1. yle.fi
  2. Uutiset

Näkökulma: Vapaavuori ja Sancho Panzat tiedottavat

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori piti keskiviikkona harvinaisen kovasanaisen puheenvuoron Talvivaaran tilanteesta. Kenelle suora ja samalla kiero puhe oli tarkoitettu, miettii ja rönsyilee toimittaja Heikki Rönty. Valtio asettelee Talvivaarassa vastakkain itse luomansa byrokratian ja ihan oikean reaalimaailman.

Näkökulmat
Heikki Rönty

Vapaavuoren tiedotustilaisuus aloitettiin keskiviikkona täsmälleen kello 12.30 kertomalla, ettei uutta kerrottavaa ole.

Pian sen jälkeen kuuntelijoiden leuat loksahtivat – ministerin puhe oli kuin punapaita-agitaattorin paras veto. Eivätkä mukana olleet kansliapäällikkö Hannele Pokka ja Kainuun ELY-keskuksen ylijohtaja Kari Pääkkönen jääneet juurikaan ministeriä huonommaksi.

Kun valtio ajaa haluamansa kuvion läpi, paskaa sataa niskaan.

Puheessa oli monta osaa ja monta kärkeä. Sanomista löytyi ainakin kurjille paikallisasukkaille Sotkamoon, lupaviranomaisille, hallinto-oikeudelle ja Talvivaaran entiselle johdolle ja sen kummalliselle sijoitusyhtiökumppanille.

Vapaavuori ilmoitti, että Talvivaaran tuotantolaitteet olivat konkurssin jälkeen ajettu huonoon kuntoon. Siksi palaa paljon rahaa, todisti veli väkevästi.

No shit, Sherlock!

Jos koko puulaaki on kärsinyt viimeiset kolme vuotta rahanpuutteesta ja viimeisen vuoden elänyt kädestä suuhun, ei pitäisi olla ihme, että kaikki paikat eivät kiillä. Sen sijaan ihme on se, että yhtiö eli saneeraushakemuksen jättämisen jälkeen niinkin pitkään ja pystyi parantamaan tuotantoaan edellisestä vuodesta. Jos jätetään loiskiehunta syrjään ja tarrataan puhtaisiin faktoihin, se on entiseltä Talvivaaran johdolta renikan arvoinen suoritus, jonka myös muut suomalaiset yritysjohtajat tietävät. Neljäs tila Kauppalehti Option yritysjohtaja-kyselyssä todistaa sen. Sellaiseen ei päästä ministerin pätevyydellä, vaikka muuten mukava mies olisikin.

Kaikki kääriytyy Talvivaarassa kaikkeen. Valtava vesiongelma on peruja valtavista tuotanto-ongelmista. Kirjoitin aiemmin valtion tulevasta roolista otsikolla Talvivaarassa valtion rooli on valita pirun ja perkeleen väliltä. Valtio näyttää valintansa tehneen kaivoksen ylösajon varmistamiseksi mahdollisimman nopeasti. Se kun maksaa – toistaiseksi– vähemmän kuin sulkeminen. Eikä passaa unohtaa sitä, että kaikesta toimeliaisuudesta valtio saa veroina ja maksuina osan omistaan pois. Suhde on liki sama kuin Raha-automaattiyhdistyksen peleissä, joissa 100 euron sijoitus palauttaa 40 euroa takaisin kansanterveydelle. Ja jättipotti voi olla tulossa, Talvivaaran tapauksessa monen kymmenen miljardin euron tulot.

Vapaavuori otti kantaa kiisteltyyn purkuputkeen fiksusti. Kuinka sitä pitkin tulevat vedet ovat puhdistettuja, puhdistettuja ja puhdistettuja. Mantra toistui jopa häiritsevän paljon, niin että tyhmempi voisi kuvitella ministerin saaneen ohjeen mainostoimistolta.

Viestin voisi voinut muotoilla puusta laskeutuneille alkuasukkaille myös seuraavasti: Pöljät otatte nyt silmän käteenne ja katsotte, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin laskea vedet pois jos meinaatte pitää kaivoksen pystyssä. Älkää sotkeko meidän bisneksiä.

Vapaavuoren toinenhäive-Katjusha (siirryt toiseen palveluun)oli tarkoitettu merten taa. MTV3 uutisoi omiin lähteisiinsä vedoten, että pieni sijoitusrahastoQuaker Funds olisi ostamassa Talvivaaran (siirryt toiseen palveluun)konkurssipesältä. Samainen amerikkalaisfirma arvosteli ankarasti Suomen valtiota, kun se haluaa emoyhtiön konkurssia ” kiertääkseen omaisuudensuojaa ja pakkolunastaakseen yksityistä omaisuutta”,uutisoi HS aiemmin (siirryt toiseen palveluun). Sijoitusrahasto tuntuu hakevan yhteistyössä Talvivaaran emoyhtiön kanssa ovenrakoa tuleviin omistusjärjestelyihin.

Valtio onkin saamassa Talvivaarasta oppitunnin siitä mitä yrityksille tarkoittaa kankea ja joustamaton byrokratia. Ja kuinka sääntöjen ja määräysten laitoja venytetään.

Voin olla väärässä, mutta minusta Vapaavuoren Katjushan kylkeen oli piirretty kirkkoveneen kuva. Olin kuulevinani, että Vapaavuori jälleen kerran painokkaasti irtisanoutui yhteistyöstä Talvivaaran entisen johdon kanssa moittiessaan kovasanaisesti mennyttä meininkiä. Viesti oli Quakerille, että raha kelpaa, mutta ei kenen tahansa kasvoilla.

