Rahankeruu nielee leijonan osan - jopa kymmeniä prosenttia tutkijan työajasta

Aiempaa suurempi osa tutkimusorganisaatioiden rahoituksesta tulee muualta kuin valtiolta. Rahahanojen tyrehtyminen pakottaa tutkijat entistä tiiviimpään yhteistyöhön esimerkiksi laitehankinnoissa.

Kotimaa
Tutkija pipetöi ainetta koeputkeen.
Matti Myller / Yle

Entistä isompi osa tutkimusorganisaatioiden rahoituksesta tulee muualta kuin valtiolta. Rahoituksen vähentyessä vastuu tutkimuksen rahoituksen hankkimisesta jää yhä useammin tutkijoiden ja tutkimusryhmien itsensä tehtäväksi.

– Halusimme tai emme, niin aimepaa isompi osa tutkijoiden työstä menee rahoituksen hankintaan ja siitä raportointiin, kertoo Luonnonvarakeskuksen kehitysjohtaja Ilkka P. Laurila.

Laurila on harmissaan siitä, että tutkijoiden aika menee muuhun kuin ydintyöhön.

– Puhutaan helposti kymmenistä prosenteista ajan käytössä, hän toteaa.

– Toivoisin että osuus ei kasvaisi, mutta näyttäisi, että Luonnonvarakeskuksessa ja muissakin organisaatioissa on vain painetta lisätä ajankäyttöä rahoituksen haalimiseen, Laurila sanoo.

Yhteistyö välttämätöntä

Esimerkiksi vastikään toimintansa aloittaneen Luonnonvarakeskuksen rahoituksesta leikataan valtion osuutta 23 miljoonaa euroa seuraavan kahden vuoden aikana.

Yksi keino rahoitusvajeen paikkaamiseen on lisääntyvä yhteystyö tutkimusorganisaatioiden kesken. Tästä oli kyse myös Luonnonvarakeskuksen synnyssä, jossa hynttyyt löivät yhteen monta eri luonnonalan toimijaa.

– Säästöjä saadaan muun muassa yhdistämällä hallintoa. Tärkeintä on kuitenkin yhteistyö esimerkiksi tutkimuslaitteiston hankinnassa. Esimerkiksi laboratoriolaitteet maksavat helposti satoja tuhansia euroaja, jopa miljoonan, Ilkka P. Laurila sanoo.