Asiantuntijat: Öljynetsintä suurin ympäristötuhon riski Jäämerellä

Arktisen öljyteollisuuden pahin painajainen on öljylähteen räjähdysmäinen purkaus etsintäporauksissa syvällä merellä. Asiantuntijan mukaan tekninen ja lainsäädännöllinen varautuminen öljyonnettomuuksiin on vielä puutteellista arktisilla merialueilla. Kehittynein lainsäädäntö, valvonta ja tekniikka ovat Norjassa.

Ulkomaat
Deepwater Horizonin öljyvuodon leviämistä yritettiin estää muun muassa polttamalla sitä 19. kesäkuuta 2010.
Deepwater Horizonin öljyvuodon leviämistä yritettiin estää muun muassa polttamalla sitä 19. kesäkuuta 2010.Bevil Knapp / EPA

Maankuoren kovan paineen ja kuumuuden vuoksi ensiporaus öljylähteeseen on suurin öljytuhon riski myös Pohjoisella Jäämerellä. Tätä öljynetsintään kuuluvaa vaaraa ei tosiasiassa ymmärretä, sanoo apulaisprofessori Tina Hunter Aberdeen yliopistosta Skotlannista.

Hunter esitelmöi äsken Rovaniemellä Arktisessa keskuksessa kansainvälisen merioikeuden tutkijakokouksessa. Geologin ja juristin koulutuksen saaneen tutkijan erikoisala on öljy- ja kaasutoiminnan lainsäädäntö ja politiikka Jäämerellä ja Pohjanmerellä.

– Suurin osa onnettomuuksista ja suurimmat päästöt ovat tapahtuneet juuri öljylähteiden etsintäporauksissa ja juuri näitä porauksia arktisilla merialueilla tullaan tekemään, sanoo Hunter.

Esimerkki etsintäporauksen aiheuttamasta öljylähteen räjähdyksestä on porauslautta Deepwater Horizonin onnettomuus Meksikonlahdella vuonna 2010. Öljyvuodon tukkiminen kesti lähes sata vuorokautta ja tuhot olivat valtavat.

– Pelottava tosiasia on, että öljy käyttäytyy eri tavoin arktisilla vesillä ja sen puhdistaminen on paljon vaikeampaa muun muassa pakkautuvien jäiden vuoksi, sanoo Hunter.

Norjassa tämän vuoden etsintäporaukset Barentsinmerellä käynnistyvät maaliskuussa. Tutkimuksia tehdään Alta Appraisal1 nimisellä oletetulla öljy- ja kaasulähteellä 160 kilometrin päässä Finnmarkin rannikosta.

Paikalle saapuva porauslautta Island Innovator ankkuroidaan lähes 400 metriä syvän meren pinnalle. Tavoitte on porata tutkimusreikä Norjan mannerjalustaan kahden kilometrin syvyyteen, permikauden 250 miljoonaa vuotta vanhaan kivettyneeseen sorakerrokseen hiilivetyesiintymän löytämiseksi.

Öljynetsinnässä liian kiire

Norja julisti äskettäin haettavaksi öljyn- ja kaasunetsintälupia Barentsinmerelle laajoille uusille alueille ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Bergenin yliopistossa tohtoriksi väitellyt Hunter on vähiten huolissaan Norjan öljytoiminnasta Jäämerellä. Norjalla on hänen mukaansa maailman paras arktisen öljyteollisuuden sääntely, valvonta ja insinööritaito.

Myös Venäjällä opettanut Hunter arvioi Venäjän olevan parantamassa öljytoiminnan säätelyä ja ympäristönsuojelua Norjan mallin mukaan. Venäjä on ennen kaikkea öljyvaltio, joka tarvitsee Ukrainan kriisistä huolimatta öljylle ja kaasulle myös Euroopan markkinoita tulevaisuudessa ja Eurooppa tarvitsee Venäjän tuotteita, arvioi Hunter.

Norja on Hunterin mukaan kartoittanut Barentsin öljyalueita seismisin menetelmin jo kymmenenä kesänä eikä etsintäporauksilla ole mitään kiirettä.

Tutkijan mielestä maailma tarvitsee öljyä vielä pitkään, mutta arktista öljyteollisuutta viedään eteenpäin liian kiireellä. Kyky nopeasti tukkia räjähtävästi purkautuva öljykenttä ja öljyntorjunta eivät ole vielä tarpeeksi hyviä.

