Hangella hortoileva siili tarvitsee ihmistä – ja kissanruokaa

Pesän vesivahingon ohella siilin voi ajaa talvipesästään hyvin alkukantainen asia: nälkä. Lumen keskellä siilille käy huonosti, sillä luontaista ravintoa eli hyönteisiä ei silloin ole tarjolla.

luonto
Äänekoskelaisen eläinsuojeluvalvojan Mari Koskivaaran pelastama siili.
Mari Koskivaara

Jos Mari Koskivaara näkee siilin liikkuvan ulkona tähän vuodenaikaan, hän pyydystää sen pahvilaatikkoon ja vie lämpimään. Saman hän toivoo kenen tahansa tekevän.

Äänekoskelainen biologian opettaja ja Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton eli SEY:n eläinsuojeluneuvoja on omassa kellarissaan hoidellut tänä talvena useita siilejä.

Kun syksyllä ulkolämpötila laskee riittävän alas, siili kaivautuu pesäkoloon ja vaipuu horrokseen. Se on talviunta syvempi tila, jossa eläimen ruumiinlämpötila laskee ja sydämen lyöntitiheys hidastuu.

– Parin viikon välein siili nostaa elintoimintojaan. Se vähän kuin testaa, että koneisto toimii. Joskus siili voi herätä ja lähteä pesästä hangelle etsimään ruokaa ja se ei kyllä pääty hyvin ilman ihmisen apua.

Äänekoskelainen eläinsuojeluvalvoja Mari Koskivaara pelastaa villieläimiä, kuten siilejä.
Jussi Lindroos / Yle

Luontoon vasta, kun hyönteiset palaavat

Koskivaaran mukaan siilin ajaa useimmiten pesästään juuri nälkä. Se on voinut saada syksyllä ennen horrokseen vaipumista liian vähän ruokaa ja silloin nälkä voi kesken talven ajaa etsimään ruokaa. Tänä talvena tosin poikkeuksellinen märkyys on aiheuttanut siilien pesiin vesivahinkoja.

Jos talven keskeltä pelastaa siilin pahvilaatikkoon, siitä voi huolehtia kahdella tavalla: joko viedä lämpimään, jossa siiliä pitäisi hoitaa kevääseen asti tai sitten viedä viileään ja yrittää saada se horrostamaan uudestaan.

– Mutta ihan ensimmäisenä se tarvitsee ruokaa.

Sopivaa ruokaa siilille ovat esimerkiksi kissan- koiranruoat, rouhitut maapähkinät tai kypsennetty, suolaton kala tai liha.

– Kissanruoka on parasta, koska siinä on eniten lihaa. Jos kuivanappuloita antaa, niin ne pitää kostuttaa, ettei siili syö niitä liikaa. Juomaksi siilille sopii vesi.

Luonnossa siili pärjää Koskivaaran mukaan vasta, kun lumet ovat sulaneet ja siilille luontaista ravintoa eli hyönteisiä on saatavilla. Omat hoidokkinsa Koskivaara palauttaa samaan paikkaan, mistä ne pelastettiinkin todennäköisesti toukokuun alkupuolella.

Lisää oppia tervapääskyistä

Eläinrakas Koskivaara on päätynyt auttamaan luonnonvaraisia eläimiä, koska kaikki eläinsuojeluneuvojatkaan eivät niitä pysty auttamaan. Kesäisin Koskivaara on hoivannut siilin ja oravan poikasia, mutta myös lintuja.

– Ensimmäinen lintu oli pulun poikanen, viime kesänä huolehdin tervapääskyn pesästä pudonneista poikasista.

Auttaja myöntää, että poikasissa on melkoisesti työtä, sillä niitä on syötettävä jopa parin tunnin välein yötä päivää.

– Onneksi olen opettaja ja kesällä lomalla, hän naurahtaa.

Erityisesti tervapääskyt kiehtovat minua, myös varislinnut ovat ihania.

Eläinsuojeluneuvoja Mari Koskivaara

Koskivaara on tehnyt eläinsuojelutyötä vasta pari vuotta, mutta hänellä on suuri halu oppia lisää luonnonvaraisista eläimistä.

– Erityisesti tervapääskyt kiehtovat minua, myös varislinnut ovat ihania.

Hoitoa tai viimeinen palvelus

Mari Koskivaara toivoisi, että myös sairastuneita tai loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä autettaisiin.

– Siitä on eläinsuojelulaissa jonkinlainen velvoitekin, vaikka auttaminen olisi sitten eläimen viimeinen palvelus.

Maassa oleviin linnunpoikasiin ei pidä koskea.

Eläinsuojeluneuvoja Mari Koskivaara

Loukkaantuneen eläimen löytäjän pitäisi hälyttää eläimelle apua. Parhaiten se onnistuu soittamalla eläinsuojeluyhdistyksen päivystysnumeroon, josta saa neuvoja oikeasta toimimisesta. Tai ottamalla yhteyttä poliisiin, joka on eläinsuojeluviranomainen.

Koskivaara toivoo silti ihmisiltä malttia – ja virheellisen toiminnan välttämiseksi soittoa jo ennen kuin eläimeen kosketaan.

– Esimerkiksi maassa oleviin linnunpoikasiin ei pidä koskea. Hyvin usein emo niitä kuitenkin hoitaa, vaikka poikaset näyttävätkin yksinäisiltä ja avuttomilta. Myös rusakon ja jäniksen poikaset ovat yleensä maastossa yksin ja emo käy niitä vain nopsaan imettämässä.

Osaavat ja hansikoidut kädet

Maltin lisäksi auttajan kannattaa pitää myös hygienia-asiat mielessä, sillä luonnossa eläviin eläimiiin ei pidä koskea paljain käsin.

– Esimerkiksi siileillä on paljon salmonellaa. Eikähän sairaasta eläimestä voi tietää, mikä sillä on ja voiko se tarttua ihmiseen.

Villieläinten auttaja tarvitsee käsineiden lisäksi varmat ja osaavat otteet, ettei eläin vahingoitu käsittelyssä lisää. Myös auttaja voi saada Koskivaaran mukaan vammoja, jos homma menee häseltämiseksi.

Kun myyräkanta on huono, hoitoon tulee nälkiintyneitä pöllöjä.

Eläinsuojeluneuvoja Mari Koskivaara

– Petolintujen kanssa pitää olla tosi varovainen. Myös orava puree tosi kipeästi, kun se on hädissään.

Tänä talvena Koskivaara on huolehtinut lähinnä siileistä, tosin yhden ikkunaan lentäneen, siipivammaisen taviokuurnan hän huolehti jatkohoitoon.

– Kun myyräkanta on huono, hoitoon tulee nälkiintyneitä pöllöjä, mutta ei tänä talvena.

Mari Koskivaaraa haastatteli Yle Keski-Suomelle Jussi Lindroos.