Pakottaako laki kirkon vihkimään homopareja? Asiantuntijat vastaavat

Vuonna 2017 voimaan astuva sukupuolineutraali avioliittolaki antaa avio-oikeuden samaa sukupuolta oleville. Kirkon tämänhetkinen käytäntö ei kuitenkaan salli samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Ristiriita saattaa tuottaa lainopillisen ongelman, toteavat perustuslain asiantuntijat.

Kotimaa
Suomen lain ensimmäinen osa ja puheenjohtajan nuija.
Arja Lento / Yle

Uskonnonvapauslaki (siirryt toiseen palveluun) antaa kirkolle oikeuden vihkiä avioliittoon ketä se haluaa. Toisaalta yhdenvertaisuuslaki (siirryt toiseen palveluun) kieltää syrjimästä ketään seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Mitä laki siis sanoo siitä, jos kirkko ei jatkossakaan vihi samaa sukupuolta olevia?

– Tämä on aika monimutkainen asia. Avioliittolaki mahdollistaa nykyisellään sen, että kirkkokunnat asettavat vihkimiselle lisäehtoja, mutta ehtojen täytyy tietysti olla sopusoinnussa muun lainsäädännön, kuten perustuslain ja yhdenvertaisuuslain kanssa, aloittaa oikeustieteen akatemiaprofessori Kaarlo Tuori.

Tuorin mukaan tilanne saattaa tuottaa lainopillisen ongelman, kun sukupuolineutraali avioliittolaki vuonna 2017 astuu voimaan.

– Jos laki säädetään ja kirkko tai yksittäiset papit kieltäytyvät vihkimästä samaa sukupuolta olevia, syrjintäajatus ei ole ainakaan täysin poissuljettu.

Ihonvärin perusteella ei voi kieltäytyä vihkimästä, seksuaalisen suuntautumisen perusteella voi

ihmisoikeusprofessorina European University Institutessa työskentelevä Martin Scheinin huomauttaa, että laki velvoittaa eri tavalla maistraatin viranomaista ja pappia.

– Avioliittolaki erottaa siviilivihkimisen ja kirkollisen vihkimisen. Avioliittolain mukaan siviiliviranomainen on velvoitettu siihen, pappi sen sijaan saa toimittaa vihkimisen. Tämä sanamuoto ei ole sattumaa.

Turun yliopiston tutkijatohtori Juha Lavapuro puolestaan toteaa, että kirkolla on vapaus päättää ketä se haluaa vihkiä.

– Uskonnonvapaussäännös antaa kirkolle oikeuden päättää minkälaisia ehtoja he haluavat avioliitolle asettaa. Kunhan ehdot eivät ole niin räikeästi syrjivä, ettei niitä voi uskonnonvapaudella oikeuttaa, hän sanoo.

Kysymykseksi muodostuukin, mikä lain silmissä tulkitaan "räikeäksi syrjinnäksi". Kirkko ei voisi uskonnonvapauteen nojautumallakaan kieltäytyä vihkimästä aviopareja esimerkiksi etnisen taustan tai ihonvärin perusteella.

– Avoimen rasistinen opinkappale olisi varmasti oikeusjärjestelmän perusteiden vastainen, Lavapuro toteaa.

Perustuslain ihmisten yhdenvertaisuutta koskevassa pykälässä (siirryt toiseen palveluun) kielletään erottelu esimerkiksi sukupuolen, alkuperän, tai uskonnon perusteella. Seksuaalista suuntautumista pykälässä ei mainita.

– Perustuslaissa etnisen alkuperän perusteella tapahtuva syrjintä on vielä moitittavampaa, Lavapuro pohtii.

Pakollinen siviilivihkiminen yksinkertaistaisi

Kaikki asiantuntijat pitävät mahdollisena, että kirkon toiminnasta saatetaan tulevaisuudessa tehdä kanteluita sen vihkimiskäytännön vuoksi.

Vastaavia lainopillisia pähkäilyjä ei tarvitse harrastaa esimerkiksi Italiassa, Hollannissa tai Saksassa, jossa siviilivihkiminen on pakollista ja kirkon rooli avioliiton solmimisessa on seremoniallinen.

Tutkijatohtori Juha Lavapuro uskoo asian ratkeavan Suomessa niin, että kirkko alkaa ajan myötä toimia yhdenmukaisuusperiaatteen mukaisesti, siis vihkiä samaa sukupuolta olevia.

– Se on todennäköisempi vaihtoehto kuin että kirkon joskus katsottaisi syyllistyneen perustuslain vastaiseen toimintaan.

Ihmisoikeusprofessori Martin Scheinen ei hätiköisi johtopäätösten kanssa, sillä uusi avioliittolaki astuu voimaan vasta vuonna 2017.

– Antaisin kirkolle aikaa selvittää mikä sen kanta on ja mikä sen opillinen pohja on. Vasta sitten ulkopuoliset tahot, kuten tuomioistuin, voivat arvioida sitä onko kyse syrjinnästä vai ei.