Taksikuskit paikkaavat kotihoidon aukkoja – "Aika hirvittävältä välillä tuntuu jättää ihminen itsekseen kotiin"

Taksinkuljettajat ovat joutuneet viime vuosina omaksumaan yhä useampia perinteisiä kotihoidon tehtäviä. Kuljettajat peittelevät asiakkaitaan sänkyihin, kantavat kauppatavaroita ja opettelevat, mistä taskusta asiakkaan avainnippu löytyy.

Kotimaa
taksi
Yle

Taksikuskit kohtaavat yhä enemmän vanhuksia, jotka ovat huonossa kunnossa ja tarvitsevat tavallista enemmän tukea. Kuljettajien on muistettava asiakkaidensa erityistarpeet ja osattava arvioida yhä vaikeampia tilanteita. Hankalat tapaukset tulevat kohdalle yllättäen ja vaativat nopeaa päätöksentekoa.

Kuljettajien mukaan vanhukset luottavat kuljettajiin vahvasti. Pienissä kunnissa kuljettaja vastaa hyvinkin henkilökohtaisiin puheluihin.

Marja Matilainen on ajanut taksia 18 vuotta. Uransa aikana hän on opetellut uusien välineiden käyttöä ja harjoitellut autonsa muuntamista tarpeen mukaan.

– Tehtävänkuva on laajentunut. Välillä tuntuu, että toimitamme kodinhoitajan tehtäviä. Autamme pukeutumisessa, riisuuntumisessa ja ruokien sekä kauppatavaroiden laittamisessa kaappiin. Välillä asiakas peitellään sänkyyn. Olen ajanut taksia vuodesta 1999, ja työ on kyllä laajentunut siitä. Asiakasmäärät ovat myös kasvaneet, Matilainen kertoo.

Epätietoisuutta on kestettävä

Epätietoisuus on monelle taksikuskille arkipäivää.

– Aika hirvittävältä välillä tuntuu jättää ihminen itsekseen kotiin, kun ei ole varma, millaisessa kunnossa ihminen jää sinne. Aina ei tiedä, koska seuraava avustaja tulee, Marja Matilainen kertoo.

Autamme silti vaatteet päälle ja pois. Katsomme myös, että asiakas pääsee sisään.

Marja Matilainen

Taksikuski ei jätä asiakastaan yksin, mutta epätietoisuudelta ei voi välttyä. Etenkin syrjäseuduilla vanhuksen saamasta tuesta ei ole aina selvyyttä.

– Eihän se oikein ole. Toki me teemme tarvittavan työn, eikä ketään jätetä oman onnensa nojaan. Se on kuitenkin tavallaan väärin, koska meillä ei ole resursseja, valmiuksia tai koulutusta kodinhoidollisiin tehtäviin. Autamme silti vaatteet päälle ja pois. Katsomme myös, että asiakas pääsee sisään.

Kuljettajan on usein lähdettävä paikalta tietämättä, koska seuraava avustaja on tulossa paikalle. Hankalia tilanteita tulee Matilaisen mukaan vastaan viikoittain.

Dementikkojen tavat on tunnettava

Anne Rahikainen on ajanut päätyökseen taksia viimeiset viisi vuotta – enimmäkseen Savitaipaleella. Sitä ennen hän työskenteli liikuntarajoitteisten kanssa ja ajoi taksia osa-aikaisesti.

Dementiapotilaiden kuljettaminen on oma taiteenlajinsa. Kuljettajat opettelevat vakioasiakkaidensa henkilökohtaiset tavat ja tottumukset. Lähtiessä käydään läpi, että avaimet ovat taskussa ja oikeat kengät jaloissa. Autossa käydään läpi samoja tarinoita yhä uudestaan.

– Rauhallisuus on valttia. Näissä kuljetuksissa on mentävä asiakkaiden ehdoilla. Samat tarinat tietysti toistuvat, mutta niihin on vastattava yhä uudestaan. Samalla kuulee tietysti myös kiinnostavia juttuja siitä, miten asiat ennen olivat, Anne Rahikainen kertoo.

Asiat on opeteltava itsenäisesti

Taksinkuljettajat joutuvat opettelemaan työssään yhä uusia välineitä. Juha Rahikainen on ajanut taksia 1990-luvun puolivälistä saakka. Parinkymmenen vuoden kuluessa on pitänyt opetella esimerkiksi ihmisen nostamista paareille ja paareilta pois.

– Kyllähän se on niin, että aika huonokuntoisia ihmisiä on kotona. Minäkin olen tehnyt tätä työtä vuodesta 1995. On se sinä aikana muuttunut. Esimerkiksi paarienkäyttöä ja välineitä on pitänyt opetella itse lisää. Toisaalta taas on niin, että syrjäseuduilla väki vähenee. Siksi on välillä rauhallisempaa, Juha Rahikainen kertoo.

Taksinkuljettajat pitävät vanhuskohtaamisia tärkeinä. Parhaimmillaan vakioasiakkaista tulee ystäviä, joita halaillaan kohdattaessa.

Etenkin pienillä paikkakunnilla kuljettaja on monelle vanhukselle tärkeä ja läheinen ihminen. Kuljettajat kokevat tekevänsä yhteistyötä useiden eri viranomaisten kanssa.