Uhanalaisella saimaannieriällä on sittenkin toivoa – luontaista lisääntymistä tapahtuu

Sukupuuton partaalla riutuvan harvinaisen lohikalan pelastumisesta on näkyvissä pitkästä aikaa hyviä ennusmerkkejä. Tutkijat ovat saaneet uusia emokaloja ja todisteita luonnonvaraisesta lisääntymisestä.

luonto
Saimaannieriä on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi kalalajiksi.
Esa Hirvonen Luonnonvarakeskus

Saimaannieriä on erittäin uhanalaiseksi luokiteltu kalalaji. Erikoinen kala on saimaannorrpan tapaan jääkauden jälkeinen relikti. Kalan pelättiin jo kuolevan sukupuuttoon, mutta nyt tunnelin päässä näkyy valoa.

– Parilta vesialueelta on saatua tietoa, että luontaista lisääntymistä on tapahtunut. Lisäksi olemme saaneet uusia emokaloja, joiden kautta saadaan uutta istutusmateriaalia lähivuosina, tutkimusmestari Esa Hirvonen Luonnonvarakeskuksen Enonkosken yksiköstä sanoo.

Nieriäkantaa on pitkään ylläpidetty Enonkoskella Kuolimolta pyydettyjen emokalojen avulla.

– Aika huonoin tuloksin. Emokalatkin olivat jo kolmatta laitossukupolvea, tutkimusmestari Esa Hirvonen myöntää.

Vastakuoriunut sopeutuu parhaiten

Toiveet nieriäkannan pelastamiseksi heräsivät uusien emokalojen myötä. Tutkijoiden haaviin jäi viitisenkymmentä emokalaa Yövedeltä vuosina 2009-2012. Viime syksynä tuli hyviä uutisia Kuolimolta, jossa nieriän arvellaan viimeksi luontaisesti lisääntyneen.

– Saimme Kuolimolta viime syksynä 32 emokalaa. Lypsimme kalat ja saimme uutta luonnonvalinnan läpikäynyttä ainesta viljelyyn.

Emokaloista lypsetään mäti ja kala palautetaan luontoon.
Esa Hirvonen Luonnonvarakeskus

Samaan aikaan on saatu ensimmäisiä merkkejä luonnossa tapahtuneesta lisääntymisestä. Ne ovat perua kokeilusta, joissa kalanpoikaset on istutettu vastakuoriutuneina. Aiemmat istutukset on tehty varttuneemmilla poikasilla.

– Tutkimusten perusteella näyttäisi siltä, että nieriä sopeutuu vesistöön parhaiten, kun se istutetaan nuorena. Vaikka osa joutuukin petokalojen ruoaksi.

Tutkijoiden pöydälle on kertynyt näytteitä luonnossa syntyneistä nieriöistä Koloveden kansallispuiston vesiltä ja Luonterilta.

Nieriä vaatii puhtaan veden ja syvänteitä

Saimaannieriä vaatii ympärilleen kirkkaat ja syvät vedet.

– Eikä rantakivikoissa, joissa se kutee, saa humusta olla liikaa.

– Ja olisi hyvä, ettei loppusyksyllä kalan kutuaikana olisi rantakivikoissa verkkoja, joihin emokalat jäisivät, tutkimusmestari Esa Hirvonen muistuttaa.

Myös vesistön ravintotilanne on poikasten kasvun kannalta tärkeä elementti.

– Järvessä on monta muuta tekijää ravinnon lisäksi. Pitää olla paljon syvänteitä, siellä nieriä viihtyy kymmenasteisessa vedessä kesäaikanakin.

Kalastamaan 10 vuoden päästä?

Saimaannieriä on ollut kokonaan rauhoitettu vuoden 2014 alusta lähtien. Rauhoitus sinänsä ei ole tuonut nopeita tuloksia.

– Lyhyt aika on vasta taustalla. Aiemmat rauhoitusalueet ja suojelutoimet ovat pelastaneet nieriän lähinnä Kuolimolla.

Rauhoituksella on taata uhanalaisen kalalajin ensimmäiset elinvuodet, jolloin niitä uhkaa muun muassa verkkopyynti. Nieriä saavuttaa kutukypsyyden kuusivuotiaana, jolloin kala painaa noin 1,5 kiloa.

– Vie varmaan ainakin kymmenen vuotta ennen kuin kalastusta voidaan ajatella. Ja alamitan pitää sitten olla 70 senttiä, jotta kala on ehtinyt kahdesti kutea, Hirvonen arvioi.