Käytännössä moitteet kohdistuivat toimitusjohtaja Pekka Perään. Vapaavuori kun räksyttäessään muisti myös kehua Talvivaaran työntekijöitä, joista myös johto on likimain sama kuin ennenkin. Hygieniasyistä kahdelle poskelle iskettävän nimi jätettiin mainitsematta.

Kauppalehdessä Talvivaaran julkisselvittäjä Jari Salminen (siirryt toiseen palveluun) kertoi, että pesän myyntiasiassa voi tulla ratkaisu aiemmin kuin myöhemmin. Konkurssipesän emoyhtiön, Talvivaaran Kaivososakeyhtiön saneeraushakemuksen täydennyspäivä on 13. maaliskuuta. Sopii epäillä, että jos entinen emo on mukana uusissa järjestelyissä, julkitulo tapahtuu ennen tuota päivää. Perällä tai ilman.

Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka oli käynyt samassa mainostoimistossa Vapaavuoren kanssa. Pokka totesi, että alueelle kertyvät vedet eivät sovi altaisiin, eikä muuta keinoa ole kuin päästää niitä pois. Pokka muisti mainita moneen kertaan, että lupaa ei ole, koska Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on yhdistänyt lisäjuoksutushakemuksen ja purkuputkihakemuksen. Lause toistui niin monesti, että siitä tuli moite.

Väistämättä tulee mieleen muutaman vuoden takaiset tapahtumat, jossa silloinen ympäristöministeri Ville Niinistö päätti murtaa perinteisen demokratian kolmijaon – lainsäädäntö-, tuomio-, ja toimeenpanovallan erottamisen vallan väärinkäytön estämiseksi – yrittäessään puuttua Kainuun Ely-keskuksen, itsenäisen valvontaviranomaisen toimintaan.

Nyt näyttää, paino sanalla näyttää, että Pokka painostaa ja opastaa hellää voimakkaammin itsenäistä Pohjois-Suomen aluehallintovirasto tekemään päätöksiä nopeasti. Vaihtoehtona ympäristöministeriön kansliapäällikkö esittää juoksutusten aloittamista poikkeuspykälän perusteella. Samansisältöisen pykälän perusteella tehdyt päätökset on hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa todettu vastaavissa oloissa pätemättömiksi.

Onneksi Pokka sanoi tiedotustilaisuudessa kerran sanan itsenäinen.

Ellei huvittaisi, saattaisi suututtaa, kun muistelee ja vertaa tapahtumia ennen kipsisakka-allasvuotoa kesällä 2012 ja nyt. Ja jälkiviisastelee.

Yhtiö haki silloin lupaa laskea liikavesiä, koska niitä oli jokaisessa mahdollisessa paikassa. Lupaa ei tullut, tunnetuin seurauksin. Vastaavassa tilanteessa ollut Yaran kaivos Siilijärvellä sellaisen sai, eivätkä padot murtuneet. Nyt kun valtio on itse vastuussa toiminnasta, ministeri ja ministeriö kuuluttavat tuskaansa aivan samalla äänellä kuin Talvivaara silloisessa tilanteessa.

Valtio onkin saamassa Talvivaarasta oppitunnin siitä mitä yrityksille tarkoittaa kankea ja joustamaton byrokratia. Ja kuinka sääntöjen ja määräysten laitoja venytetään.

Kun valtio ajaa haluamansa kuvion läpi, paskaa sataa niskaan. Siltä se ei voi välttyä, kun paikalliset on ajettu hysterian partaalle pelottelemalla helvetin lieskojen lyövän kasvoille, jos Talvivaara jatkaa toimintaansa. Bensaa liekkeihin syöttävät erityisesti sellaiset tahot, joiden kuvataan hankkivan ”sähkönsä töpselistä ja rahansa pankin automaatista”.

Jotkut sentään osaavat pitää pään kylmänä ja bisneksen mielessä tässäkin tilanteessa. Yrityksissä, jotka ovat vaatineet korvauksia mahdollisen purkuputken haitoista, on mukana sellainenkin, jonka korvausvaatimus on samaa luokka kuin lähes kymmenen vuoden liikevaihto ja sadan vuoden liikevoitto.

Tässä on muistettava sanoa myös se, että olen purkuputkikaplakassa osallinen, koska asun tuon kuuluisan Nuasjärven rannalla. Olen myös jättänyt yhtiön hakemukseen muistutuksen putken haittojen pienentämiseksi.

Loppuun asiaa:

Talvivaaran kaivosalueen vesiongelmaan on kevään aikana neljä ratkaisua. Joku näistä toteutuu, käyttipä kaivoksen isännän ääntä kuka tai mikä tahansa.

1. ja 2. Vettä lasketaan ulos kaivosalueelta entisiä reittejä pitkin. Luvan kanssa tai ilman lupaa. Päästöt ylittävät ympäristöluvan, mutta päästöt ovat silti pienempiä kuin aiempina vuosina. Hintana henkisiä vaurioita ja nimellisiä korvauksia. Paitsi asianajajille.

3. Vettä varastoidaan kaivosmonttuun. Kaivoksen myynti ei onnistu eikä louhimisen aloittaminen. Valtio maksaa lisää kuluja ja saattaa joutua sulkemaan koko laitoksen. Hinta arvoitus, veikkaus alle 500 miljoonaa euroa.

4. Padot murtuvat. Etelän suunnassa patoaltaiden pohjalla ja Lumijoessa olevat metallipitoiset sedimentit lähtevät liikkeelle. Tuhot yltävät Laakajärveen saakka, joka on toistaiseksi säästynyt isommilta vaurioilta. Pohjoisessa vedet valuvat Kolmisoppeen, mutta suuremmilta vaurioilta vältytään. Hinta arvaamaton, vähintään kymmeniä miljoonia euroja.

Heikki Rönty

Kirjoittaja on Yle Kainuun toimittaja

Lue seuraavaksi