Hunterin mukaan arktinen öljy- ja kaasutoiminta on nyt siinä vaiheessa, että tarvitaan voimakasta kehitystä onnettomuuksien ehkäisyyn ja öljyntorjuntaan pahimman vaihtoehdon varalle. Jäämeren ranta-asukkaista ei saa tehdä koehenkilöitä, vaan heidän maansa ja kalavetensä on turvattava.

Tarvitaan valtioiden tiivistä yhteistyötä ja yhtenäistä sääntelyä. Norja käy hyvästä mallista, siellä on hänen mielestään osattu yhdistää öljytoimintaa koskeva sääntely ja insinööritaito. Ilman parannuksia näkymä on synkkä.

– Pelkään todella Jäämereltä elantonsa saavien alkuperäis- ja muiden kansojen puolesta. Yksi ainoa öljyonnettomuus voi tuhota heidän kotiseutunsa tulevien sukupolvien ajaksi.

Arktiset öljytuhot kohtalokkaita

Pahin öljyonnettomuus pohjoisilla merialueilla on toistaiseksi öljytankkeri Exxon Valdezin haaksirikko Alaskan rannikolla Pohjoisella Tyynellämerellä 25 vuotta sitten. Se aiheutti valtavia tuhoja, jotka eivät ilmeisesti täysin korjaudu koskaan.

Kansainväliseen merioikeuteen ja alkuperäiskansojen perus- ja ihmisoikeuksiin erikoistunut apulaisprofessori Stefan Kirchner Lapin yliopistosta pitää kansainvälisiä oikeutta ja teknisiä valmiuksia vielä täysin riittämättöminä suojaamaan ympäristön ja Jäämeren rannan asukkaiden elinoloja öljyteollisuuden valtavilta riskeiltä.

Kirchnerin mukaan ei tiedetä miten paljon tuhoisampaa öljyonnettomuus olisi Jäämerellä kuin sitä lämpimämmillä merialueilla.

– Arktisen valtameren Jäämeren olosuhteet ovat täysin erilaiset, täällä valon aiheuttama hapettuminen on paljon vähäisempää, jonka takia öljyvuodon haihtuminen kestää paljon kauemmin kuin Meksikonlahdella.

Kirchnerin mukaan öljyntuotannon hyödyt ovat lyhytaikaisia, mutta mahdollisten onnettomuuksien haitat kestävät sukupolvien ajan eikä niiden paranemisesta kokonaan ole takuita. Hänen mukaansa valtioilta puuttuu tällä hetkellä poliittinen tahto olla hyödyntämättä arktisia öljy- ja kaasuvarantoja. Raha ja toistaiseksi riippuvuus öljystä ratkaisevat.

– Tietysti niistä on myös merkittäviä hyötyä rannikkojen paikallisille yhteisöille.

Suuronnettomuus vältettiin vasta Pohjois-Norjassa?

Uusin julkisuuteen tullut öljytankkerin läheltä piti -haaksirikko Jäämerellä tapahtui viime vuoden marraskuussa, Bøkfjordenin vuonossa Pohjois-Norjassa. Asian paljasti vasta äsken Norjan yleisradioyhtiö NRK, saatuaan haltuunsa M/T Triathlon – nimisen tankkerin kreikkalaisen varustamon sisäisen raportin asiasta. Varustamon luokitus vaaratilanteelle oli ”High Risk Near Miss”.

NRK:n mukaan 35 metriä sekunnissa raivonneessa myrskyssä M/T Triathlonin ankkuri petti ja alus kohti rantakallioita ennen kuin hinaajat saivat sen aisoihin.

Tankkerin lastina oli 70 000 tonnia raakaöljyä eli lähes puolta enemmän kuin Exxon Valdezissa. NRK:n haastatteleman ympäristöjärjestö Bellonan edustaja arvioi, että öljylastin vuoto Bøkfjordenin vuonoon olisi aiheuttanut pahemman tuhon kuin Exxon Valdez.

Norjan rannikkoviranomainen Kystverket on kieltäytynyt alun perin tankkeria koskevien tietojen antamisesta NRK:lle, mutta ilmoitti uutisen jälkeen ettei aluksessa ollut öljylastia, vaan se oli pumpattu toiseen tankkeriin pari päivää ennen tuuliajoille joutumista.