli täyselämä päällä, tässä vaiheessa kevättalvea hyönteiset ovat esikotelovaiheessa.

Hyönteiset koteloituvat heti, kun ne otetaan huoneenlämpöön ja muutaman viikon kuluttua pesistä alkaa kömpiä ulos pölyttäjähyönteisiä, joiden kasvatus keinopesämenetelmällä on Yhdysvalloissa jo miljardibisnes. Rapakon takana niitä ajetaan rekoilla rypsipeltojen ja mansikkaviljelmien laitamille, koska ne ovat ensiluokkaisia pölyttämisessä.

Siksi myös Suomessa tutkitaan, mitkä kaikki lajit hyväksyvät keinopesän.

– Tällä me yritetämme saada keinopesistä sellainen konsti, jolla voidaan auttaa niitä lajeja, jotka ovat tällä hetkellä hyvin harvalukuisia. Tähän syynä on juuri pesäpaikkojen puute, Reima Leinonen sanoo.

– Maatalouden rakenteet ovat muuttuneet niin rajusti ja samalla ovat vähentyneet puurakenteet, joissa nämä hyönteiset ovat ennen pesineet. Heinäladot ovat nykyään valkoisia muovipaaleja pitkin pellon pientareita ja aidanseipäät ovat muuttuneet metallitapeiksi, joissa kulkee sähkölangat. Pesäpaikkoja on siis todella vähän näille puunkoloissa pesiville pistiäisille, joita me yritämme tällä auttaa, Leinonen kuvailee pölyttäjien elinympäristön muutoksia.

Avuksi marjaviljelmille ja rypsipelloille

Reima Leinonen tietää, että Yhdysvalloissa Mainen osavaltiossa pölyttäjähyönteisien keinopesintä on miljardibisnes. Yhdysvalloissa kasvatetaan erakkomehiläisiä, joita kuljetetaan viljelmille samalla tavoin kuin kesymehiläisiäkin ja sato kasvaa huomattavasti.

Minunkin tutkimissa keinopesissä on juuri näitä erakkomehiläisiä, ja niiden pesäloisia, kiertomehiläisiä ja pipomehiläisiä sekä erakkoampiaisia, jotka eivät ole läheskään yhtä äkäisiä kuin meidän yhdyskunta-ampiaiset.

Reima Leinonen

– Minunkin tutkimissa keinopesissä on juuri näitä erakkomehiläisiä, ja niiden pesäloisia, kiertomehiläisiä ja pipomehiläisiä sekä erakkoampiaisia, jotka eivät ole läheskään yhtä äkäisiä kuin meidän yhdyskunta-ampiaiset. Ero on siinä etteivät ne muodosta yhdyskuntaa, vaan niitä on vain naaras ja koiras. Ne eivät myöskään puolusta pesäänsä vaan pesäpaikan luona voi olla aivan rauhassa, eivätkä ne taatusti pistä ellet ota naarasta käteesi ja purista sitä, Leinonen selventää lajien eroavaisuutta.

Keinopesissä on luonnollisesti myös erakkoampiaisten pesäloisia ja loisia. Potentiaalinen kokonaislajimäärä Suomessa on vähän alle 200.

Myös Suomessa on leikkuri- eli verhoilijamehiläisiä, jotka tekevät sikarintumpin näköisiä kennoja koloihin. Siksi niitä kutsutaan vanhastaan myös paperoitsijamehiläisiksi, joiden loisena elää pipomehiläinen. Nimitys juontaa siitä, että naaraan peräpää on suippo kuin tonttulakki.

– Tämän suvun yhtä lajia käytetään Amerikassa todella paljon teollisessa kasvatuksessa. Lajia on meilläkin, mutta harvalukuisempana Yhdysvaltoihin verrattuna. Niitä sitten kasvatetaan ja ajetaan rekoilla rypsipelloille ja mustikkaviljelmien laitamille, jossa ne sitten pölyttävät näitä marjakasveja. Se on jättibisnestä siellä, koska 200 hehtaarin mustikkaviljelmä on heille pienviljelyä, Leinonen vertaa.

Suomessa etsitään lajeja monistettavaksi

Kainuun ELY-keskuksen suunnittelija Reima Leinonen tekee parhaillaan väitöstutkimusta keinopesistä. Hän tekee yhteistutkimusta myös Luonnonvarakeskuksen kanssa, jotta Suomessakin saataisiin kiinni lajeja, jotka elävät lähes koko maassa.

– Niitä pitäisi monistaa sitten samaan tapaan kuin Amerikassa. Se on vielä alkutekijöissään, sillä luonto on aina luonto. Tehtävä ei ole helppo sikälikään, että olemme huomanneet, että verhoilijamehiläiskannat vaihtelevat suuresti. Yritämme kuitenkin.

Mansikkaviljelmillä pölyttää ensisijaisesti maassa pesivät pölyttäjät.

– Niitä pitäisi suosia mansikkaviljelmillä, Leinonen toteaa.