Murhatun tytön sosiaalityöntekijät: Huostaanotolle ei perusteita

8-vuotiaana murhatun tytön vastaavana sosiaalityöntekijänä toiminut nainen sanoo selvittäneensä kotioloihin liittyviä epäselvyyksiä niin hyvin kuin pystyi. Hänen työtään jatkanut sosiaalityöntekijä oli tekemässä tutkintapyytöä poliisille mutta tyttö ehdittiin surmata ennen tätä.

Kotimaa
Murhatun 8-vuotiaan tytön tapaukseen liittyvien virkarikossyytteiden pääkäsittely.
Murhatun 8-vuotiaan tytön tapaukseen liittyvien virkarikossyytteiden pääkäsittely alkoi maanantaina 23. helmikuuta.Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva

8-vuotiaan tytön sosiaalityöntekijöitä kuultiin torstaina Helsingin käräjoikeudessa virkarikossyytteistä. Tytön vastaavana sosiaalityöntekijänä vajaan vuoden ajan toiminut nainen katsoo, että hän toimi lain ja ohjeiden mukaisesti, kun tyttö sijoitettiin isänsä luokse. Hänen jälkeensä vastaavana sosiaalityöntekijänä puolentoista vuoden ajan jatkanut nainen katsoi myös toimineensa ohjeiden mukaan. Hän suunnitteli huostaanottoa mutta katsoi perusteiden täyttyneen vasta vain vähän ennen tytön murhaa.

Toukokuussa 2012 surmatun tytön tilannetta arvioitiin, kun hänet otettiin kiireellisesti huostaan heinäkuussa 2010. Vastaava työntekijä kertoi, että sen jälkeen kun isä sai tytön huoltajuuden eikä tytön kotioloissa sen aikaisen tiedon mukaan ollut mitään erityisen huolestuttavaa, ei kiireellisen sijoituksen jatkamiselle eikä huostaanotolle ollut perusteita.

Sosiaalityöntekijä ei tavannut tyttöä eikä isän naisystävää henkilökohtaisesti vaan luotti työtovereiltaan ja päiväkodista saamiinsa tietoihin. Hän sai myönteistä palautetta tytön voinnista muun muassa päiväkodista. Hän kuitenkin selvitti kotioloihin liittyviä epäselvyyksiä omasta mielestään niin hyvin kuin pystyi.

Perheen asuminen yksiössä ei poikkeuksellista

Tytön isä antoi valheellista tietoa siitä, että hän oli muuttamassa isompaan asuntoon. Kahden aikuisen ja lapsen asuminen yksiössä ei kuitenkaan Helsingissä ole poikkeuksellista, sosiaalityöntekijä sanoi. Häntä vaivasi erityisesti se, että hän ei saanut selvitettyä varmuudella isän naisystävän henkilöllisyyttä ja raskautta. Lakiosastolta neuvottiin kuitenkin odottamaan, jotta väitetystä monikkoraskaudesta saataisiin selvyys.

Nainen kertoi tehneensä tytön oloihin liittyviä selvityksiä myös omalla ajallaan ja oli yhteydessä moniin tahoihin. Hän arvioi, että epäselvyydet eivät kuitenkaan aiheuttaneet vaaraa tytölle. Hän jäi äitiyslomalle loppusyksystä, mutta kertoi epäselvyyksistä työtovereilleen.

Hän kiisti, että lapsen asiakassuunnitelma olisi ollut puutteellinen tai että muut syyttäjän esille nostamat puutteet kirjauksissa olisivat vaikuttaneet tytön asioiden hoitoon. Asiakassuunnitelma oli hänen mielestään tavanomaista kattavampi.

Syyttäjä kummeksui sitä, että isän ja hänen naisystävänsä jatkuvasta valehtelusta huolimatta tytön sallittiin jäädä isänsä luo. Tyttöön liittyen tehtiin tuolloin kolme lastensuojeluilmoitusta, jotka eivät sosiaalityöntekijän mielestä kuitenkaan olleet huolestuttavia.

Äiti toi valokuvatodisteita

Tytön äitiä kuultiin myös torstaina. Hän piti suurena virheenä sitä, että antoi huoltajuuden isälle. Vanhempien välit olivat riitaiset, eikä isä yksinhuoltajuuden saatuaan luvannut antaa tytön asioita tietoja äidille. Hän myös kielsi valokuvaamisen työn ja äidin keskinäisissä tapaamisissa ja uhkasi äitiä niiden loppumiselle.

Äiti toi käräjäoikeuteen todisteeksi tytön päästä otettuja kuvia. Hiukset olivat alkaneet oheta tuntuvasti kesällä ja syksyllä 2011, päässä oli laikkuja poninhännän alla.

Äidin mukaan hänen tekemiään ilmoituksia lapsen kaltoin kohtelusta ei otettu todesta eikä häntä pidetty minään. Äiti oli jo keväästä 2010 lähtien huolissaan ja vakuuttunut siitä, että isän naisystävällä oli mielenterveydellisiä ongelmia.

Valehtelu herätti epäluottamusta

Tytön asioita marraskuusta 2010 lähtien hoitanut sosiaalityöntekijä sanoi oikeudessa, että isän naisystävän valehtelu henkilöllisyydestään ja raskaudesta herätti suurta ihmetystä ja epäluottamusta. Sillä ei kuitenkaan hänenkään arvionsa mukaan ollut lastensuojelullista merkitystä, koska lasta hoidettiin hyvin eikä ongelmia ollut.

