Kätketty kulttuuriaarre odotti Liettuassa kellarissa natsi- ja neuvostoajan loppumista

Puolentoista miljoonan jiddišinkielisen julkaisun ja kirjoituksen joukossa on tiedettä, taidetta ja politiikkaa, mutta myös oppia siitä, miten lapset parhaiten kasvatetaan ja miten tehdään hyvää ruokaa.

Ulkomaat
New Yorkissa sijaitseva YIVO-keskus on keskittynyt Itä-Euroopan, Saksan ja Venäjän alueen juutalaisten kulttuurin ja historian tutkimiseen. Tässä vuonna 2007 otetussa valokuvassa näyttelyvierailija katselee Otto Frankin (Anne Frankin isän) elämään liittyviä dokumentteja.
Tällä hetkellä New Yorkissa sijaitseva YIVO-instituutti on keskittynyt Itä-Euroopan, Saksan ja Venäjän alueen juutalaisten kielen, kulttuurin ja historian tutkimiseen. Tässä vuonna 2007 otetussa valokuvassa näyttelyvieras katselee Otto Frankin (Anne Frankin isän) elämään liittyviä dokumentteja.Justin Lane / EPA

Liettuan pääkaupungissa Vilnassa yli seitsemän vuosikymmentä kirkon kellarissa piiloteltu jiddišinkielisten julkaisujen ja käsikirjoitusten kokoelma pääsee vihdoin kaikkien nähtäväksi. Puhdistettuna ja internetiin digitalisoituna siitä tulee maailman suurin jiddišinkielinen arkisto.

Arkisto kertoo Itä-Euroopan juutalaisten vuosisatojen mittaisesta kulttuurista, politiikasta ja tieteistä, mutta myös arkisista asioista, muun muassa perinneruoista ja lasten kasvatuksesta.

Yksi ensin natsi-Saksalta ja sitten Neuvostoliitolta kätketyn kokoelman helmistä on "juutalaisten Kuningas Leariksi" kutsuttu näytelmä Mirele Efros. Jacob Gordinin sata vuotta sitten kirjoittaman näytelmän käsikirjoituksessa on edelleen tšaarinaikainen sinetti osoituksena, että sensuuri oli sallinut näytelmän esittämisen.

Kun natsijoukot valtasivat Liettuan vuonna 1941, ne kävivät myös Strashunin historiallisen juutalaiskirjaston kimppuun. Osa kokoelmista lähetettiin Frankfurtiin "juutalaiskysymyksen" tutkimusmateriaaliksi ja osa tuhottiin, mutta osan kirjastonhoitajat onnistuivat piilottamaan katolisen kirkon kellariin.

Yhdysvaltain joukot takavarikoivat Saksaan viedyt materiaalit vuonna 1946 ja luovuttivat ne valtameren taakse siirtyneelle Liettuan juutalaistutkimuksen instituutille YIVO:lle. Se toimii nykyisin New Yorkissa.

Baltiaan jääneet juutalaiset asiakirjat määräsi neuvostodiktaattori Josif Stalin tuhottaviksi, kun puna-armeija otti vallan vuonna 1944. Paperit kuitenkin odottivat piilossa Baltian maiden itsenäistymistä.

Ensin puhdistetaan ja korjataan, sitten digitalisoidaan

Liettuan kansallisarkiston ja -kirjaston, maan juutalaisyhteisön ja YIVO:n tavoitteena on yhdistää kokoelmien jäljellä olevat osat sellaisiksi kuin ne olivat 1920- ja 1930-lukujen Vilnassa, mutta nykyajan tekniikan avulla eli virtuaalisesti. Ennen digitalisointia ne kuitenkin vaativat vanhanaikaisia keinoja, pensseleitä ja liimaa, jotta ne saadaan lukukelpoisiksi.

Projektin pelastettavina on kymmenen tuhatta harvinaista tai jopa ainutlaatuista julkaisua ja puolitoista miljoonaa muuta dokumenttia – muun muassa kirjeitä, muistelmia, sanomalehtiä, valokuvia ja teatterijulisteita.

Hyvin harva Liettuan nykyisistä juutalaisasukkaista ymmärtää jiddišiä, eivätkä vuonna 1989 päivänvaloon tuodut käsikirjoitukset ole tähän saakka herättäneet juurikaan kiinnostusta, mutta juutalaisyhteisön edustaja Faina Kuklijanski toivoo digitalisoinnin auttavan heitä ymmärtämään, mittaisesta kulttuuriaarteesta on kyse.

YIVO:n johtajan Jonathan Brentin mukaan projektin tavoitteena on osoittaa myös muille liettualaisille, että juutalainen kulttuuri on keskeinen osa koko Liettuan kulttuuria. Liettuan kansalliskirjaston johtajan Ramojus Kraujelisin mukaan projekti on Vilnan vaatimaton panos historiallisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi.

Tammikuussa alkaneen työn on määrä valmistua Liettuassa vuonna 2020 ja New Yorkissa kaksi vuotta myöhemmin. Hankkeen rahoitus on peräisin Liettuan hallitukselta, säätiöiltä ja yksityisiltä lahjoittajilta.

Lähteet: AFP, Yle Uutiset