Etelä-Euroopan maissa ei ole kestävyysvajetta

Eteläisen Euroopan kriisimaissa ei ole julkisen talouden kestävyysvajetta. Toisin kuin Pohjoismaissa, vanhukset hoidetaan niissä kotona. Se tekee tarpeettomaksi julkisen hoivan eikä lisää kestävyysvajetta. Sen toinen puoli on, että Etelä-Euroopan maissa naiset ovat enemmän kotona kuin työelämässä.

Ulkomaat
Vanhus ja hoitaja pelaavat pöydän ääressä.
Kristiina Nygren / Yle

Eteläisen Euroopan maissa katsotaan, että perheen sisäinen tehtävä on hoitaa vanhukset ja antaa tarvittava vanhuuden hoiva, sanoo Uppsalan yliopiston professorina toimiva Olli Kangas.

– Eteläisen Euroopan maissa tilanne näyttää sikäli kummalliselta, että kriisimaissa Kreikassa, Espanjassa ja Italiassa, niissä kestävyysvajeet näyttävät aika pieniltä verrattuna vaikka meihin. Niissä tilanne on sellainen, että vaikkapa Kreikassa lähdetään siitä, että hoiva on perheen velvollisuus, eikä julkinen sektori siihen puutu, selventää Kangas.

Tutkimusneuvonantaja Tarmo Valkonen Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta sanoo, että maakohtaiset erot vanhuuden hoivan antamisessa ovat hyvin suuret.

– Perinne julkiseen hoivaan, vanhusten pitkäaikaiseen hoitoon, sitä ei välttämättä monessakaan maassa ole. Se on muissa maissa enimmäkseen perhekeskeistä tai sitten palkataan joku vanhuksia hoitamaan. Silloin menot ovat yksityisiä eikä julkisia tältä osin, sanoo Valkonen.

Meillä yhteiskunnan tarjoamat julkiset vanhuspalvelut painavat kestävyysvajeen synnyssä, ja kun Etelä-Euroopan maissa näitä julkisia palveluja ei juuri ole, silloin ei laskettu julkisen talouden kestävyysvajekaan pääse kasvamaan.

Vanhusten hoiva tarkoittaa Etelä- ja paljolti myös Keski-Euroopassa sitä, että perheen naiset hoitavat myös vanhukset kotona.Toisaalta näissä maissa naiset ovat Pohjoismaita vähemmän mukana työelämässä tai tekevät lähinnä osa-aikatöitä. Suomessa taas naiset tekevät eniten kokopäivätyötä Euroopassa.

Kreikassa naisten työllisyysaste on 40 prosenttia

– Naisten vähäisempi työssäolo heijastuu vahvasti naisten työvoimaosuuteen. Esimerkiksi Kreikassa naisten työllisyysaste on vain noin 40 prosenttia, kun se Suomessa on vajaa 70 prosenttia ja Ruotsissa yli 70 prosenttia, tosin myös Ruotsissa naiset tekevät enemmän osa-aikatöitä kuin meillä, sanoo professori Olli Kangas.

Tutkimusneuvonantaja Tarmo Valkonen Etlasta sanoo, että myös Etelä-Euroopan maissa naisten työllisyysaste on noussut

– Perheen antama hoiva on siellä historiallinen tosiasia. Kyllähän Etelä-Euroopassakin naisten työhönosallistuvuusaste on noussut, mutta ei lähelläkään Suomea, kyllähän se rajaa talouskasvupotentiaalia niissä maissa. Eihän se välttämättä ole tehokas tapa, että siellä on yksi tytär hoitamassa yhtä vanhusta esimerkiksi ja jää sen takia pois työelämästä. Ei se ole oikea ratkaisu sen kansantalouden kannalta, pohtii Valkonen.

Kestävyysylijäämä Etelä-Euroopan maissa

Suomen julkisen sektorin osuus on noin viidennes Suomen koko taloudesta, se on pysynyt samana neljännesvuosisadan ajan.

Suomen kestävyysvaje on komission mukaan Euroopan maiden keskitasoa, meitä pienempi se on Etelä-Euroopan kriisimaissa, joissa vallitsee lähes kestävyysylijäämä. Suomea matalampi kestävyysvaje on myös esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa, niiden hyvän talouskasvun ja työllisyyden vuoksi. Suomea suurempi kestävyysvaje on taas muun muassa Luxemburgissa ja Hollannissa.

Professori Olli Kangas sanoo, että on lähinnä kaksi tapaa tehdä vanhuuden hoiva, julkinen ja yksityinen.

– Meillä Pohjoismaissa on valittu julkispalvelujärjestelmä, se edellyttää hyvin vahvaa veropohjaa ja korkeaa työllisyysastetta. Toinen tapa on perheeseen perustuva hoiva, joka ei aiheuta kustannuksia julkiselle sektorille, vaan ihmiset ja perheet vastaavat niistä kustannuksista itse, ilman että siinä on julkista sekaantumista väliin. On tietysti sitten poliittiinen valinta, minkätyyppistä mallia missäkin maassa suositaan, sanoo Kangas.