Keväällä 2011 tytön äiti oli huolissaan siitä, että isällä on paljon matkatöitä ja naisystävä hoitaa lasta. Isä kuitenkin kiisti tämän. Kesän aikana sosiaalityöntekijä ei saanut mitään kielteistä palautetta perheestä.

Syksyllä 2011 tuli lastensuojeluilmoituksia hiustenlähdöstä, mustelmista ja koulumatkojen kävelyttämisestä. Koulumatkan kävelyttämisestä ja hiustenlähdöstä ei yleensä ole tapana ilmoittaa poliisille, sanoi sosiaalityöntekijä. Kotipihaa ympäri juoksuttamista sosiaalityöntekijä piti asiattomana ja isä lupasi, että sitä ei tapahdu enää.

Hiustenlähtö terveydenhuollon seurannassa

Tytön hiustenlähdöä oli seurattiin terveydenhuollossa koska sosiaalityöntekijä arvioi siellä olevan enemmän asiantuntemusta. Viestiä siitä, että hiustenlähtö voisi johtua tukistamisesta, ei tullut sosiaalityöntekijän mukaan mistään. Mustelmille tuli isältä uskottavalta kuulostavia selityksiä.

Sosiaalityöntekijä kuitenkin huolestui, kun hän sai tytön terveystietoja lastenklinkalta. Niiden mukaan lapsella oli muun muassa voimakkaita raivokohtauksia. Tyttö sijoitettiin pikaisesti perhetukikeskukseen.

Isä suhtautui sijoitukseen aluksi myönteisesti, mutta vaati oireiden loputtua lapsen palauttamista kotiin. Sosiaalityöntekijä valmisteli tuolloin kiireellistä sijoitusta, joka olisi toteutettu, mikäli isä ei olisi suostunut kuukauden lisäjaksoon.

Lastenklinikalla arvioitiin, että akuuttia hätää ei ole ja lapsen hoitoa voitaisiin jatkaa perheneuvolassa. Myös perhetukikeskuksessa arvioitiin, että tyttö voitaisiin palauttaa kotiin eikä syytä huostaanotolle ollut.

Sosiaalityöntekijän mukaan huostaanotolle ei ollut perusteita senkään vuoksii, että avohuollon tukitoimet saatiin sijoitusjakson jälkeen käynnistymään. Sitä ei osattu ennakoida, että tyttö alkaisi taas oireilla pahoin kotiin paluun jälkeen.

Poliisin tutkintapyyntöä valmisteltiin 

Tytön maaliskuisen kotiinpaluun jälkeen neuvotteluissa perheneuvolan kanssa tuli kuitenkin ilmi huolestuttavia tietoja tytöstä, muun muassa mustelmia. Kevätlomansa jälkeen sosiaalityöntekijä ryhtyi lastensuojeluilmoitusten vuoksi harkitsemaan ja valmistelemaan uudelleensijoitusta ja kutsui äitienpäivää edeltävänä perjantaina isän luokseen. Isä kertoi, että tytölle oli varattu aika psykiatrille tiistaiksi ja tyttö on menossa isoäitinsä luo äitienpäiväksi. Isän kanssa sovittiin, että sijoituksen valmistelua jatketaan seuraavalla viikolla.

Esimies ja myös sosiaalityöntekijä itse olivat tapaamisen jälkeen sitä mieltä, että poliisille olisi syytä tehdä tutkintapyyntö. Sosiaalityöntekijä ei kuitenkaan ehtinyt tuolloin ilmoittaa asiasta lakiasiainosastolle kotikäynnin ja neuvottelujen vuoksi. Hän teki lomansa jälkeisellä viikolla tavallista pidempiä työpäiviä asioiden ruuhkautumisen vuoksi.

Luottamusta isään ihmeteltiin

Syyttäjän vaatimaa holhoojan määräämistä lapselle ei sosiaalityöntekijän pitkän uran aikana ole tehty kertaakaan, eikä sitä harkittu tässäkään tapauksessa. Syyttäjän vaatimasta laajasta yhteistyökuulemisestan sijoituksen alussa, lopussa ja päättyessä ei ole erityisiä määräyksiä ja sekin on sosiaalityöntekijän mukaanharkinnanvaraista.

Sitä ei kaavailtu koska tietoa tytöstä oli monella tahoilla paljon. Sosiaalityöntekijä ei ollut varma olisiko lastensuojeluilmoituksista saanut ilmoittaa terveydenhuoltoon. Hän pohti asiaa, mutta ei keskustellut siitä esimiehensä kanssa.

Syyttäjä ihmetteli sitä, miksi sosiaalityöntekijä luotti paljon isään eikä epäillyt kaltoinkohtelua monista lastensuojeluilmoituksista huolimatta eikä tehnyt mitään toimia tytön viimeiseksi jääneen viikonlopun turvaamiseksi. Sosiaalityöntekijä sanoi, että isän kertomus siitä, että äitienpäiväviikonloppuna mentäisiin mummolle tuntui luotettavalta. Tytön äidin asianajaja ihmetteli, miksi sosiaalityöntekijä ei tarkistanut asiaa isoäidiltä.

Sosiaalityöntekijä tapasi isän naisystävän muutaman kerran. Sosiaalityöntekijällä oli epäilyksiä naisystävän mielenterveydestä, mutta mutta naisystävä vaikutti pitävän hyvin huolta lapsesta. Isä vakuutti huolehtivansa tytöstä pääasiallisesti itse.

Virkarikosoikeudenkäynti jatkuu ensi viikolla, jolloin syytteisiin vastaavat sosiaalityöntekijöiden esimies ja tyttöä tavanneet terveydenhoitajat ja lääkärit. Istuntopäiviä on varattu maalis-huhtikuun vaihteeseen asti.